Divarikatsaus N1D 11/2021, sijat 1-4

Naisten 1. Divisioona

Divarikatsaus 11/2021: Tulittajia, akatemia ja muutama konkari

BC Nokia

Alkukauden saldo: 6-0. Voitot Riennosta, Hongasta, Katajasta, EBT:stä, HNMKY:sta ja Capitalsista.

Näädättärien peliin kuuluu paljon muutakin, mutta BC Nokian pelien katsojana ei voi välttyä välillä harhautumasta muistelemaan yhden entisen miesten liigavalmentajan hyväksi todettua ongelmanratkaisumallia. Vedetään täysillä, ja jos ei toimi, vedetään vielä kovempaa.

Kotikatsomoihin asti hengästymistä aiheuttava BC Nokian joukkue on aloittanut runkosarjan juuri niin vakuuttavasti, kuin se aloitti viime kaudellakin. Joukkue loistaa syksyn harmaudessa vauhdikkaalla ja moniin kilpailijoihin verrattuna silmämääräisesti arvioituna valmiimmalla ja syvemmällä kollektiivin selkärangassa olevalla pelitavalla, eikä valtaisa tempo ainakaan helpota vielä uomiaan hakevien vastustajien elämää kentällä näätäpaitoja vastaan.

Selvästi eniten korintekoyrityksiä ilmaan per ottelu saavat pirkanmaalaiset ovat jossain piireissä saaneet leikkisän lempinimen ”ampumajuoksumaajoukkueesta”, mutta kuten kaikissa hellittelynimissä, tässäkin on totuuden siemen mukana. BC Nokia nimittäin irrottaa ottelua kohden likimain 40 kolmen pisteen yritystä, joka on yli kuusi enemmän kuin sarjan toiseksi ahkerimmalla kolmoslinkoryhmittymä JBA:lla. Perspektiiviksi todettakoon, että JBA:n ja tilaston yhdeksäntenä majailevan Pantterien välinen ero on tuo samainen kuusi yritystä.

Minkään sortin pilkkasävyjä ei tässä kuitenkaan osoiteta nokialaisten suuntaan, sillä erinomaisella tilankäytöllä ja palloskriinien aikaisella pallottomien pelaajien liikkumisella joukkue saa luotua niin paljon laadukkaita heittoja kaarelta, että jossain vaiheessa vähän haastetummatkin heitot ovat ihan peruskauraa kun käsi on saatu lämpimäksi. Kun valo on vihreä läpi ryhmän, nousee itseluottamus heittämiseen myös kohisten ja näädättäret ovatkin sarjassa toiseksi eniten pisteitä tehnyt joukkue HNMKY:n jälkeen.

Ärhäkällä puolustuksella riistoja sarjassa eniten näätivä (pun intended) joukkue on pallonkäsittelijöille uhka niin takakentällä pallon ylöstuontivaiheessa, palloa syöttämällä liikuttaessa ja palloskriinitilanteissa. Pointti kaikessa ytimekkyydessään on, ettei pallon kanssa kannata hengähtää hetkeksikään. Vaara on alati läsnä.

Viihdyttävää ja kiistattoman voitokasta koripalloa pelaava ryhmä on muuttunut viime kauden hopeamitalin saavuttaneesta nipusta sen verran merkittävästi, että päävalmentaja Dennis Kucevicin suuntaan on syytä osoittaa useampiakin kehusanoja siitä, miten kovalla tasolla mies on saanut ryhmänsä suorittamaan jo nyt. Sanni Salosen puuttuminen vitospaikalta jättäisi tuntuvan loven mihin tahansa joukkueeseen ja Johanna Kalin olisi edelleen sarjassa luotettavimpia ja monipuolisimpia 20 minuutin roolipelaajia. Tiedotusportaan suosikkipelaajien listalla kärkipaikkoja havittelevat Mona Luoto ja Minea Takala (Snaefell) jättivät pallotaituruuden osalta isoja saappaita täytettäväksi, mutta soitinyhtye Ellen Järvinen Ja Nuorisolaiset ovat kantaneet vastuun esimerkillisesti.

Järvinen on sarjan potentiaalisimpia sukan kuluttajia ja alkukaudella lyönyt tiskiin myös 4 syötön keskiarvon, joka on Ellenin ennätys missään sarjassa, missään ikäluokassa, ikinä. Kehitys kehittyy ja potentiaalin ylimpiä kerroksia vasta raavitaan. Pyrinnöstä Antero Lehdon jalanjäljissä Nokialle maisemaa vaihtanut Iina Mäkinen on noussut nopeasti joukkueen ydinrotaatioon ja tuo yhden luotettavan pallonkäsittelijän ja sähäkän puolustajan lisää ryhmään.

Isossa kuvassa BC Nokian kauden onnistuminen mitataan jälleen kevätauringon paisteessa, mutta parempaa kauden avausta ei tuloksellisesti ole kirjaimellisesti mahdollista tehdä, joten ei tässä nyt ole syytä ylistyssanoja säästelläkään. Tulevan viikonlopun jälkeen sarjassa on jäljellä enää yksi tappioton joukkue, kun ToPo II matkustaa Nokian palloiluhallille vierailemaan. Capitals ja HNMKY olivat kovia haasteita, mutta ToPon paras päivä saattaa edelleen olla kovin mahdollinen mittari Divarissa.

Ja hei, kyllähän viime keväästä varmasti _jotain_ on jäänyt hampaankoloon.

Alkukauden The Suoritus

Tasan puoli tuntia parketilla, 13 pistettä, 16 levypalloa (uran ennätys), 6 syöttöä ja 6 riistoa (uran ennätys). Ellen Järvinen vs. HNMKY. Kaksin kappalein uran ennätyslukemia ja kentän kovin +/- lukema +27, ei tästä tullut tällä kertaa niin kovaa kilpailua kuin etukäteen raadin riveissäkin ehdittiin mehustella. Hattua päästä!

ToPo II

Alkukauden saldo: 6-0. Voitot Katajasta, EBT:stä, HNMKY:sta, Capitalsista, Puhuttarista ja Panttereista.

Jussi Syrjäsen ja Niko Kuusen pyörittämän imperiumin pienempi Kuolemantähti etenee sekin vastaansanomattomalla tavalla ilman tappioita läpi syksyn divarikalenteria. Sunnuntaina nähdään, osuuko protonitorpedot huonosti suunniteltuihin ilmastointiventtiileihin vai tuhoutuuko Alderaan.

Se oli fiktiiviseltä tarkkuudeltaan parhaimmillaankin puolihuterasti rakennettu vertaus ja maalaa ToPon tarpeettoman pahamaineisena joukkiona, joten katkaistaan tämä ajatusralli ennen kuin Iskusotilaat saapuvat ovelle. Sitä paitsi, jos tässä oikeasti tarinoitaisiin tämän fiktiivisen maailman puitteissa, olisi Kuusi poikamaisella charmillaan ehdottomasti Luke Skywalker ja Syrjänen äärimmäistä kunnioitusta ympärillään herättävä Darth Vader.

Jos joku tästä nyt kuitenkin kirjoittaa fanifiktion niin sen saa lähettää JBA:n toimistolle. Ei sitä missään julkaista, mutta siitä nautitaan privaateilla valmentajaklinikoilla täysin rinnoin.

ToPon alkukauden menestys ei ole miltään osin sattumaa, eikä ole yllättänyt todennäköisesti ketään. Viime kaudella Korisliigan ja divarin välillä seilasi useampikin pelaajaa keräämässä kehityksen kannalta arvokkaita minuutteja molemmista sarjoista, mutta nyt divarijoukkueesta löytyy ”omia” pelaajia enemmän kuin aiemmin.

”Ihan mistä tahansa” divarijyristä ei kuitenkaan puhuta. Viime kaudella liigassa minuutteja keränneistä pelaajista tähän asti pelkästään Divarin peleissä pelanneita pelaajia ovat Ida Myllyoja ja Hanna Valkeinen. Noora Lakaniemi ennätti viime kaudella pukemaan vain yhteen liigaotteluun ToPon paidassa ja pelaa nyt Divarin puolella merkittävässä roolissa. Seuran oma kasvatti Jessi Johansson vieraili kauden verran HNMKY:n paidassa, mutta teki paluun tuttuihin väreihin tälle kaudelle.

Johanssonin tavoin myös toinen seuran oma kasvatti teki paluun ToPon riveihin, kun viime kaudella divarikartalle tuntuvan tauon jälkeen Puhuttarien paidassa palannut Laura Tuukkanen saapui seuraan liigajoukkueen kantavaksi voimaksi siirtyneen siskonsa kanssa.

Pitkä tarina lyhykäisyydessään: Erinomainen joukkue vahvistui pelaajamäärällisesti kesän aikana ja määrän lisäksi laadun ollessa kohdallaan, ei tappiotonta alkukautta voi pitää valtavana shokkina.

ToPon staffissa ei levätä laakereillaan lainkaan, vaan pysytään jatkuvasti taktisten trendien aallonharjalla. Kuusi ja Syrjänen ovat hioneet jälleen hyökkäyspeliä askeleen modernimpaan suuntaan ja joukkueella on kaikki tarvittavat työkalut laittaa vastustajan puolustus palloskriinipeleillä juoksemaan hippaa ympäri hyökkäysaluetta. Ja kuten tuloksista voidaan päätellä, aina ei synny edes sitä hippaa.

ToPo ei ole välttämättä piiskannut taululle toistuvasti isonumeroisia löylytyksiä, mutta silloin kun täytyy repiä ero, se on revitty pysäyttämättömällä varmuudella. Esimerkiksi kauden hieman tahmeassa avauksessa Katajaa vastaan se tapahtui päätösjaksolla, mutta paikalliskamppailuissa HNMKY:ta ja Capitalsia vastaan avauskympit menivät molemmissa otteluissa ToPon nimiin 16 pisteen marginaalilla.

Silloin kun täytyy virittää nippu iskuun, Kuusi ja Syrjänen virittävät.

Koripallo on kuitenkin pelaajien peli ja valmentajat koittavat lopulta vain pysyä poissa tieltä. Ida Myllyojan ja Hanna Valkeisen tieltä on osattu pysyä poissa, sillä kaksikko on painanut kauden ensimmäiseen kuuteen otteluun aivan jäätäviä suorituksia käytännössä yksi toisensa perään. Molemmat ovat kertaalleen lähennelleet triplatuplaa, Myllyojan johtaessa Divarin toimitettujen tuplatuplien tilastoa neljällä kappaleella.

Valkeinen on saanut takakentälle apuja liigakenttien ja Divarin välillä kulkevista pelaajista salamannopean Meri Damoiseaux’n ja tarkkakätisen Elina Mäntysen muodossa. Erityisesti Damoiseaux on mahtava pari Valkeiselle, tämän tuodessa aina oman mausteensa palloon päästessään. Valkeinenkin kyllä etenee kentällä, mutta löytyykö Damoiseaux’lta kenties sarjan nopeimmat jalat? Ken tietää, mutta aina saa katsomossa onnitella itseään jos pää ehtii kääntymään mukana kun lähijuna MD kiihdyttää kohti hyökkäyskoria.

Mitään tilastokatsausta joukkueesta on sen enempää turha tehdä. Lähellä sarjan kärkeä kaikissa merkittävissä tilastokategorioissa ja siltä se pelaaminen myös näyttää. Kun harjoittelee timanttisella laadulla päivästä ja viikosta toiseen, rutiinitaso nousee sellaiseksi, että jokainen pelaamisen osa-alue on täynnä erilaisia vahvuuden sävyjä.

Tulevan viikonlopun kamppailuun Nokiaa vastaan ei haeta enää yhtään kuluneita vertauksia ja fraaseja, mutta se on alkukauden kirkkaasti odotetuin kamppailu. Ja aivan syystä.

Alkukauden The Suoritus

Paikallisvääntö Helsingin NMKY:ta vastaan sisälsi tunnelatausta ja sen latauksen kohdisti tismalleen oikeisiin asioihin alkukauden Divarin parhaan pelaajan tittelistä – mikäli sellainen jaettaisiin – kisaava Ida Myllyoja. Totutun monipuolinen ja tehokas sunnuntai-iltapäivä Töölön Kisahallilla, jossa Idan lopulliseen bingokorttiin lyötiin lukemat: 23 pistettä, 10 levypalloa, 5 syöttöä, teholukema 32 ja kentän paras +/- lukema, +19. Emme edes halua keksiä lisäperusteluja valinnalle.

Pyrintö Akatemia

Alkukauden saldo: 5-1. Voitot JBA:sta, Riennosta, Hongasta, Katajasta ja EBT:stä. Tappio HNMKY:lle.

Jotain tuttua ja jotain uutta. Pyrinnön liiga- ja divarijoukkueet harjoittelevat yhdessä isossa ryhmässä ja se on näkynyt alkukauden aikana syksyn peleihin verrattain valmiina olevan näköisenä pakettina. Kauden avauksesta lopullisten sarjasijoitusten kannalta todennäköisesti erittäin arvokas voitto JBA:sta tuolloisia vierailijoita pykälän ehjemmällä pelillä ja sen jälkeen neljä vakuuttavaa rutiinivoittoa, joissa punavalkoiset väläyttelivät parhaimmillaan vahvaa viisikkotason tekemistä.

HNMKY oli vielä liian kova pala, eikä edes liigaympyröissä tuloksekkaaksi taktiseksi aseeksi osoittautunut paikkapuolustus onnistunut horjuttamaan kokeneita helsinkiläisiä ottelun ratkaisuhetkillä riittävästi. Haasteet jatkuvat tamperelaisilla, sillä seuraavat kaksi viikonloppua tarjoavat tason mittausta ensin Capitalsia ja heti perään ToPoa vastaan, mutta nämä ovat ne ottelut, joiden vuoksi Akatemia on olemassa. Kilpailullinen ympäristö itsensä likoon lyöville aikuispelaajille ja kasvun alusta nuorille, liigajoukkueeseen pyrkiville pelaajille.

Hissiliikennettä liigan ja Divarin välillä hallitusti harrastavan Pyrintö Akatemian kovimmat lyömäaseet ovat alkukaudella olleet kuitenkin Akatemian ”omia”. Aivan tajuttomassa heitossa kauden aloittaneet Anna Peltola ja vielä juniori-ikäinen Sandra Koutonen (-03) ovat painaneet taululle kaksissa tuumin 30 pinnaa per peli ja tuovat muuten maltillisilla prosenteilla kaukopalloja upottavaan joukkueeseen kipeästi kaivattua heittovoimaa.

Muista puhtaasti Akatemian omista nimistä Forssan Alusta divariparketeille palannut Sara Kervinen on ollut totutun sähäkkä takapelaajan paikalla ja JBA:ssa vahvan viime kauden pelannut Krista Kyyrönen tuo etukentälle enemmän juoksuvoimaa ja blokkiuhkaa kuin yleensä on terveellistä yhdellä istumalla nauttia.

Epäreilulla tavalla kentällä liikkuva Anni Nurminen (Damoiseaux’n kanssa divarin nopeimmat jalat) ja takakentällä kaikki crossoverit riistävä Kenisha Williams (not fair Kentsu, not fair) ansaitsevat kunniamaininnat, mutta nuoriso-osastosta valokeilaan aikaisemmin mainitun Koutosen lisäksi nostetaan ehdottomasti vitospaikalla puoli tuntia ottelussa operoiva Nea Pettinen.

Oppikirjamaisella tavalla skriinaava, asemia ottava ja levypallokamppailuissa kokoaan käyttävä Pettinen on sellainen vitospaikan pelaaja, jonka jokainen valmentaja ottaisi joukkueeseensa. Epäitsekkäästi pelaava ja oman ruutunsa joukkueen edun mukaisesti hoitava Pettinen on molemmissa kentän päädyissä fantastisella tavalla ryhtiä ja rauhallisuutta tuova hahmo, mikä ei ole itsestäänselvyys nuorelle (-04 ikäluokka) sisäpelaajalle. Ottakaa nimi talteen ja peliesitykset seurantaan, ette varmasti tule pettymään.

Akatemian pelitapa mukailee luonnollisesti liigajoukkuetta, haastaen yksilöitä ja luoden kokeneiden, todella tärkeässä roolissa olevien aikuispelaajien avulla nuorille talenteille vahvan joukkuepelaamisen mallin. Palloa liikutetaan kentällä, pyritään fiksuun tilankäyttöön ja annetaan mahdollisuus oppia erilaisia taktisia malleja kilpailullisessa ympäristössä. Tällä tavoin Akatemia tarjoaa mahdollisimman saumattoman siirtymismahdollisuuden askelmaa ylöspäin, kun sen aika on.

Kokonaisuutena Antti Nikkilän, Marcus Ketolan ja Petteri Moleniuksen pyörittämä Pyrinnön paketti on tärkeä osa kotimaisen koripallon kenttää, unohtamatta Pinja Laitista ja muita Pyrinnön nuorempien ikäluokkien kanssa erinomaista työtä tekeviä valmentajia.

Kuukauden The Suoritus

Muutamakin kilpailija löytyi, mutta yksi nousi ylitse muiden. Kunniamaininta annettakoon kuitenkin Nea Pettisen 13/9/6s tilastoriville Honkaa vastaan, mutta voittoon asti se ei ihan riittänyt. Anna Peltolan 6 kolmosta ja yhteensä 20 pistettä, höystettynä neljällä levypallolla, kolmella syötöllä sekä riistolla ja torjunnalla, nousivat ylitse muiden. Viime kaudella Korisliigan puolella pelannut Peltola on ainakin tällä tietoa vain Akatemian pelivahvuudessa ja tämän kaltaisilla suorituksilla Vimpelin Vedon kasvatti tuo paljon, paljon iloa fanaattisimmille Divarin seuraajille.

Helsingin NMKY

Alkukauden saldo: 4-2. Voitot Puhuttarista, Capitalsista, Panttereista ja Pyrinnöstä. Tappiot ToPolle ja BC Nokialle.

Kenties kovimman otteluohjelman alkukaudella läpi käynyt HOS-ryhmittymä tulee olemaan mahdollisesti koko Divarin ikävin joukkue pelata vastaan. Nuoruuden intoa ja sähköä yhdistettynä Vilma Kesäsen, Lotta Aaltosen, COMEBACK QUEEN Kaisa Lindin osaamiseen ja kokemukseen on sellainen cocktail, mihin saa ihan tosissaan keksiä keinoja jotta sarjapisteet namikalaisilta saa ryövättyä.

Voitot Capitalsista ja Pyrinnöstä osoittivat HNMKY:n piinkovan rutiinitason ja vaikka paletti ei vielä ole hioutunut sille tasolle, että sarjan kärkikaksikko olisi kaatunut, ovat menestyksen askelmerkit selkeästi näkyvillä. Päävalmentajawelho Teijo Sandvik on staffinsa (erityisesti donkkikuntoon pohkeitaan edelleen treenaava Emma Malm) kanssa viilannut jälleen taktisia nyansseja kokoonpanolle sopivaksi ja erityisesti hyökkäyspäässä HNMKY:n pelaamista on parhaimmillaan todella nautinnollista katsoa.

Palloa liikutetaan hienosti ja pelaajat pääsevät käyttämään vahvuuksiaan, on se sitten vaparin kulmalle pelatuista hand-off peleistä, pallon sisälle syöttämistä ja pallottomien liikettä tai palloskriinitaituruutta kansainvälisen luokan tilankäytöllä ja puolustuksen mankeliin laittavilla actioneilla. Kun sanomme, että HNMKY:n hyökkäyksessä on kaikki mitä koripallossa tarvitaan, tarkoitamme sitä.

Kokonaisuus vaatii kuitenkin luonnollisesti enemmän hiomista, mitä enemmän siinä on sisältöä. Sandvik, Malm, Takala ja Laaksonen muodostavat kuitenkin niin timanttisen ja monipuolisen valmennusryhmän, että viimeistään kevätauringon lämmittäessä poskipäitä on HNMKY:n koneisto siinä määrin öljytty, ettei pudotuspeleissä yhtään kukaan halua joukkuetta vastaansa.

Viime kaudesta kokoonpanon puolesta selkein muutos on Jessi Johanssonin paluu ToPon väreihin ja kuin vaihtokaupassa toiseen suuntaan saapuneen, molempia seuroja nyt jo muutamaan eri otteeseen edustaneen Linda Hemmannin lisäys sentteriosastolle. Todella vaivattomasti kentällä liikkuva Hemmann tarjoaa Sandvikille taktisesti hienon vaihtoehdon fyysisemmän ja perinteisemmän sentteri Camilla Simolan rinnalle. Neljän hyökkäyslevypallon keskiarvolla urheileva Hemmann onkin ollut alkukaudesta HNMKY:n ahkerin pisteiden tekijä.

On se nyt kuitenkin niin, että vaikka valokeilaa koittaisi osoittaa mihin suuntaan, niin Vilma Kesänen ja Lotta Aaltonen löytävät tiensä siihen. Divarin kiistaton pointtien ykkösnimi Kesänen on jo kolmesti kieputellut 11 syöttömerkintää tilastorivilleen, ja niin uskomattoman kovalta suoritukselta kuin se kuulostaakin, 10 syötön keskiarvo läpi kauden ei ole mahdollisuuksien rajojen ulkopuolella. Erityisen hieno asia Kesäsen Divarissa pelaamisessa on se, että nuoret pelintekijät saavat viikosta toiseen seurata ja oppia, kun kansainvälisillä kentillä marinoitu pointti hallitsee pelin kulkua kapellimestarin tavoin.

Aaltonen on edelleen tehokkuuden ilmentymä aivan kaikin mahdollisin tavoin. Ikinä ei olla myöhässä tilanteista, ikinä ei tehdä liikaa eikä liian vähän. Molemmissa kenttäpäädyissä tehdään juuri se, mitä joukkue milloinkin tarvitsee. Kesäsen tavoin Aaltosen pelaamista on nuorten pelureiden syytä seurata tarkalla silmällä, enkä nyt kyllä juuri keksi esimerkiksi Sofie Erlundin ja Wilma Tuomen kaltaisille pelaajille parempaa roolimallia koripallokentällä kuin nimenomaan Aaltosen Lotta.

HNMKY:n otteluohjelma helpottuu hieman vuodenvaihdetta kohti edetessä, joten todennäköistä on, että joukkue lähtee keväiseen kisaan pudotuspelipaikoista suotuisista asetelmista.

Alkukauden The Suoritus

Lotta ”Do It All” Aaltonen ja Caps-ottelun 20/8/5s/2r/1t -tilastorivi ja +/- lukema +15 on yksinkertaisesti niin täydellisesti Aaltosen kokonaisvaltaista vaikutusta ottelutapahtumiin kuvaava suoritus, että edes Kesäsen 11 syötön uroteot eivät nyt ohita subjektiivisessa valintaprosessissa Aaltosta. Divariyleisön ainoa kysymys kuuluu marraskuisessa harmaudessa…

One more year?

Aiemmat katsaukset löydät täältä:

Sijat 5-9: https://jba.fi/divarikatsaus-n1d-11-2021-sijat-5-9/

Sijat 10-13: https://jba.fi/divarikatsaus-n1d-11-2021-sijat-10-13/

  • Jyväskylä Basketball Academy
  • HoNsu
  • Säynätsalon Riento
  • JyWe
  • Laukaan Urheilijat
  • Muuramen Urheilijat