Okei, ei ole kyllä mitenkään odottamaton asia, on se kuitenkin tuolla otteluohjelmassa ollut ihan syksystä asti. Mutta se nyt sopi otsikkoon niin kivasti. Samalla kirjaimella alkavat sanat peräkkäin, onhan se vaan mukava fiilis kun sen saa tuohon ynnättyä. Ynnäiltyä. Ynnittyä. Ynni-throwback.
Ihan riittävästi turbulenssia on ollutkin tuoreen kalenterivuoden aikana otteluohjelmien pitävyyden kanssa, joten nauttikaamme tästä tulevasta lauantai-iltapäivän koripallokilvoittelusta koko olemuksellamme. Sikäli kun ihmisen olemus nyt mistään nauttii. En minä ole mikään Jumala. Mä olen tiedottaja.
Mikäli joukkueiden kauden edellinen kohtaaminen antaa mitään osviittaa, eikä kyllä anna yhtään mitään osviittaa kun ei se ole elollinen olio, eikä täten voi fyysisesti antaa asioita tai ainakaan mitään osviittoja. Ihan kuin se olisi edes oikea sana. Osviitta. Sanokaa se kaksikymmentäkolme kertaa peräjälkeen ja menettäkää usko äidinkieleemme.
Oli kuitenkin mukava koripallotapahtuma se syksyinen Oulu-JBA. Ihan ensiluokkaista viihdykettä ja sitä tällä tavalla jälkeenpäin reflektoi ja muistelee kyllä oikein erityisellä lämmöllä ja samalla tietysti lipeäkalalta haisevalla katkeruudella. Mikäli tässä puolia valittaisiin ja kotijoukkueen 24% kaukoheittotarkkuutta nyt sillai jälkikäteen alettais pilkkomaan ja sijoittelemaa tunneskaalan eri rekistereihin. Faktatotuus on kuitenkin se, että Clayton Guillozet teki korirenkaan kynnykseltä sekä sen postikoodin alueelta pinnoja likimain aina halutessaan, Dennis McKinneyn huljutellessa kaarelta kuulaa kuudesti keskelle keksintöä. Viisi K:ta peräjälkeen, on se nerokas.
No, kuitenkin. Tiukoilla hetkillä ammattimiehet löivät palloa naruihin – yhteensä 61 pisteen edestä – ja vierasjoukkue JBA ei sinnikkäästä ja laadukkaasta toteutuksestaan huolimatta saanut päätöshetkillä oranssia osumaan, joten pinnat jäivät tällöin Ouluun. Tai ei ne pisteetkään nyt mikään konkreettinen asia ole, siellä ne on basket.fi osoitteessa sarjataulukossa vaan lisätty Oulu Basketballin sarakkeeseen. Ettei ne niinkun olleet siinä toimitsijapöydällä, eikä siinä sitten lopullisen summerin soidessa joku mies Gladiator-ottelun hengessä näyttänyt peukkua johonkin suuntaan, päättäen pisteiden vääjäämättömän kohtalon.
Niitä pisteitä voi kuka tahansa lisätä ihan mihin vain jos tietää salasanat ja/tai ydinasekoodit, että siinä mielessä ollaan vähän huteralla pohjalla koko tämän toiminnan kanssa ja aina on syytä kyseenalaistaa auktoriteetteja kun mahdollisuus itsensä esittelee.
JBA lähtee matsiin odotetusti täydellä, täysin terveellä ja kuukausikaupalla kasassa olleella sekä yhdessä jo viikkokausia ympärivuorokautisesti harjoitelleella ryhmällä*. Uusia pelaajia ei kokoonpanoon ole tarvinnut lisätä hetkeen, joten onkin mielenkiintoista nähdä, että mihin yhteen hitsautunut ryhmä pystyy**!
* Kokoonpano arvottu rubiikin kuutiolla.
** Aku Kuusinen ja Elias Reponen tekevät Divari-A debyytit
Joukkojaan kohti myrskyisää taistelutannerta johdattaa viikinkisoturin ulkoisen habituksen omaava mies Harley Davidson -kuskin parrassa, jonka smile and charisma tutisuttavat kyynisimmänkin karaoke-emännän pohkeita. ”Viikingit-sarjan Jasper Pääkkönen look-a-like” kilpailun jokavuotinen pronssimitalisti Tuomas Flinck hipsutteli triplatuplan niskavilloja hellällä otteella Oulussa – Nähdäänkö Viitaniemen parketilla onnistunut triplatupla kera flick-flack-sarjan?
Muita jännityksen elementtejä tarjoavat Roope ”Kyllä mä oon ainakin 97% kolmospommittaja jos vaan on käsi yhtään vapaana” Filtness, sekä Ville ”Päivän aktiivisuus rannelaitteen mukaan 125% ja tiedät kyllä miten” Virtaharju. Tämän Swedish Twins Towersin potentiaalinen yhteiselo kentällä pitää sisällään saman verran erotiik-
Noniin. Miten hemmetissä sulla on edelleen pääsy tänne?
The first rule of Fight Club is yo-
Kaksi minuuttia aikaa lopettaa tämä ja poistua tiluksilta.
Olen Obi-Wan.
……En tiedä miksi kysyn, mutta: Mitä?
I am your only hope.
Minuutti.
X-Siivellä suoraan ihmisten sydämiin!
Vierailijoiden riveistä suositellaan seuraamaan pistenikkareiden lisäksi Myles Howardin fyysisen ja henkisen olomuodon rikkovaa preesensiä maalatun alueen läheisyydessä sekä sen sisällä. Jokaiseen voittavaan joukkueeseen tarvitaan yksi Myles Howard.
Ja jos se ei vielä ole selvää, niin Viljami Valkama kuuluu siihen Divari-A:n nuorten pelaajien listaan, joiden vuoksi Ruutu kannattaa avata aina kun nuorukainen pelaa. Valo on vihreämpi kuin koskaan ja siihen päälle on alkanut löytymään pelintekijän vaistoja ja valintoja.
JBA kolmen ottelun voittoputkessa! Oulu neljän! Joku putki katkeaa! Ainakin tiedottajan!
Otteluun ei valitettavasti ole katsojamerellä asiaa, koska vallitseva maailmanhistoriallinen vuoristorata-ajelu on nyt just siinä kohdassa, että ei vaan ole. Joten. RUUTU PLUSSALLE VAAN. KELLO 15. Kyllä se siitä!
Satoja lapsia ja nuoria liikuttavana sekä suuria urheilutapahtumia järjestävänä seurana olemme todella huolestuneita uuden Hippoksen viimeisestä viivästyksestä. Toivoisimme, että valituksilla projektia viivästyttävät tahot kysyisivät myös tilojen käyttäjien eli urheiluseurojen kantoja asiaan ennen kapuloiden heittämistä rattaisiin.
Kaikille on varmasti päivänselvää, että Hippoksen nykyisten rakennusten elinkaari on tulossa tiensä päähän ja vaihtoehtoja on kaksi: kallis korjausrakentaminen, joka ainoastaan siirtää ongelmia hetkellisesti tai uuden rakentaminen joka tarjoaisi asianmukaiset tilat niin seuroille, yliopistolle ja muille oppilaitoksille kuin lukuisille muille toimijoille pitkälle tulevaisuuteen. Toki ymmärrämme myös huolen kustannusten noususta, mutta säilyttääkseen asemansa liikuntapääkaupunkina, on myös Jyväskylän infrastruktuurin oltava nykyaikaista. Mittava Hipposhanke on rohkea ja uudenlainen hanke, joka toteutuessaan luo uusia mahdollisuuksia, eikä sitä pidä nähdä pelkkänä riskinä. Liikuntaan sijoitetut eurot tulevat moninkertaisina takaisin vähentyneenä sairaanhoidon tarpeena.
Kaupungissa on tapahtunut ja tapahtuu paljon hienoja asioita liikunnan saralla, vaikka käyttäjät tietysti toivoisivat muutosten olevan nopeampia ja oman lajin tilat tuntuvat rakentuvan aina viimeisenä. Rantaraitti kuntoilupaikkoineen, pitkään odotettu ja Huhtasuolle rakentuva jalkapallohalli, Gradian liikuntasalien saaminen vihdoin kaikkien kaupunkilaisten käyttöön; tässä vain muutama esimerkki siitä, ettei liikuntapääkaupunki ole pelkkä markkinointislogan.
Kyse ei myöskään ole pelkästään liikunnasta ja urheilusta, vaan koko kaupungin vetovoimasta. On mentävä eteenpäin eikä jäätävä paikoilleen odottamaan, että muut menevät ohi.
Vuoristoratamainen syyskausi on loppuhuipennusta vaille valmis, matkaan on mahtunut monenlaisia juonenkäänteitä. Rajusti edelliskaudesta uudistuneella JBA:lla on ottanut oman aikansa saada palaset loksahtamaan paikoilleen, omat haasteensa ovat asettaneet muutamat harmittavat loukkaantumiset ja sairastelut mutta samalla on esiin noussut uusia vastuunkantajia.
Edellisessä ottelussa napattiin tärkeät pinnat Pyrinnöltä, nyt samaa temppua lähdetään uusimaan MuKi:n kustannuksella. Joukkueet ovat sarjataulukossa peräkkäin joten panosta ei päivän koitoksesta tule puuttumaan!
Huom! Jokaiselle katsojalle joululahjaksi JBA-tuote!
Käytössä koronpassi yli 16 vuotiaille, Jyväskylässä myös voimassa maskisuositus yleisötapahtumissa kaikille yli 12 vuotiaille. Tervetuloa mukavaan ja turvalliseen ottelutapahtumaan, koris on parasta paikanpäällä!
Otteluliput & kausikortit
Suosittelemme ostamaan otteluliput ennakkoon täältä niin vältyt jonottamiselta: https://events.liveto.io/?search=jba – Aikuiset 10€ – Lapset 7-15v, Opiskelijat, Eläkeläiset 5€ – Lapset 0-6v ilmaiseksi
* Mikäli ostat liput paikanpäältä niin suosittelemme varaamaan mukaan sopivan kokoisia seteleitä ostotapahtuman nopeuttamiseksi.
SEURAA HEITÄ:
Leo Nordberg #8
Vasta 17-vuotias toisen polven koripalloilija on tykittänyt itsensä tällä kaudella divarin kärkipelaajien joukkoon, armoitettu kaukoheittäjä on upottanut yli 4 kolkkia per matsi loistavalla prosentilla.
Joonas Timonen #44
Kohtalaisen kuuluisan kuopiolaisen Timosen urheilijasuvun koripallosoihtua kantava taitava takamies on nuoresta iästään huolimatta kerännyt kokemusta divarista ja korisliigasta jo useamman kauden ajan.
Emil Uotila #14
Fyysinen laituri kuuluu Timosen tapaan myös KTP:n Korisliigamiehistöön. Tekee tuhojaan niin lähetä kuin kauempaakin ja raapii oheen yli 9 levypalloa per ottelu.
Divarikatsaus 11/2021:Liigapotentiaalia ja viihdebisnestä
Kristika Turku
Voittosaldo kirjoittaessa: 5-3. Voitot HNMKY:sta, Kouvoista, Pyrinnöstä, HBA:sta ja JBA:sta. Tappiot MuKille, Raidersille ja ToPolle.
Viisikollinen liigatason koripallotalenttia, keihään kärkenä liigaseurojen Nokia 9210 Communicatoreissa pikavalintanumero ykkösessä neljättä vuottaan viettävä mr. Michael Wave. Täysin oikeutetusti sarjan voittajasuosikkeihin ennen kauden avausta naulatun Kristikan kone on yskähdellyt, mutta pelaajien rutiinitaso on niin julmetun kova, että talven pimenevien iltojen ”duunivuoro” -luokan voitot ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.
Kristikan hyvän ja vähän nihkeämmän päivän ero on kärkiryhmistä ollut alkukauden aikana suurin, mikä kertoo osittain siitä haasteesta joita ei välttämättä kasapäin kovia yksilöitä sisältävien joukkueiden kanssa aina muista miettiä: Pelaajien roolitusten, rotaation ja pelitavan säveltäminen pelaajien vahvuuspaletin mukaan ei ole mikään yhden iltapäivän mietinnän valmis, virheetön lopputulos.
MuKi osoitti erinomaisella valmistautumisella, mihin divarikokemusta omaava nuorten urheilijoiden nippu pystyy vielä hiomisvaiheessa olevaa huippujoukkuetta vastaan ja ToPo antoi todellisen oppitunnin siitä, miltä tämän kauden Divarin voittotaistelussa mukana oleminen tuntuu jos ryhmä ei ole täysin synkassa. Viisikko on joukkueella kuitenkin niin järjettömän kova tälle tasolle, että rakennusvaiheessa vastaan tulevien ongelmakohtien hidastetöyssyjen yli ajetaan useimmiten iskareiden värähtämättä.
Kristika luo Aallon yliluonnollisen fyysisen preesenssin ja taitopaketin sekä Johan Kotavuon juonikkaiden ajojen vuoksi kasapäin uhkaa maalatulle alueelle, mikä vastavuoroisesti avaa kaarelle parhaimmillaan Ruissalon verran tyhjää tilaa. Puolustusten suojellessa parhaan kykynsä mukaan rimaa poistaakseen turkulaisten helpot korit, nousee Kristikan hyökkäystehojen varianssi väkisinkin kaaripommituksen frekvenssin kasvaessa.
Olipa pitkäveteinen tapa sanoa, että Kristika heittää hemmetisti kaarelta. Se oli nyt varmaan se ydinviesti tässä.
Aallon henkilökohtaiset uroteot pitävät Kristikan myös sarjan ahkerimpien vapaaheittojoukkueiden joukossa. Asia nousee entistä merkittävämmäksi mitä lähemmäs kevään kuumia pelejä edetään, sillä jokainen vapaaheittoon päättyvä hyökkäys on mahdollisuus kärkijätkille ottaa pari rauhallisempaa happea sisään ja puolustuksen aloittaa dyynit kuolleesta pallosta.
Kristikan käskyttäjien Juha Ruohosen ja Ray Ailuksen kunniaksi on todettava, että hyökkäyspelikirjaa ei ole lähdetty viemään liian monimutkaiseksi. Laatuyksilöt laitetaan muutamiin puolustukseen ikäviin kompromisseihin pakottaviin tilanteisiin ja sen jälkeen nautitaan saaduista työsuhde-eduista kun, esimerkiksi, Teemu Sulosen tulisade-luokan liekityspotentiaali, Ville Hännisen kokonaisvaltainen päällikköys ja Anton Kankaanpään ”Andrei Kirilenko 10 metrin heittokantamalla” -imitaatio katkovat puolustuksen selkärankaa yksi lähestymistilanne kerrallaan.
Lyhyt tarina pitkästi: Kristikan joukkue hakee vielä lopullista muotoaan ja pienet kurssin korjaukset kauden edetessä tulevat tuomaan isoja muutoksia joukkueen lopullisen päätepysäkin eikun sataman sijaintiin. Suurimmat jännitysmomentit odottavat kuitenkin kevätauringon sulattaessa jäitä, siihen asti pitää jaksaa tehdä nöyrää duunia arjessa.
Alkukauden Avainhahmo
Mikael Aalto vetää tuplatuplan keskiarvoilla ja repii yli 5 hyökkäyslevyä per ottelu. Mies ei pelaa missään nimessä uransa parasta kautta, mikä on monellakin tasolla todella pelottava ajatus siitä, missä Kristikan potentiaalin katto oikeasti kulkee. Kun homma skulaa täysillä sylintereillä, mies näyttää siltä aikuiselta mieheltä, joka vetää yhdeksän vuotta yli-ikäisenä junnusarjassa.
Raiders Basket
Voittosaldo kirjoittaessa: 5-3. Voitot JBA:sta, HBA:sta, Huimasta, Kristikasta ja Kouvoista. Tappiot Hongalle, HNMKY:lle ja Pyrinnölle.
Divarin paras show!
Pyrimme välttämään tarpeetonta hyperbolaa näillä leveyspiireillä, mutta jos yksi joukkue ja joukkueen tapahtumat tuovat euroliigavälähdyksiä Divarimaailmaan, se on Raiders. Järvenpään liikuntahallin hornankattila, 333 katsojaa, Raiders vs. HNMKY, tunteiden vuoristorataa ja taktisia iskuja ja vastaiskuja ottelussa, jossa yleisö ei hengittänyt viimeisen jakson (29-28!!!) aikana sisään kertaakaan. Voittoheitto Devaughn Jenkinsin sormista rimalle ja ulos summerin soidessa…
Ei tarvinnut edes olla paikan päällä nauttiakseen tuosta tapahtumasta täysin rinnoin, mutta voi veljet ja veljettäret miten teki mieli olla.
Raidersin koko tapahtuma imaisee mukaansa jo pelaajaesittelyiden aikana. Valot pois, AC/DC:n Thunderstruck soi, sumukone luo mystiikan verhon jonka pelaajat murtavat yksi vuorollaan ja yleisö mylvii ja taputtaa gladiaattoreiden saapuessa areenalle. Tähän päälle jokaisessa pallonhallinnassa koko sielullaan mukana elävä head coach Besim Maxhuni, joukkueen yksilöiden taitoja korostava sekä niihin nojaava, hienolla tavalla moderneja ja old school elementtejä sisältävä yleisöön menevä hyökkäys…
Järvenpään liikuntahalli on tällä kaudella unelmien teatteri ja katsomopaikoista on keväällä kova kisa. Kausikortin ostamiseen annetaan vilpitön suositus tässä ja nyt.
Raidersin ottelutapahtumasta meidän kaikkien olisi hyvä ottaa oppia seuratoiminnassa, koripallossa ja elämässä. Kun heittäytyy ja lyö itsensä likoon välittämättä siitä, näyttääkö joskus vähän kliseiseltä, lopputulos on parhaimmillaan jotain ihan sairaan siistiä. Keep it up, tiedotusosasto ottaa yhteyttä seuraavaa katsausta ennen.
Raidersin jenkkikaksikko Devaughn Jenkins ja Ahmad Gilbert on miltei täydellinen järvenpääläisryhmälle, erityisesti Aleksi ”Too Tall” Liukon siirryttyä Keski-Suomesta joukkueen riveihin tarjoamaan blokki-, rullaus-, ja hyökkäyslevypallouhkaa. Noin parimarkkainen parivaljakko tuo poskettoman määrän urheilua sekä ulottuvuutta parketille erityisesti Liukon kanssa pelatessaan ja on suurin syy siihen, että Raiders on koko sarjan kiihkeimmin rimalle menevä joukkue.
Kun viisikon täydentävät äärimonipuolinen ja fiksu, Tarmossa divaridebyyttinsä tehnyt ja Korihaissa liigakokemusta kauden verran kerännyt laituri Elias Lahdensuu sekä syöttötaidollaan järvenpääläiskatsomoa alituiseen kohahduttava Keravan Kolli Ossi Eskola, ei Raiders syyttä ole noussut jo nyt varteenotettavaksi Divarin finaalikandidaatiksi. Viisikon ulkopuolelle keskitytään tulevissa katsauksissa tarkemmin, mutta Raidersin kärkiosaaminen riittää kantamaan joukkueen runkosarjassa todella korkeisiin sijoituksiin ja pitää huolen siitä, ettei pudotuspeleissä yksikään joukkue halua kokea Järvenpään liikuntahallin ilmanpainetta vierasjoukkueen roolissa ainakaan ratkaisuottelussa.
Alkukauden Avainhahmo
Devaughn Jenkins. Raiders toden totta kylvää tuhoa korirenkaan lähellä enemmän kuin muut joukkueet sarjassa ja tämä henkilöityy hyvin vahvasti Jenkinsiin. Pallon kanssa tai pallottomana, Jenkinsin olemus itsessään lietsoo pelkoa puolustuksen alitajunnassa jo kauan ennen kuin lokomotiivi puskee pahaa-aavistamattomien apupuolustajien ohi, yli ja läpi. Viimeistelytarkkuudessa on ajoittain toivomisen varaa ja HNMKY-matsin loppuhetket varmasti vainoavat miestä tovin, mutta mikäpä sen parempi sytyke seuraavan kehitysaskeleen ottamiselle olisi kuin arpeuttava henkinen trauma.
Todetaan nyt heti kärkeen, että on todella epäreilua, että Agentti Sahlberg on saanut koota ympärilleen Divarin superjoukkueen ilman koripalloliiton väliin astumista. Suomikoriksen syvässä päädyssä asiasta ollaan närästetty läpi koko syksyn.
For realz, ToPon nippu on ihan jäätävä. Jussi Syrjäsen hellässä huomassa lempeitä ohjeita kuuntelee sellainen kasa koripallo-osaamista ja kokemusta, ettei mikään muu ryhmä pääse tuon yhdistelmän kanssa samalle tasolle. Osaamisen kanssa tinkimätön vaatimustaso perusasioiden tekeminen ja vastustajan reisiä myöden ongelmiin laittavat taktiset elementit tekevät ToPosta kokonaisvaltaisen ankean joukkueen pelata vastaan.
Sahlbergin Sikermä käsittää sata vuotta Divaria nopeudella ja syöttötaidolla dominoinut Miki Kuusiston, yhä edelleen mahdottoman matchup-ongelma Eldar Skamon, enkelin kosketuksen kaaren takaa omaavan Topi Halmeen, ikinuoren Ilkka Sirolan JA NIIN EDELLEEN JA NIIN EDELLEEN.
Tuohon päälle maisemasta poimittuja ammattimiehiä takapelaajien Robert Hallin ja Caleb Richeyn muodossa sekä 210-senttinen vuori Tommy Hamilton. Jesus christ.
Nimivahvoja joukkueita sarjasta löytyy muitakin, mutta ToPon kohdalla roolitus ja pelaajien hierarkia näyttää ulospäin täydellisen selvältä kaikille, eikä kukaan poikkea tarpeettomalla tavalla konseptista vaan koko jengi tietää yhteiset säännöt sekä tavoitteet ja niiden mukaan vedetään viikosta toiseen.
Roolien ja sapluunan selkeys välittyy erityisesti joukkueen hyökkäyspelaamisesta, jossa Sahlbergin ja Halmeen tyyliset kaaripommittajat ja heidän painovoimansa ruokkivat sisäpelaajien mahdollisuutta onnistua ja vastavuoroisesti ToPon kyky luoda pallottomalla liikkeellä ja taktisilla koukeroilla rimauhkaa vapauttaa kaarelle tilaa ja aikaa heittäjille. Fun fact: ToPo on selvästi sarjan tehokkain joukkue kaaren takaa ja sen sisältä. Eivätkä nämä asiat selity pelkästään Syrjäsen taktisella osaamisella tai pelkästään pelaajien taitotasolla ja kokemuksella.
Munkassa tehdään kertakaikkisen huikeaa työtä niin miesten kuin naistenkin edustusjoukkueiden saralla. Yhdistävänä tekijänä on luonnollisesti Syrjänen, mutta kiitos ja kunnia kuuluu jokaiselle toiminnan mahdollistajalle ja laadun ylläpitäjälle. Todella kilpailullisella pääkaupunkiseudulla ToPon kaltaista kovaa nousukiitoa ei ole helppo saada aikaiseksi.
Selänpesu on suoritettu, joten todetaan nyt loppuun, että tiedotusosasto suorittaa etukäteisvarauksen jo nyt ainakin yhteen ToPon pudotuspeliottelun lippuun. ToPon pelaamista on nautinnollista katsoa ja joulukuun viimeiset ottelut, kotona MuKia (!!!!!) ja vieraissa Raidersia (must watch TV) vastaan kannattaa jokaisen divarifanaatikon lyödä kalenteriin CAPS LOCK PÄÄLLÄ.
Alkukauden Avainhahmo
Hyvin öljytyn koneistosta on vaikea nostaa yhtä osaa ylitse muiden, mutta nostetaan yksi kuitenkin. Ilman aseveljeään Juuso Kauppista uuteen ja pelottavaan huomiseen astellut Miki Kuusisto on ollut vähintään yhtä vakuuttava roolissaan kuin aikaisempina vuosina. Hyökkäyksen primus motor ja esimerkillisesti pelin rytmiä hyppysissään pitävä Kuusisto on jo kahdesti kieputellut kaksinumeroiset syöttölukemat taululle, eikä tahti varmasti ainakaan hyydy kevättä kohden edettäessä.
Ennen kauden alkua kukaan, korostan, _kukaan_ ei lyönyt rahojaan sille, että Honka aloittaa kauden kuudella perättäisellä voitolla. Ensinnäkin sen takia, että sellaista vetoa ei ole ollut tarjolla, tarkastin. Toiseksi, koska valtaosin 02-04 ikäisistä koostuneen joukkueen ei kuulu olla näin valmis Divari-A:n valloittamiseen.
Toki, nostetaan 198-senttisen ammattilaislaiturin näköinen kissa myös heti pöydälle. Travis McConico hankittiin joukkueen vahvuuteen, jotta nuoret honkalaiset pääsevät kaikki hiomaan omia vahvuuksiaan ilman, että nuorukaisten täytyy venyä liikaa ja liian nopeasti omien vahvuusalueidensa ulkopuolelle. Tämä, sekä ammattilaisen työn jäljen näkeminen viikosta toiseen on antanut Hongan urheilijalupauksille mahdollisuuden kasvaa omalla vauhdillaan kohti valtakunnan kärkeä ja kasvattanut metaforallisia rintakarvoja.
On helpompi lentää ja levittää siipiään kun tietää, että auringon polttaessa siivet on joku ottamassa kiinni ja pelastamassa päivän.
Head Coach Aapo Heinonen on sivurajakarisma-rankingissa sarjan kiistaton ykkönen (Rege Rouskun manttelinperijä), emmekä voi edes kuvitella kuinka voimaannuttavaa on pelata sen auran vaikutusvyöhykkeellä, jota Heinosen Zen-mestarimainen olemus levittää ympärilleen otteluiden vaikeimmillakin hetkillä. Taktiikkawelho ei ole vielä päässyt vilauttamaan otteluiden loppuhetkien pelikirjaansa poplarin liepeiden alta, mutta ehkä se on parempikin säästellä parhaita hittejä kevään kuumimpiin koitoksiin.
Honka on ollut nuoren kauden ehjimpiä nippuja puolustuspäässä parkettia. Selkeät ja pelaajien selkärankaan kaiverretut konsepti ja apusäännöt, esimerkillistä käsien käyttöä ja kommunikointia. Emme hehkuta enempää Heinosen kädenjälkeä, mutta Honka on McConicon ympärillä todella ehjä, hyvin valmennettu ja kollektiivina ihailtavalla tavalla työskentelevä joukkue erityisesti nimenomaan puolustuksessa.
Hyökkäyspäässä Hongan tilankäyttö on lähes yhtä esimerkillistä kuin pelaajien käsien käyttö ja puolustuskonseptin toteuttaminen 20 metriä etelämmässä. Pallon liikutus, ”actionista” seuraavaan siirtyminen, puolustuksen ensimmäisen option pois ottamiseen reagointi sekä leikkauksien ja kaariliikkumisen uskomaton symbioosi luo illuusion siitä, että Honka pelaisi useimpina hetkinä yhden pelaajan ylivoimalla. Ei pitäisi olla mahdollista leikata rimalle kymmenen kertaa yhden hyökkäyksen aikana, saaden samaan aikaan luotua viisitoista potentiaalista korintekopaikkaa kaarelle. Älkää tarkastako matematiikkaamme, unen vähyys ja kofeiiniyliannostus luovat osaamisen ja ymmärtämisen illuusion joka heijastuu sekavana horinana internetissä.
Yksilöistä itsensä parrasvaloihin ovat pelanneet tarvittua tulivoimaa ja aktiivisuutta kaarelta pohjattomalla, mutta täydellisen oikeutetulla itseluottamuksella tarjoava 200-senttinen laituri Matias Rissanen sekä sarjan etukenttäpelaajien eliittiin tietään tekevä 204-senttinen Aamos Laavainen. Kaksikon erityisominaisuudet korostuvat ja pääsevät toden teolla oikeuksiinsa juuri McConicon kanssa pelatessa ja kevään korville ehdittäessä on syytä odottaa duon pystyvän Alvar Peltoniemen, Riku Korhosen ja tietään takaisin ydinrotaatioon pelaavan Markus Hyytiäisen kanssa kannattelemaan voittavia viisikoita pidemmissä pätkissä.
Tiedotusjaoston tarkan silmän seuraamista tilastoista yksi mielenkiintoisin on McConicon minuutit. Miehen läsnäolon suurin arvo on se, että jossain vaiheessa runkosarjaa häntä tarvitaan enää 28-30 minuuttia illassa.
Hatunnosto, kumarrus ja kiitos Hongan suuntaan. Alkukausi on ollut hienoa seurattavaa myös etäämmältä ja ryhmän kehityskaarta seurataan periksiantamattomalla mielenkiinnolla.
Alkukauden Avainhahmo
Joo Travis McConico. Oikeasti? Joku mietti tätä? Get that fudge out of here.
Keskiarvot 29/10,5/7,8s/4,6r. Kaksi triplatuplaa. Tällä hetkellä sarjan MVP. Vastalauseita emme ota juuri nyt vastaan.
Voittosaldo kirjoitushetkellä: 4-2. Voitot HNMKY:sta, JBA:sta, Pyrinnöstä ja Hongasta. Tappiot ToPolle ja Kouvoille.
Sarjan monivuotinen villi kortti on aloittanut kauden tuloksellisesti todella vahvasti ja tarjoilee vierasjoukkueille myös elämyksiä uudistuneen Ouluhallin puitteiden muodossa. Ottelukalenterin piristys, joka pakottaa kovien rekrytointien vuoksi valmentajat kimurantteihin tilanteisiin scouttityön ja ottelusuunnitelman kanssa.
Luonnollisista syistä lähes koko painolla viisikkoonsa nojaava päävalmentaja Juha Valkama on onnistunut erinomaisesti jenkkirekrytoinnissa ja kolmikko täydentää toisiaan erinomaisesti. Korille ajatuksen sulavuudella sujahtava Clayton Guillozet, silkinpehmeällä heitolla pelkoa kylvävä Dennis McKinney ja rimasiivouspalvelua toiminimellä pyörittävä Myles Howard on kolmikko, jonka varaan voi rakentaa esimerkiksi vierasvoittoyllätyksen sarjakärki Hongasta.
Valkaman kunniaksi on ehdottomasti nostettava se, että nuorille kotimaisille on löydetty minuutteja siitäkin huolimatta, että aikuisten kilpakoripallosta ei juuri kokemusmaileja ole nuorukaisilla alla ennen tätä kautta. Kehitys tapahtuu ponnistelujen kautta.
Viisikon kotimainen osasto on Ville Koiviston ja Viljami Valkaman muodossa tarjonnut luotettavia minuutteja, ikinuoren Jussi Eskolan tarjotessa penkiltä kolmessa ottelussa taustatukea. Erityisesti Valkaman rohkeat ja ikäistään kypsemmät otteet noin puolen tunnin peliajalla ovat olleet ilo seurata etäämmältä ja nostattavat väkisin kiinnostusmittarin lukemia oululaisen koripallon tulevaisuutta kohtaan.
Oulu Basketballin pelikirja on materiaaliin nähden juuri niin fiksu ja tarpeellisen yksinkertainen kuin on syytäkin. Kun kentällä on jatkuvasti vähintään yksi, useimmiten kaksi oman kaksinkamppailutilanteensa voittavaa pelaajaa, ei pyörää ole syytä keksiä uudestaan vain kehittämisprosessin nautinnollisuuden vuoksi. Löydä voittava matchup, pistä puolustus pinteeseen yhdellä alustavalla actionilla ja johdata saalistaja pihvin luokse. Kliinistä, fiksua ja tehokasta.
Emme tiedä kuinka paljon sympatiapisteillä tekee kilpakoriksen maailmassa, emmekä myöskään tiedä kaipaako Oulu Basketball meiltä sellaisia, mutta sydän sykkii vääjäämättä positiivista säveltä oululaisryhmittymää kohtaan. Todella vahva kauden aloitus tuloksellisesti nostaa entisestään kiinnostusta joukkuetta kohtaan ja liimaa ainakin tämän tiedotusosaston visusti katsomon penkkiin kun joukkue kaupunkiin saapuu.
Alkukauden Avainhahmo
Pisteet schmisteet. Alimittainen ja ylipainoinen zentteri näppäimistön takana syttyy ilmiliekkeihin Myles Howardin pelaamisen edessä. AIKUISEN MIEHEN 9,3 pisteen ja 15,2 levypallon keskiarvot ovat oma juttunsa, mutta katsokaa hyvät naiset ja herrat tallennepalveluistanne Oulun vierasvoitto HNMKY:sta. Kukaan ei ole ehkä ikinä vaikuttanut yhden ottelun lopputulokseen ottamalla vain neljä pelitilanneheittoa.
Pisteitä 10, which is nice, mutta, gaaddääääm, 23 levypalloa ja SEITSEMÄN (7!) torjuntaa reilussa 35 minuutissa. Miehen vaikutus ottelutapahtumiin on kiistaton ja riman lähellä elämisen realiteetit muuttuvat tuntuvasti aina Howardin ollessa kentällä.
Äänekosken Huima
Voittosaldo kirjoittaessa: 4-4. Voitot Kouvoista, Pyrinnöstä, MuKista ja JBA:sta. Tappiot HBA:lle, Raidersille, ToPolle ja Hongalle.
Keskisuomalaiset sarjanousijat ovat heti telineistä näyttäneet kuuluvansa itseoikeutetusti Divari-A:han. Kotimaiset vahvistukset Timi Puittisen johdolla löytäneet paikkansa kokeneen päävalmentaja Tommi Koskisen paletissa, nuorisokaksikko Salmi-Jämsen on jatkanut kehittymistään ja jenkkihaku osui kertalaakista kohdalleen Billy Boyd III:n kohdalla.
Kauden kolmella voitolla aloittanut Huima on kokenut tappiot ultraurheilulliselle HBA:lle, sekä sarjan kärkikolmikolle. Sarjataulukon parkkipaikka vaikuttaa joukkueelle tällä hetkellä juuri oikealta, odotettujen voittojen kilahdettua tilille sovitusti, mutta isoimpien kaatamisen ollessa vielä suorittamattomien haasteiden listalla.
Huiman yksittäisen ottelun iskukyvyn maksimipotentiaali on nousujoukkueeksi verrattain korkea kaiken nähneen päävalmentaja Koskisen mukautumiskyvyn sekä jäätävällä 34 pisteen ja 4 syötön keskiarvolla Divaria läpi kulkevan Boydin. Tai, no, Puittinen pystyy ottelussa kuin ottelussa räjähtämään 30 pisteen liekitykseen. Se on yllättävän hyödyllinen ase pitää kotelossa tiukkoja paikkoja varten.
Boydin korinteko-osaaminen omasta kuljetuksesta on luonnollinen keihäänkärki Huiman hyökkäyksessä, mutta Juuso Salmi kantaa kyllä oman vastuunsa pelinteko-osastolla. Korkealla itseluottamuksella pelaava nuorukainen ahkeroi reilut 32 minuuttia ottelua kohden ja on malliesimerkki vanhan koulukunnan äänekoskelaisesta pelurista – Mikään hetki ei oikeasti ole liian iso kiinni tartuttavaksi ja mitä korkeammat panokset, sitä varmemmin Salmi löytää tiensä parrasvaloihin.
Lappeenrannan NMMKY:n kasvatti Kalle Kalinin saapuminen Kouvolasta on muodostunut ääritärkeäksi lisäykseksi jokaista ylimääräistä senttimetriä kultaharkon tavoin arvostavalle ryhmälle. Parimetrinen ja silmämääräisesti jättiläisalbatrossin sylivälillä varustettu Kalin on Koskisen jokerikortti puolustuspäässä ja tarvittaessa mahdoton matchup-ongelma korin lähellä, erityisesti korinaluspuolustajina kokemattomammille sarjan nuorille laitureille. Keski-Suomen paikalliskamppailussa Koskinen kaivoi pelikirjasta Old School -kappaleen esiin, pakkosyötti muutaman hetken palloa Kalinille sisälle ja lopputuloksena oli kirivaihteen käynnistys sekä Kalinin 10 pisteen ja 12 levypallon tuplatupla.
Huiman pelaaminen on hieno yhdistelmä päävalmentaja Koskisen mittaamattoman arvokasta kokemuspohjaa, mukautumiskykyä moderniin koripalloon ja melkein kaikkeen muovautuvaa pelaajistoa. Monikäyttölaitureita fiksusti hyödyntävä Huima ei ole sarjan isoin joukkue, mutta riittävä luovuus ja kokemus paikkaavat senttimetrejä tarpeen vaatiessa yllättävän tehokkaasti.
Alkukauden Avainhahmo
Asialle voi nyrpistellä nenäänsä juuri niin paljon kuin haluaa, mutta ammattimies tekee ammattimiehen töitä. Boyd III saa ilmaan vajaat 30 heittoa per ilta ja on pallossa valtaosan pelaamastaan 36 minuutista, mutta myös tulokset puhuvat puolestaan. Voitto-ottelussa MuKia vastaan syöttöä vajaa triplatupla, Pyrinnön säkkiin 49 pistettä ja derbyvoitossa vaikean kolmen ensimmäisen jakson jälkeen lopulta päälle 40 minuutin ylityösuorituksessa 40 pistettä. Ammattimiehelle maksetaan ammattimiehen kädenjäljestä.
HNMKY
Voittosaldo kirjoittaessa: 4-4. Voitot Kouvoista, Pyrinnöstä, Raidersista ja JBA:sta. Tappiot Kristikalle, Oululle, MuKille ja ToPolle.
Rutinoituneita A-Divarin takapelaajia, sarjan (mahdollisesti) kehittynein pelaaja, Seagulls-kytköksiä ja valmennusstaffi josta löytyy peli- ja valmennuskokemusta kadehdittavia määriä. Jos joku helpottaa Head Coach Saukkolan yöunia, se on varmasti apukoutsi Kimmo Muurisen edelleen kytevä potentiaali Divarin tappavimmaksi keskimatkan paneeliheittäjäksi kun tilanne näyttää synkimmältä ja el caca osuu el tuulettimokseen eikä pisteitä meinata saada taululle edes viekkaudella ja vääryydellä keplottelemalla.
HOS-merkkinen divarikoris kaudella 21/22 on isossa kuvassa kasa todella räjähtäviä urheilijoita, joista kentällä olijoista useimmiten ainakin kaksi pystyy voittamaan oman pelaajansa suoraan kuljetuksesta tai viimeistään skriinin avulla, apupelaajia pakotetaan maalatulle alueelle solkenaan ja vapaat heittäjät löydetään kaarelta. Toteuta, palaa lähtöruutuun, toista.
Karvan verran senttimetrejä kaipaava Eki Waxlaxin ja Samuli Mäkelän hallinnoima takakenttä jättää muutaman korin per matsi rimalta viimeistelemättä fysiikan lakien ja antropometristen vajaavaisuuksien vuoksi, mutta riman kieltämät haaveet ja toiveet korvaantuvat aivan käsittämättömällä määrällä irrationaalista itseluottamusta ja yleisön euforiaan saavaa tyyliä. Waxlax kieputtelee Divaria nippuun uransa parhailla syöttönumeroilla (7,3) ja Mäkelä on lyönyt tauluun uransa parhaat numerot kautta linjan (17,9/5,9/3,1s) ja naulaa kolmoset säkkiin kirjoitusvirhekysymyksiä herättävällä 44,2% tarkkuudella.
Mäkelän tavoin liigakokemusta syyskaudella saanut laiturikaksikko, Santeri Makkonen ja Emil Skyttä tuovat molemmat kaivattuja senttimetrejä ja riman päälle yltävää urheilullisuutta ryhmään. Makkosella on kuuden matsin jälkeen rehellinen argumentti Divarin kehittyneimmän pelaajan epäviralliseen titteliin, sillä 11 pisteen keskiarvon nosto ja levypallonumeroiden tuplaaminen, sekä kolmen pisteen heiton MINTTIIN hiominen ja kaarelta säälimättä vastustajien kurittaminen ovat asioita, joita ei ihan joka kausi näe minkään tasoiselta tai ikäiseltä pelaajalta.
Skyttä on luonut ympärilleen ansaittua hypeä lyömällä keskimäärin joka viikko jonkun pahaa-aavistamattoman liigakonkarin julisteeseen hyppäämällä salista ulos ja donkkaamalla koko vastustajan organisaation perusteet palasiksi. Kokonaisvaltainen kehitys on tehnyt nuoresta laiturista liigakelpoisen pelurin ja seuraava askel on nousta Divarin puolella todella hyvästä ja monipuolisesta työkalupakkilaiturista ison vastuun kantavaksi profiilipelaajaksi. Sitä odotellessa on syytä ostaa hyvät liput eturiviin HNMKY:n matseihin, koska se aika minkä Skyttä vielä Divarissa viettää, siitä jokainen sekunti on syytä seurata tarkalla silmällä ja mielellään liikaa räpyttelemättä.
Head Wizard Saukkola ja apukoutsit Muurinen sekä koripallotietokone ja myöhäisillan pelailuissa huhupuheiden mukaan Jason Williamsin parhaiden päivien reinkarnaatiota muistuttava Juuso Konttinen ovat luoneet täydellisyyttä hipovan ympäristön erityisesti Seagulls-kaksoisagentteja ajatellen. Kaikki pelaajat laitetaan juuri niihin rooleihin ja niihin paikkoihin kentällä, joissa nuorten herrojen potentiaaliset ammattilaiskentillä pelattavat tulevaisuudet myös sijaitsevat. Kehityskäyrät ovat käytännössä poikkeuksetta nousukiitovaiheessa ja siitä on suomikoriksen syytä osoittaa suuri kiitos HNMKY:n erinomaiselle työlle.
Alkukauden Avainhahmo
Santeri Makkosen Pyrintö-ottelun tilastorivi on humalassa ja sen on syytä mennä kotiin. Kukaan ei ole oikeasti voinut latoa taululle 37 pistettä ja hakata kaaren takaa 11 osumaa 23 yrityksestä.
Hassuttelut sikseen, mutta raadin silmissä Makkostakin tärkeämpi palanen HNMKY:n alkukauden onnistumisissa on ollut Divarin parhaan pointin tittelistä entistä kovemmin kilpaileva Erik Waxlax. Heiton haasteet ovat edelleen olemassa, mutta kaarelta irtoaa tavaraa enemmän kuin ikinä ennen ja se on ensimmäinen, tärkeä askel. Miehellä on puutteista huolimatta edelleen käsittämättömältä tuntuva kyky murtautua puolustuksen keskustaan, löytää vapaa heittäjä ja toimittaa täydellinen luotisyöttö suoraan heittotaskuun. Ammattimiehen merkki on se, että kaikki tietävät mitä haluat tehdä, mutta teet sen silti.
Kouvot Akatemia
Voittosaldo kirjoittaessa: 3-5. Voitot Oulusta, Pyrinnöstä ja MuKista. Tappiot Huimalle, Kristikalle, HNMKY:lle ja Raidersille.
Kaiken nähnyt päävalmentaja Kari Kurronen ja apuvalmentajansa, Divari-Kouvot ikoni Juuso Mäenpää ovat pyörittäneet nuoren kauden aikana useampaa eri kokoonpanoa otteluissaan, mutta tietyt lait ja universaalisti hyväksytyt totuudet pätevät maailmassa edelleen, kaiken kaaoksen keskelläkin:
Mansikka on parempaa kuin vadelma, Kolmen Kaverin Korvapuustijäätelö on purkkijäätelöiden ykkönen, ei ole olemassa palavaa vettä, Lauri Tähkä, koska vesi on jo itsessään palamistuote, ja, sanotaan se yhteen ääneen, Kouvot ja virheettömän tilankäytön palloskriinipelaaminen kulkevat erottamattomasti käsi kädessä.
Kouvojen sapluuna ei ole ylimonimutkainen kummassakaan kenttäpäädyssä, mutta perusasiat ja konseptien toteuttaminen on nuorelle ryhmälle erinomaisella tasolla. Kuten olemme tottuneet näkemään. Joskus tulee se hetki, että otamme Kurrosen valmennusosaamisen itsestäänselvyytenä, mutta ei anneta sen päivän olla vielä tänään.
Palloskriinipelaamisen aallonharjalla kulkeva organisaatio alustaa hyökkäyksessä tilanteet fiksuilla pallon ja pelaajien liikutuksilla, jotta itse pihvin ääreen päästään dynaamisesti ja optimaalisella kenttätasapainolla. Erilaisia puolustuksia varten löytyy erilaiset ratkaisumallit ja jos mallit eivät vielä ole kaikilla pelaajilla selkärangassa, keväällä ne viimeistään ovat. Erityisesti ”kaksimarkkaiset” Veeti Helakorpi ja Aapeli Syrjämäki ovat parhaassa mahdollisessa koulussa rullaus-uhkan kanssa uran tekemistä harkitseville pelaajille.
Puolustuspäässä Kouvot nojaa usein ison pään kykyyn suojella korirengasta ajoilta ja muun ryhmän kykyyn pysyä pallonkäsittelijöiden kyydissä riittävästi, jotta kuljetuksesta otetut hyppyheitot ovat riittävän häirittyjä. Sarjan kovimpia pallovelhoja vastaan tulee ajoittain ongelmia, mutta jokaisessa puolustusmuodossa on omat haasteensa ja Kouvojen valitsema malli vaatii paljon pelaajilta. Paljon vaatimalla saa pitkällä tähtäimellä kuitenkin enemmän tuloksia kuin pikavoittoja hakemalla.
Vakiokasvoista laiturit Teemu Kristeri ja Aarni Korkiatupa ovat olleet varmoja suorittajia ja Korkiatupa hätyyttelee tuplatuplan keskiarvoja sekä kutsua vahvaa jälkeä syksyn aikana tehneeseen liigajoukkueeseen. Ykköstykki Joel Mäntynen on pelannut Korisliigan puolella päälle 11 minuuttia per matsi ja tuonut Divariin ylikylän rutiinia jäätävillä 22,2 pisteen, 11,8 levypallon ja 5,2 syötön ottelukohtaisilla keskiarvoilla.
Pudotuspelipaikassa kiinni kirjoitushetkellä oleva Kouvot tulee varmasti kauden aikana jatkamaan kokoonpanojen kierrätystä, mutta kokoonpanoista riippumatta joukkueen hyökkäyspotentiaalin katto on käytännössä illasta toiseen kolminumeroisissa lukemissa. Kun Kouvot saapuu vierailulle kaupunkiin, kannattaa asiat järjestää siten, että löytää tiensä katsomoon seuraamaan kansainvälisen tason palloskriiniklinikkaa.
Alkukauden Avainhahmo
Kaikissa voitto-otteluissa pelannut Joel Mäntynen nousee muun pakan edelle, koska 39 pisteen show Oulua vastaan ja pari matsia myöhemmin MuKia vastaan 32/13/8s tilastorivi. Come on. Liigapelaaja divariparketeilla.
Seuraavana vuorossa sijat 1-4, pysy kanavalla! Aiemmat katsaukset löydät täältä:
Voittosaldo julkaisuhetkellä: 2-6. Voitto MuKista ja Raidersista, tappiot Hongalle, Huimalle, Kristikalle, HNMKY:lle, Kouvoille ja Oulu Basketballille.
Zone diiffens ja Williams vetää päälle puoli tuntia per matsi, skoraa päälle 20, repii levyjä ja tarjoilee syöttöjä. Pieti Poikol-
Eikun ei. Ei ole Pyrinnön mestaruusvuodet, vaan Divari-A mallia 2021/22. Kion Williams on ollut alkukauden iloisimpia yllätyksiä kotimaisessa koripallokentässä ja nuorukaisen otteet Divarissa sekä myös Korisliigan puollela ovat olleet suuri ilon aihe Pyrinnön fanien lisäksi koko suomalaiselle koripalloväelle. Tähän päälle Pyrinnön vuoden 2021 yleisistä normeista poikkeava puolustus ja tamperelaiset ovat mukava piristys Divarin maisemassa.
Ikäjakauman puolesta Pyrintö Akatemia A on ihanteellinen kasvatusjoukkueeksi. Nuoria juniori-ikäisiä kasvamassa junnupeleistä aikuisten kilpakorikseen, junnuista ulos kasvaneita oman potentiaalinsa tavoittelijoita ja muutama kokeneempi kilpailemassa ja auttamassa toimintaa eteenpäin omalla panoksellaan. Kun samassa ottelussa kentälle lyödään Mika Nuolivirta, Karo ”Don Cobra” Puittinen ja Kion Williams, ollaan täydellisen divarijoukkueen postikoodilla.
Tamperelaisten paikkapuolustus ei ole ainakaan etäältä seurattuna täysi kopio viime kaudella ihastusta ja vihastusta herättäneestä versiosta, mutta samat perusperiaatteet siinä löytyvät. Se on omille pelaajille turvallisuutta tuova malli ja se varmuuden tunne tuo tekemiseen parhaimmillaan intensiteettiä ja energiaa, kun miettimisen määrä on minimissä. Kolikon kääntöpuolena on tilanne, jossa vastustaja pääsee riittävällä tavalla jyvälle puolustuksen heikoista kohdista ja saa ilmaan kohtalaisen vapaita kolmen pisteen heittoja.
Se, meneekö pallo sukan läpi vai ei, on usein määrittävä tekijä sille, kumman joukkueen itseluottamus kokee kohtalokkaita kolhuja ja kumman vahvistuu järkähtämättömiin mittasuhteisiin.
Vahvan identiteetin itselleen rakentanut Pyrintö on nuorelle pelaajalle siitä hieno paikka kasvaa, että pelaajapolku on niin selkeä ja looginen junnuista divareihin ja Korisliigaan, että eteneminen on verrattain saumatonta. Puolustus on yksi osa-alue, mutta myös hyökkääminen sisältää selkeän identiteetin erityisesti A-Divarin ja liigajoukkueen kohdalla. Riistoista ja pitkistä levypalloista juostaan esimerkillisesti ja puolessa kentässä rimalle kohti menevä liikenne on ruuhkaan verrattavissa. Divarin ahkerin vapaaheittojoukkue haastaa puolustuksien 1vs1 osaamista ja kykyä puolustaa palloskriinitilanteita keskeltä kenttää, eivätkä peruskivet muutu liioin liigajoukkueeseen edettäessä.
Kauden edetessä liikenne Akatemia A:n ja Korisliigan välillä saattaa ymmärrettävistä syistä vilkastua, mutta massainvaasiota ei varmasti tulla näkemään. Divarin kantavat voimat tulevat olemaan epäilemättä kantavia voimia myös keväällä ja Pyrinnön kohtaaminen sekä matsia edeltävät videopalikset tulevat läpi kauden olemaan erityisellä tussilla kalenteriin merkittyjä tapahtumia.
Alkukauden avainhahmo
Kion Williamsin rakettimainen nousu Divarin takapelaajien kärkiryhmään tapahtui odottamatta ja yllättäen todennäköisesti kaikille muille kuin perheen aamupalapöydän jäsenille, mutta voi veljet sitä nousua on ollut hieno seurata. Vain kertaalleen alle 20 pisteen jäänyt Williams kantaa isoa vastuuta joukkueen hyökkäyspelaamisesta ja selvittää tiensä korille käsittämättömällä volyymilla siihen nähden, että vastustajat ovat varmasti ottaneet nuorukaisen tarkkaan syyniin. 50% kakkosistaan säkittänyt Kion on korkeasta volyymista huolimatta pysynyt tehokkaana, mikä ei ole itsestäänselvyys nuoren pelaajan kohdalla. Hats off.
Helsinki Basketball Academy
Voittosaldo julkaisuhetkellä: 2-5. Voitot MuKista ja Huimasta. Tappiot Raidersille, ToPolle, JBA:lle, Hongalle ja Kristikalle.
All I want is everything, all of the time.
A Little bit of everything, all of the time.
Miro Little Show on ollut alkukauden toimintasuunnitelman etusivu, keskiaukeama ja takakannen kupletin juonen summaus. Joukkueen ykkösnimi pisteissä (20), levyissä (8,9), syötöissä (6,4) ja riistoissa (1,7), sekä toki myös pelatuissa minuuteissa (30:28) on sellainen meriitti, että sitä harvoin näkee isommissakaan piireissä.
Littlen takana HBA-merkkiselle joukkueeksi totutun urheilullinen ryhmittymä hakee vielä roolituksiaan viisikon ulkopuolella, mutta pienissä väläyksissä on ollut havaittavissa kaikuja menneiden vuosien joukkueista, jotka pelkällä ulottuvuudella ja urheilullisuudella veivät kaiken elintilan vastustajilta hyökkäyspäässä ja juoksivat jalat alta matkalla hyökkäyskorille. Tämän vuoden painos ei ehkä raa’an talentin puolesta yllä samalle tasolle kuin parhaiden Divari-A vuosien HBA, mutta pieniin puristuksiin potentiaalia on ihan koko ruutitynnyrin täydeltä.
Vakuuttavan määrän kokoa ja näköä jokaisella pelipaikalla kentälle juoksuttava HBA on puolustuspäässä ollut lähempänä menneiden vuosien dominoivia ryhmiä, mutta hyvät puolustuspätkät eivät ole vielä riittävällä tasaisuudella realisoituneet pisteiksi toisessa kenttäpäädyssä. Isoin ongelma hurjaan tempoon pyrkivällä nuorella joukkueella ovat olleet menetykset, joita on vielä tässä kohtaa kautta tullut eniten sarjassa.
Kokemuksen syvä rintaääni kuitenkin haluaa muistuttaa, että nuoret joukkueet kehittyvät näissä asioissa kauden mittaan likimain aina. Tai, no, se ”likimain” voidaan ottaa pois siinä kohtaa kun valmennuksen päävastuussa on Juha Stenin kaltainen seppä. Muutama menetys per ottelu vaihtuu kansainvälisen luokan rimaurheilusuorituksiksi tai ajoista ulos syötetyksi kulmakolmoseksi ja elämä näyttäytyy melkoisen eri valossa Mäkelänrinteellä.
Littlen lisäksi esille nostettavia nimiä ovat ehdottomasti laiturikaksikko Eino Pällijeff ja Viljami Vartiainen. Vaikka Vartiainen onkin vielä tuskaillut kaukoheittonsa kanssa, pystyy kaksikko tarjoamaan korintekouhkaa kirjaimellisesti jokaisesta kentän kohdasta kun etäisyysmittarin lukema tipahtaa yksinumeroisiin. Kaksikon lisäksi Gezim Bajrami on sarjan väkevimpiä korinalusvääntäjiä ja pakko se on myöntää, että aina kun Ville Tolonen pelaa koripalloa niin katsojat viihtyvät, pelattiin sitten vieraissa tai kotona.
HBA ei ole ehkä täysin voittosaldonsa veroinen joukkue, hyvässä mielessä. ToPon, Kristikan, Raidersin ja Hongan kohdannut nuorisolaisryhmä on maksanut oppirahat talteen hyvissä ajoin, joten oppimisen kurvin uloskiihdytysvaihe alkaa kenties siintää edessä ennemmin kuin moni uskookaan.
Alkukauden avainhahmo
Miro Little. Asiaa voi koittaa kierrellä ja kaarrella, mutta jenkkiyliopistojen halutuimpien nimien joukkoon tiensä ahkeroinut Little on ihan vähintään yhtä arvokas pelaaja HBA:lle, kuin kuka tahansa yksittäinen pelaaja on omalle joukkueelleen tällä hetkellä. Kauden avausottelun triplatupla (26/13/10) MuKia vastaan on kovimpia suorituksia kotimaisilla koripallokentillä syyskauden aikana.
Munkkiniemen Kisapojat
Voittosaldo julkaisuhetkellä: 2-5. Voitot Kristikasta ja HNMKY:sta, tappiot HBA:lle, Hongalle, Huimalle, Kouvoille ja Pyrinnölle.
Munkassa on alkukausi pelattu sellaisella sapluunalla korista, missä Alexander Aglassinger, Leo Nordberg, Emil Uotila, Joonas Timonen ja Robin Åvist muodostavat yhden sarjan luotettavimmista viisikoista ja siihen nojataan kuin Hakeem Olajuwon tukijalkaan. Tasaisuutta ei ole vielä löydetty rotaation pyörähtäessä toden teolla käyntiin ja roolitusten hakiessa paikkojaan penkin tuodessa tuoreita jalkoja ja mieliä kentälle, mutta toimivan ja voittavan koripallon ydin on todistettavasti löydetty.
Modernin koripallon mukaisen heittokarttapuristin mieltä lämmittää se, että ko. viisikko ampuu yksissä tuumin ilmaan keskimäärin noin 29 kolmosta per peli. Kun vielä jokainen ampuu vähintään 33,3% tarkkuudella ja täten analytiikka antaa herrojen kaaripommituksiin päättyvistä hyökkäyksistä oletusarvoksi pisteen per pallonhal…
Niin joo, totta. Tämä koripallon todella lyhyen matikan tukiopetustunnin tasoinen materiaali ei kiinnosta kyllä yhtään ketään. Jätkät ampuu roskaa ilmaan aktiivisesti ja riittävän hyvällä prosentilla, että sillai kannattaa tehdä myös jatkossa. Antaa palaa vaan.
MuKin joukkue on nuori, mutta kuitenkin tuntuvasti A-Divarista kokemusta omaava. Esimerkiksi, viisikon pelaajista Timonen, Uotila ja Åvist ovat pelanneet MuKin paidassa aina joukkueen B-Divarin neitsytkaudesta 2016/17 asti. Divarikokemuksen marinoima, hyvin valmennettu ja otteluihin valmistettu joukkue pelaa hyökkäyspäässä erinomaisella tilankäytöllä ja tietää, miten minkäkinlaista puolustusmallia vastaan on syytä lähteä hyökkäämään.
Puolustuspään haasteet ovat tarjoilleet alkukaudesta nautinnolliselle, modernille ja pallosta hyvin huolta pitävälle hyökkäämiselle tarvittavaa kauhun tasapainoa. Yleisö maksaa elämyksistä ja viihteestä, eikä näistä ole MuKin matseissa ollut puutetta. Toisella puolen aikarajaviivoitusta kiekotetaan viisi hyökkäystä putkeen vastustajan puolustus solmuun ja ammutaan perään pari kuljetuskolmosta skriinin takaa naruihin ja toisella puolen keskialueen invaasioviivaa puolustetaan hyvällä sähköllä ja käsien käytöllä, mutta pienet yksityiskohtien yskähtelyt kertaantuvat ja sukka kuluu yhtälailla molemmissa koritelineissä.
Kun sanomme, että MuKin pelit ovat neutraalille katsojalle takuuvarma nautinto, todellakin tarkoitamme sitä.
Isossa kuvassa KTP-yhteistyö tekee MuKista erinomaisen kehitysympäristön nuorille pelaajille, jotka eivät vielä ole valmiita isoon vastuunkantoon Korisliigan puolella. Liigapeleissä vaihtelevia minuutteja saavat pelaajat pääsevät kilpailemaan ja kantamaan isoa vastuuta A-Divarissa, joka on pelaajakehitykselle täydellisyyttä hipova yhtälö.
Alkukauden avainhahmo
Tämä kilpailu käytiin kahden MuKi-ikonin välillä. Joonas Timonen ja Emil Uotila ovat olleet Munkkiniemen juhlittuja sankareita koko joukkueen A-divaritaipaleen ajan, eikä valssin tahti ole mihinkään muuttunut tänäkään syksynä. Uotilan tupla-tuplan keskiarvot viidessä pelissä ja Timosen 5,7 syötön keskiarvo peilattuna vain 1,9 menetykseen ottelua kohden ovat kovia lukemia yli puolen tunnin peliajoilla.
Uotila koppaa tämän kunniamaininnan kuitenkin tällä kertaa, puhtaasti kahden perättäisen 27 pisteen ottelun vuoksi, jotka molemmat päättyivät MuKin voittoon. Erityisesti aikuisen miehen tuplatupla (27/18/4s) paikalliskamppailussa HNMKY:ta vastaan lämmitti aivan varmasti jokaisen divariseuraajan rintalastan sisällä.
Jyväskylä Basketball Academy
Voittosaldo julkaisuhetkellä: 1-6. Voitto HBA:sta, tappiot Raidersille, ToPolle, Oulu Basketballille, Hongalle, Huimalle ja Kristikalle.
Vuoristoratamainen alkukausi on tarjoillut elämyksiä katsojille, oppimisen mahdollisuuksia nuorille pelaajille ja närästys-rytmihäiriö cocktaileja valmennusstaffille.
Viime kaudesta rutkasti uudistunut joukkue on menettänyt viisikollisen pelaajia maailmalle, joista kolme liigaparketeille. Tilalle saapuivat kokeneemmasta ikäluokasta (suhteellinen käsite) jyväskyläläisille koripalloihmisille tuttu Lauri Jäntti ja koripallokarttaa kiertänyt liekkiranne/samettikurkku Semi Saari. Nuorempina siloposkina Eino Montin Oulusta ja Forssa-Loimaa akselilla koripallo-oppinsa tähän mennessä saanut Oliver Kandén. Sekä, tietysti, nuoria urheilijalupauksia HoNsU/JyWe akselilta.
JBA:n alkukausi on täydellinen esimerkki kasvun prosessista, jossa nuoret roolipelaajat ja kollektiivia ylläpitävät kokeneemmat taiteenharjoittajat nousevat toiminnan ytimeen, kantamaan isoa vastuuta harteillaan. Tärkeästä rotaation pelaajasta The Jätkäksi kasvaminen ottaa aikansa ja vaatii todella paljon henkisellä puolella, eikä sitä kasvun tietä hypähdellä punahilkkamaisesti läpi yhden kesän aikana. Se vaatii ponnisteluja sekä aikaisempia isompien haasteiden kanssa painimista ja sitä tietä JBA:n ryhmä käy nyt läpi.
Jokaisessa alkukauden ottelussa kanvaasille maalautunut teos on suurin piirtein samanlainen. JBA tykittää parhaimmillaan silmiä hivelevällä pallon liikutuksella, palloskriinitilankäytöllä ja leikkauksilla vastustajien puolustuksia loputtomaan solmuun ja pääsee kyykkäämään vapaata kolmosta kiertoradalle tai hyökkäämään isoimpaan saumaan sitten Mooseksen aikojen. Toisessa hetkessä koneistoon lipsahtaa soraa, ajoitukset ja toteutus ovat puoli askelta vinossa, lumipalloefekti syö energiaa puolustuksen intensiteetistä ja kierre on valmis.
Se, kuinka nopeasti tuo lumipallo pysäytetään, on yksi merkittävä kasvun mittari JBA:n tämän kauden tarinassa. Kasvutarinat ovat toisaalta kaiverrettu jyväskyläläisten identiteetin syvimpään DNA:han, eikä Coach Tupamäkeä parempaa nuoren ryhmän oikealle polulle opastajaa välttämättä löydy koko Suomesta.
Kotivoitto HBA:sta ja paikalliskamppailu Huimaa vastaan näyttivät sen potentiaalin, jolla JBA pystyy keväällä kääntämään ”parinkymmenen minuutin hyvät tsempit” koko ottelun mittaiseksi voitosta kamppailuksi ihan sarjan parhaita joukkueita vastaan. Hengästyttävä puolustuksen intensiteetti ja parhaimmillaan täydellisessä synkassa toimivat stunttaamiset, avut ja rotaatiot, sekä kovatempoinen, huolellinen ja määrätietoinen hyökkäyskonseptin toteutus nostavat yksilöiden vahvuudet täydellisesti esiin ja antavat vastustajan valmentajalle metaforallisen hiekassa kylvetetyn rubiikin kuution ratkaistavaksi.
Yksilöistä itsensä esille ovat syksyn aikana nostaneet etukentän moniosaajat Ville Virtaharju ja Lauri Jäntti, sekä takakentän taitureista kaarelta tulta syöksevä Kalle Koivunen, eleetön pointtimaestro Tuomas Flinck ja joka matsissa muutaman ”mitä helw-” hetken tarjoileva Tiitus Kuukkanen. Pari välivuotta tutkan alla kulkenut Jäntti nousi viime kaudella Divari-B:ssä Kipinän paidassa takaisin kilpakoripallokartalle ja on ollut kiistattoman kaukoheittovoimansa (ja kiistattoman 202-senttisen vartensa) kanssa kipeästi kaivattu lisä jyväskyläläisryhmään, eikä miehen osaaminen ja potentiaali ole kyllä kadonnut mihinkään. Mies paranee kuin kilju – Vaatekaapisssa piilossa yhteiskunnalta, kaivetaan esiin kun aika on juuri eikä melkein oikea.
Takakentän kolmikko tarjoilee jokainen omaa erityisosaamistaan ja kun se päivä lopulta tulee, että Coach Tupamäki saa yhdistettyä miehet kuin Transformerit konsanaan, tulee tuosta pelaajasta täydellinen takapelaaja ja Susijengin matka maailman huipulle on valmis alkamaan. Kuukkasen jatkuva hyökkäysuhka ja epäreilun vaivaton liikkuminen koripalloparketilla on saanut rinnalleen tinkimätöntä puolustuspäässä kilpailua ja kamppailua, joka on nostanut nuoren miehen sarjan viihdyttävimpien pelaajien joukosta Divarin ”kannattaa ottaa seurantaan ennen kuin valtavirtamedia löytää hänet” -pelaajien ryhmään. Koivunen on kansallisen tason turvallisuusuhka heti puolen kentän ylitettyään ja Flinck on kaukoheittoa vaille virheetön koripalloilija, ihminen ja käsite.
JBA:n kausi näyttäisi noudattavan isossa kuvassa tuttua kaavaa, vaikka tuloksien puolesta onkin ollut hieman mollivoittoisempaa kuin proggiksen parhaina kausina. Syksyllä haetaan roolituksia ja pelillisiä suuntauksia linjaillaan kompassin kanssa oikeille reiteille, mutta kevään tullen joukkue on todennäköisesti jälleen sarjan ikävimpiä nippuja pelata vastaan, koska työkalupakista löytyy eväät minkälaisen tahansa koripallon pelaamiseen ja kaikkiin ongelmiin löytyy ratkaisumalli.
Alkukauden avainhahmo
Jos jokainen nuori pointti pelaisi koripalloa kuin Tuomas ”Flinckenstein” Flinck, ei kukaan haluaisi enää katsoa junnukorista koska sille basketille ominainen, viehättävä höntyily ja ylikovaa vetäminen (niin se kääntyilee) katoaisi tyystin. Uran kovinta syöttökeskiarvoa (6,2) alkukauden aikana welhoillut Flinck on ollut rauhoittava preesens niinä hetkinä, kun jyväskyläläisten PV:n keula on meinannut karata hallitsemattomiin korkeuksiin ja vastaavasti toiminnan dynamo kun siihen on pitänyt saada eloa. Väitämme, että Flinck suorittaa tällä kaudella vähintään yhden triplatuplan. Jos ei pisteitä meinaa kasaantua, pitää repiä kaksinumeroiset riistot. HBA-voiton 11 syöttöä olivat täydellinen näyte Flinckin kyvystä rytmittää peliä ja pelata kaaoksen ja kiireen keskellä täysin omalla vauhdillaan.
Huomio! M1DA divarikatsauksessa seuraavana vuorossa sijat 5-8, pysy kanavalla!
Ennakkoon tilatut kausikortit noudettavissa omalla nimellä lipunmyynnistä.
Otteluisäntä: Jyväskylän kaupunki
Jyväskylässä voimassa maskisuositus yleisötapahtumissa kaikille yli 12 vuotiaille. Tervetuloa mukavaan ja turvalliseen ottelutapahtumaan, koris on parasta paikanpäällä!
Näädättärien peliin kuuluu paljon muutakin, mutta BC Nokian pelien katsojana ei voi välttyä välillä harhautumasta muistelemaan yhden entisen miesten liigavalmentajan hyväksi todettua ongelmanratkaisumallia. Vedetään täysillä, ja jos ei toimi, vedetään vielä kovempaa.
Kotikatsomoihin asti hengästymistä aiheuttava BC Nokian joukkue on aloittanut runkosarjan juuri niin vakuuttavasti, kuin se aloitti viime kaudellakin. Joukkue loistaa syksyn harmaudessa vauhdikkaalla ja moniin kilpailijoihin verrattuna silmämääräisesti arvioituna valmiimmalla ja syvemmällä kollektiivin selkärangassa olevalla pelitavalla, eikä valtaisa tempo ainakaan helpota vielä uomiaan hakevien vastustajien elämää kentällä näätäpaitoja vastaan.
Selvästi eniten korintekoyrityksiä ilmaan per ottelu saavat pirkanmaalaiset ovat jossain piireissä saaneet leikkisän lempinimen ”ampumajuoksumaajoukkueesta”, mutta kuten kaikissa hellittelynimissä, tässäkin on totuuden siemen mukana. BC Nokia nimittäin irrottaa ottelua kohden likimain 40 kolmen pisteen yritystä, joka on yli kuusi enemmän kuin sarjan toiseksi ahkerimmalla kolmoslinkoryhmittymä JBA:lla. Perspektiiviksi todettakoon, että JBA:n ja tilaston yhdeksäntenä majailevan Pantterien välinen ero on tuo samainen kuusi yritystä.
Minkään sortin pilkkasävyjä ei tässä kuitenkaan osoiteta nokialaisten suuntaan, sillä erinomaisella tilankäytöllä ja palloskriinien aikaisella pallottomien pelaajien liikkumisella joukkue saa luotua niin paljon laadukkaita heittoja kaarelta, että jossain vaiheessa vähän haastetummatkin heitot ovat ihan peruskauraa kun käsi on saatu lämpimäksi. Kun valo on vihreä läpi ryhmän, nousee itseluottamus heittämiseen myös kohisten ja näädättäret ovatkin sarjassa toiseksi eniten pisteitä tehnyt joukkue HNMKY:n jälkeen.
Ärhäkällä puolustuksella riistoja sarjassa eniten näätivä (pun intended) joukkue on pallonkäsittelijöille uhka niin takakentällä pallon ylöstuontivaiheessa, palloa syöttämällä liikuttaessa ja palloskriinitilanteissa. Pointti kaikessa ytimekkyydessään on, ettei pallon kanssa kannata hengähtää hetkeksikään. Vaara on alati läsnä.
Viihdyttävää ja kiistattoman voitokasta koripalloa pelaava ryhmä on muuttunut viime kauden hopeamitalin saavuttaneesta nipusta sen verran merkittävästi, että päävalmentaja Dennis Kucevicin suuntaan on syytä osoittaa useampiakin kehusanoja siitä, miten kovalla tasolla mies on saanut ryhmänsä suorittamaan jo nyt. Sanni Salosen puuttuminen vitospaikalta jättäisi tuntuvan loven mihin tahansa joukkueeseen ja Johanna Kalin olisi edelleen sarjassa luotettavimpia ja monipuolisimpia 20 minuutin roolipelaajia. Tiedotusportaan suosikkipelaajien listalla kärkipaikkoja havittelevat Mona Luoto ja Minea Takala (Snaefell) jättivät pallotaituruuden osalta isoja saappaita täytettäväksi, mutta soitinyhtye Ellen Järvinen Ja Nuorisolaiset ovat kantaneet vastuun esimerkillisesti.
Järvinen on sarjan potentiaalisimpia sukan kuluttajia ja alkukaudella lyönyt tiskiin myös 4 syötön keskiarvon, joka on Ellenin ennätys missään sarjassa, missään ikäluokassa, ikinä. Kehitys kehittyy ja potentiaalin ylimpiä kerroksia vasta raavitaan. Pyrinnöstä Antero Lehdon jalanjäljissä Nokialle maisemaa vaihtanut Iina Mäkinen on noussut nopeasti joukkueen ydinrotaatioon ja tuo yhden luotettavan pallonkäsittelijän ja sähäkän puolustajan lisää ryhmään.
Isossa kuvassa BC Nokian kauden onnistuminen mitataan jälleen kevätauringon paisteessa, mutta parempaa kauden avausta ei tuloksellisesti ole kirjaimellisesti mahdollista tehdä, joten ei tässä nyt ole syytä ylistyssanoja säästelläkään. Tulevan viikonlopun jälkeen sarjassa on jäljellä enää yksi tappioton joukkue, kun ToPo II matkustaa Nokian palloiluhallille vierailemaan. Capitals ja HNMKY olivat kovia haasteita, mutta ToPon paras päivä saattaa edelleen olla kovin mahdollinen mittari Divarissa.
Ja hei, kyllähän viime keväästä varmasti _jotain_ on jäänyt hampaankoloon.
Alkukauden The Suoritus
Tasan puoli tuntia parketilla, 13 pistettä, 16 levypalloa (uran ennätys), 6 syöttöä ja 6 riistoa (uran ennätys). Ellen Järvinen vs. HNMKY. Kaksin kappalein uran ennätyslukemia ja kentän kovin +/- lukema +27, ei tästä tullut tällä kertaa niin kovaa kilpailua kuin etukäteen raadin riveissäkin ehdittiin mehustella. Hattua päästä!
Jussi Syrjäsen ja Niko Kuusen pyörittämän imperiumin pienempi Kuolemantähti etenee sekin vastaansanomattomalla tavalla ilman tappioita läpi syksyn divarikalenteria. Sunnuntaina nähdään, osuuko protonitorpedot huonosti suunniteltuihin ilmastointiventtiileihin vai tuhoutuuko Alderaan.
Se oli fiktiiviseltä tarkkuudeltaan parhaimmillaankin puolihuterasti rakennettu vertaus ja maalaa ToPon tarpeettoman pahamaineisena joukkiona, joten katkaistaan tämä ajatusralli ennen kuin Iskusotilaat saapuvat ovelle. Sitä paitsi, jos tässä oikeasti tarinoitaisiin tämän fiktiivisen maailman puitteissa, olisi Kuusi poikamaisella charmillaan ehdottomasti Luke Skywalker ja Syrjänen äärimmäistä kunnioitusta ympärillään herättävä Darth Vader.
Jos joku tästä nyt kuitenkin kirjoittaa fanifiktion niin sen saa lähettää JBA:n toimistolle. Ei sitä missään julkaista, mutta siitä nautitaan privaateilla valmentajaklinikoilla täysin rinnoin.
ToPon alkukauden menestys ei ole miltään osin sattumaa, eikä ole yllättänyt todennäköisesti ketään. Viime kaudella Korisliigan ja divarin välillä seilasi useampikin pelaajaa keräämässä kehityksen kannalta arvokkaita minuutteja molemmista sarjoista, mutta nyt divarijoukkueesta löytyy ”omia” pelaajia enemmän kuin aiemmin.
”Ihan mistä tahansa” divarijyristä ei kuitenkaan puhuta. Viime kaudella liigassa minuutteja keränneistä pelaajista tähän asti pelkästään Divarin peleissä pelanneita pelaajia ovat Ida Myllyoja ja Hanna Valkeinen. Noora Lakaniemi ennätti viime kaudella pukemaan vain yhteen liigaotteluun ToPon paidassa ja pelaa nyt Divarin puolella merkittävässä roolissa. Seuran oma kasvatti Jessi Johansson vieraili kauden verran HNMKY:n paidassa, mutta teki paluun tuttuihin väreihin tälle kaudelle.
Johanssonin tavoin myös toinen seuran oma kasvatti teki paluun ToPon riveihin, kun viime kaudella divarikartalle tuntuvan tauon jälkeen Puhuttarien paidassa palannut Laura Tuukkanen saapui seuraan liigajoukkueen kantavaksi voimaksi siirtyneen siskonsa kanssa.
Pitkä tarina lyhykäisyydessään: Erinomainen joukkue vahvistui pelaajamäärällisesti kesän aikana ja määrän lisäksi laadun ollessa kohdallaan, ei tappiotonta alkukautta voi pitää valtavana shokkina.
ToPon staffissa ei levätä laakereillaan lainkaan, vaan pysytään jatkuvasti taktisten trendien aallonharjalla. Kuusi ja Syrjänen ovat hioneet jälleen hyökkäyspeliä askeleen modernimpaan suuntaan ja joukkueella on kaikki tarvittavat työkalut laittaa vastustajan puolustus palloskriinipeleillä juoksemaan hippaa ympäri hyökkäysaluetta. Ja kuten tuloksista voidaan päätellä, aina ei synny edes sitä hippaa.
ToPo ei ole välttämättä piiskannut taululle toistuvasti isonumeroisia löylytyksiä, mutta silloin kun täytyy repiä ero, se on revitty pysäyttämättömällä varmuudella. Esimerkiksi kauden hieman tahmeassa avauksessa Katajaa vastaan se tapahtui päätösjaksolla, mutta paikalliskamppailuissa HNMKY:ta ja Capitalsia vastaan avauskympit menivät molemmissa otteluissa ToPon nimiin 16 pisteen marginaalilla.
Silloin kun täytyy virittää nippu iskuun, Kuusi ja Syrjänen virittävät.
Koripallo on kuitenkin pelaajien peli ja valmentajat koittavat lopulta vain pysyä poissa tieltä. Ida Myllyojan ja Hanna Valkeisen tieltä on osattu pysyä poissa, sillä kaksikko on painanut kauden ensimmäiseen kuuteen otteluun aivan jäätäviä suorituksia käytännössä yksi toisensa perään. Molemmat ovat kertaalleen lähennelleet triplatuplaa, Myllyojan johtaessa Divarin toimitettujen tuplatuplien tilastoa neljällä kappaleella.
Valkeinen on saanut takakentälle apuja liigakenttien ja Divarin välillä kulkevista pelaajista salamannopean Meri Damoiseaux’n ja tarkkakätisen Elina Mäntysen muodossa. Erityisesti Damoiseaux on mahtava pari Valkeiselle, tämän tuodessa aina oman mausteensa palloon päästessään. Valkeinenkin kyllä etenee kentällä, mutta löytyykö Damoiseaux’lta kenties sarjan nopeimmat jalat? Ken tietää, mutta aina saa katsomossa onnitella itseään jos pää ehtii kääntymään mukana kun lähijuna MD kiihdyttää kohti hyökkäyskoria.
Mitään tilastokatsausta joukkueesta on sen enempää turha tehdä. Lähellä sarjan kärkeä kaikissa merkittävissä tilastokategorioissa ja siltä se pelaaminen myös näyttää. Kun harjoittelee timanttisella laadulla päivästä ja viikosta toiseen, rutiinitaso nousee sellaiseksi, että jokainen pelaamisen osa-alue on täynnä erilaisia vahvuuden sävyjä.
Tulevan viikonlopun kamppailuun Nokiaa vastaan ei haeta enää yhtään kuluneita vertauksia ja fraaseja, mutta se on alkukauden kirkkaasti odotetuin kamppailu. Ja aivan syystä.
Alkukauden The Suoritus
Paikallisvääntö Helsingin NMKY:ta vastaan sisälsi tunnelatausta ja sen latauksen kohdisti tismalleen oikeisiin asioihin alkukauden Divarin parhaan pelaajan tittelistä – mikäli sellainen jaettaisiin – kisaava Ida Myllyoja. Totutun monipuolinen ja tehokas sunnuntai-iltapäivä Töölön Kisahallilla, jossa Idan lopulliseen bingokorttiin lyötiin lukemat: 23 pistettä, 10 levypalloa, 5 syöttöä, teholukema 32 ja kentän paras +/- lukema, +19. Emme edes halua keksiä lisäperusteluja valinnalle.
Jotain tuttua ja jotain uutta. Pyrinnön liiga- ja divarijoukkueet harjoittelevat yhdessä isossa ryhmässä ja se on näkynyt alkukauden aikana syksyn peleihin verrattain valmiina olevan näköisenä pakettina. Kauden avauksesta lopullisten sarjasijoitusten kannalta todennäköisesti erittäin arvokas voitto JBA:sta tuolloisia vierailijoita pykälän ehjemmällä pelillä ja sen jälkeen neljä vakuuttavaa rutiinivoittoa, joissa punavalkoiset väläyttelivät parhaimmillaan vahvaa viisikkotason tekemistä.
HNMKY oli vielä liian kova pala, eikä edes liigaympyröissä tuloksekkaaksi taktiseksi aseeksi osoittautunut paikkapuolustus onnistunut horjuttamaan kokeneita helsinkiläisiä ottelun ratkaisuhetkillä riittävästi. Haasteet jatkuvat tamperelaisilla, sillä seuraavat kaksi viikonloppua tarjoavat tason mittausta ensin Capitalsia ja heti perään ToPoa vastaan, mutta nämä ovat ne ottelut, joiden vuoksi Akatemia on olemassa. Kilpailullinen ympäristö itsensä likoon lyöville aikuispelaajille ja kasvun alusta nuorille, liigajoukkueeseen pyrkiville pelaajille.
Hissiliikennettä liigan ja Divarin välillä hallitusti harrastavan Pyrintö Akatemian kovimmat lyömäaseet ovat alkukaudella olleet kuitenkin Akatemian ”omia”. Aivan tajuttomassa heitossa kauden aloittaneet Anna Peltola ja vielä juniori-ikäinen Sandra Koutonen (-03) ovat painaneet taululle kaksissa tuumin 30 pinnaa per peli ja tuovat muuten maltillisilla prosenteilla kaukopalloja upottavaan joukkueeseen kipeästi kaivattua heittovoimaa.
Muista puhtaasti Akatemian omista nimistä Forssan Alusta divariparketeille palannut Sara Kervinen on ollut totutun sähäkkä takapelaajan paikalla ja JBA:ssa vahvan viime kauden pelannut Krista Kyyrönen tuo etukentälle enemmän juoksuvoimaa ja blokkiuhkaa kuin yleensä on terveellistä yhdellä istumalla nauttia.
Epäreilulla tavalla kentällä liikkuva Anni Nurminen (Damoiseaux’n kanssa divarin nopeimmat jalat) ja takakentällä kaikki crossoverit riistävä Kenisha Williams (not fair Kentsu, not fair) ansaitsevat kunniamaininnat, mutta nuoriso-osastosta valokeilaan aikaisemmin mainitun Koutosen lisäksi nostetaan ehdottomasti vitospaikalla puoli tuntia ottelussa operoiva Nea Pettinen.
Oppikirjamaisella tavalla skriinaava, asemia ottava ja levypallokamppailuissa kokoaan käyttävä Pettinen on sellainen vitospaikan pelaaja, jonka jokainen valmentaja ottaisi joukkueeseensa. Epäitsekkäästi pelaava ja oman ruutunsa joukkueen edun mukaisesti hoitava Pettinen on molemmissa kentän päädyissä fantastisella tavalla ryhtiä ja rauhallisuutta tuova hahmo, mikä ei ole itsestäänselvyys nuorelle (-04 ikäluokka) sisäpelaajalle. Ottakaa nimi talteen ja peliesitykset seurantaan, ette varmasti tule pettymään.
Akatemian pelitapa mukailee luonnollisesti liigajoukkuetta, haastaen yksilöitä ja luoden kokeneiden, todella tärkeässä roolissa olevien aikuispelaajien avulla nuorille talenteille vahvan joukkuepelaamisen mallin. Palloa liikutetaan kentällä, pyritään fiksuun tilankäyttöön ja annetaan mahdollisuus oppia erilaisia taktisia malleja kilpailullisessa ympäristössä. Tällä tavoin Akatemia tarjoaa mahdollisimman saumattoman siirtymismahdollisuuden askelmaa ylöspäin, kun sen aika on.
Kokonaisuutena Antti Nikkilän, Marcus Ketolan ja Petteri Moleniuksen pyörittämä Pyrinnön paketti on tärkeä osa kotimaisen koripallon kenttää, unohtamatta Pinja Laitista ja muita Pyrinnön nuorempien ikäluokkien kanssa erinomaista työtä tekeviä valmentajia.
Kuukauden The Suoritus
Muutamakin kilpailija löytyi, mutta yksi nousi ylitse muiden. Kunniamaininta annettakoon kuitenkin Nea Pettisen 13/9/6s tilastoriville Honkaa vastaan, mutta voittoon asti se ei ihan riittänyt. Anna Peltolan 6 kolmosta ja yhteensä 20 pistettä, höystettynä neljällä levypallolla, kolmella syötöllä sekä riistolla ja torjunnalla, nousivat ylitse muiden. Viime kaudella Korisliigan puolella pelannut Peltola on ainakin tällä tietoa vain Akatemian pelivahvuudessa ja tämän kaltaisilla suorituksilla Vimpelin Vedon kasvatti tuo paljon, paljon iloa fanaattisimmille Divarin seuraajille.
Helsingin NMKY
Alkukauden saldo: 4-2. Voitot Puhuttarista, Capitalsista, Panttereista ja Pyrinnöstä. Tappiot ToPolle ja BC Nokialle.
Kenties kovimman otteluohjelman alkukaudella läpi käynyt HOS-ryhmittymä tulee olemaan mahdollisesti koko Divarin ikävin joukkue pelata vastaan. Nuoruuden intoa ja sähköä yhdistettynä Vilma Kesäsen, Lotta Aaltosen, COMEBACK QUEEN Kaisa Lindin osaamiseen ja kokemukseen on sellainen cocktail, mihin saa ihan tosissaan keksiä keinoja jotta sarjapisteet namikalaisilta saa ryövättyä.
Voitot Capitalsista ja Pyrinnöstä osoittivat HNMKY:n piinkovan rutiinitason ja vaikka paletti ei vielä ole hioutunut sille tasolle, että sarjan kärkikaksikko olisi kaatunut, ovat menestyksen askelmerkit selkeästi näkyvillä. Päävalmentajawelho Teijo Sandvik on staffinsa (erityisesti donkkikuntoon pohkeitaan edelleen treenaava Emma Malm) kanssa viilannut jälleen taktisia nyansseja kokoonpanolle sopivaksi ja erityisesti hyökkäyspäässä HNMKY:n pelaamista on parhaimmillaan todella nautinnollista katsoa.
Palloa liikutetaan hienosti ja pelaajat pääsevät käyttämään vahvuuksiaan, on se sitten vaparin kulmalle pelatuista hand-off peleistä, pallon sisälle syöttämistä ja pallottomien liikettä tai palloskriinitaituruutta kansainvälisen luokan tilankäytöllä ja puolustuksen mankeliin laittavilla actioneilla. Kun sanomme, että HNMKY:n hyökkäyksessä on kaikki mitä koripallossa tarvitaan, tarkoitamme sitä.
Kokonaisuus vaatii kuitenkin luonnollisesti enemmän hiomista, mitä enemmän siinä on sisältöä. Sandvik, Malm, Takala ja Laaksonen muodostavat kuitenkin niin timanttisen ja monipuolisen valmennusryhmän, että viimeistään kevätauringon lämmittäessä poskipäitä on HNMKY:n koneisto siinä määrin öljytty, ettei pudotuspeleissä yhtään kukaan halua joukkuetta vastaansa.
Viime kaudesta kokoonpanon puolesta selkein muutos on Jessi Johanssonin paluu ToPon väreihin ja kuin vaihtokaupassa toiseen suuntaan saapuneen, molempia seuroja nyt jo muutamaan eri otteeseen edustaneen Linda Hemmannin lisäys sentteriosastolle. Todella vaivattomasti kentällä liikkuva Hemmann tarjoaa Sandvikille taktisesti hienon vaihtoehdon fyysisemmän ja perinteisemmän sentteri Camilla Simolan rinnalle. Neljän hyökkäyslevypallon keskiarvolla urheileva Hemmann onkin ollut alkukaudesta HNMKY:n ahkerin pisteiden tekijä.
On se nyt kuitenkin niin, että vaikka valokeilaa koittaisi osoittaa mihin suuntaan, niin Vilma Kesänen ja Lotta Aaltonen löytävät tiensä siihen. Divarin kiistaton pointtien ykkösnimi Kesänen on jo kolmesti kieputellut 11 syöttömerkintää tilastorivilleen, ja niin uskomattoman kovalta suoritukselta kuin se kuulostaakin, 10 syötön keskiarvo läpi kauden ei ole mahdollisuuksien rajojen ulkopuolella. Erityisen hieno asia Kesäsen Divarissa pelaamisessa on se, että nuoret pelintekijät saavat viikosta toiseen seurata ja oppia, kun kansainvälisillä kentillä marinoitu pointti hallitsee pelin kulkua kapellimestarin tavoin.
Aaltonen on edelleen tehokkuuden ilmentymä aivan kaikin mahdollisin tavoin. Ikinä ei olla myöhässä tilanteista, ikinä ei tehdä liikaa eikä liian vähän. Molemmissa kenttäpäädyissä tehdään juuri se, mitä joukkue milloinkin tarvitsee. Kesäsen tavoin Aaltosen pelaamista on nuorten pelureiden syytä seurata tarkalla silmällä, enkä nyt kyllä juuri keksi esimerkiksi Sofie Erlundin ja Wilma Tuomen kaltaisille pelaajille parempaa roolimallia koripallokentällä kuin nimenomaan Aaltosen Lotta.
HNMKY:n otteluohjelma helpottuu hieman vuodenvaihdetta kohti edetessä, joten todennäköistä on, että joukkue lähtee keväiseen kisaan pudotuspelipaikoista suotuisista asetelmista.
Alkukauden The Suoritus
Lotta ”Do It All” Aaltonen ja Caps-ottelun 20/8/5s/2r/1t -tilastorivi ja +/- lukema +15 on yksinkertaisesti niin täydellisesti Aaltosen kokonaisvaltaista vaikutusta ottelutapahtumiin kuvaava suoritus, että edes Kesäsen 11 syötön uroteot eivät nyt ohita subjektiivisessa valintaprosessissa Aaltosta. Divariyleisön ainoa kysymys kuuluu marraskuisessa harmaudessa…
Loukkaantumisista alkukauden aikana kärsinyt jyväskyläläisryhmä on viime kaudesta muuttunut joiltain osin, mutta ydinryhmä on pysynyt pitkälti samana. Titta-Riina Lepistön johtama JBA tuskaili puolustuspelaamisensa kanssa kauden avauksessa Pyynikillä, mutta tappion herättelemä joukkue on pitänyt tämän jälkeen vastustajansa keskimäärin alle 60 pisteessä, mikä on vauhdikkaalla tempolla pelatuissa otteluissa varsin kunnioitettava lukema.
Hyökkäyksen tilastolliset tuskailut kohdistuvat ryhmällä pääasiassa bonuskaaren taakse. Yhden sarjan ahkerimmin kaarelta irrottelevan joukkueen ainoa 30% osumatarkkuuteen yltävä pelaaja on Lepistö, mutta ainakin optimistisimmat fanit odottavat pallojen löytävän kauden edetessä tasaisemmin sukan läpi mikäli heittopaikkojen laatu pysyy samana.
Kapeahko kokoonpano sai ikäviä uutisia ikäluokan ja sarjan kovimpiin koritehtailijoihin lukeutuvan Annika Aarrejoen alaraajavammasta, mutta sadepilven hopeareunuksena seuraavana jonossa olevat nuoret lupaukset pääsevät kokeilemaan isompia saappaita. Yksi näistä nuorista on -05 ikäluokan Elsa Sorri, joka pääsi irti Rientoa ja Honkaa vastaan. Vajaa 20 minuuttia per peli, pisteille molemmissa koitoksissa ja Honkaa vastaan 4 syöttöä!
Lepistön ja Aarrejoen lisäksi vahvaa alkukautta pelaa Divarin pelintekijöiden eliittiin tietään tekevä Sara-Sofia Mikkonen. Viekas Säynätsalon Riennon kasvatti on erityisesti palloskriinipelaajana muodostunut painajaiseksi vastustajien puolustuksille ja on suurin syy siihen, miksi JBA saa niin paljon laadukkaita irrotuksia kolmen pisteen kaaren takaa kuin se tähän asti on saanut. Pelintekovastuusta ison taakan kantava 18-vuotias Mikkonen on jaellut vakuuttavat 5,4 syöttöä ottelua kohden ja Aarrejoen poissaolon aikana vastuu ei ainakaan automaattisesti vähene.
Kolmen voiton putkeen kuukauden päättänyt JBA nojaa tällä hetkellä pitkälti puolustukseensa ja on onnistunut pakottamaan vastustajat menetyksiin. Esimerkkinä, Rientoa vastaan jyväskyläläiset saivat ilmaan 27 heittoa enemmän kuin vastustaja, eron ollessa ottelun lopussa vain 5 pistettä. Puolustus antaa joukkueelle mahdollisuuden taistella voitosta milloin tahansa, mutta hyökkäyksen raiteilleen saaminen määrittää ryhmän potentiaalin katon.
Alkukauden The Suoritus
Titta Lepistöllä olisi useampi kuin yksi ehdokas kuukauden suoritukseksi, mutta kotijoukkueen johtoaseman turvassa pitäneet ja lopulta ottelun sinetöineet riistot Rientoa vastaan nostavat lokakuun päätösottelun esityksen tämän tittelin arvoiseksi. Vakuuttava 17 pisteen ja 10 levypallon tupla-tupla, kaksi syöttöä ja kaksi torjuntaa sekä vastustajan peli-ilon syöneet 6 riistoa. Hattu pois!
Helmi Capitals
Alkukauden saldo: 3-3. Voitot EBT:stä, Puhuttarista ja Panttereista. Tappiot HNMKY:lle, ToPolle ja Nokialle.
Divarin kestomenestyjä on aloittanut kauden joko kaksijakoisesti tai odotusten mukaisesti, riippuen täysin optimismin määrästä ennen kauden aloitusta. Ennakkosuosikin asemasta Capitals, frendien kesken Caps, on hoitanut voitot kotiin, mutta tämänhetkiseen kärkinelikkoon kuuluvia joukkueita vastaan sarjapisteet ovat jääneet vastustajille. Uusi mahdollisuus tulee kuitenkin tulevana viikonloppuna, Capitalsin matkatessa Pyynikille kierroksen mediaseksikkäimpään koitokseen.
Maajoukkuelupausten ja oman koripallopotentiaalinsa saavuttamiseen pyrkivien pelaajien hautomona ja HBA-proggiksen oleellisena apukätenä ei sovi olla pätkän vertaa yllättynyt, mikäli, tai siis kun, Capitals on otollisella kokoonpanolla ja oman potentiaalinsa ylärekisterissä pelaten sarjan paras joukkue. Rutiinitasoa on jo lähtötilanteessa varsin riittävästi, eikä tilannetta heikennä lainkaan Savolainen-Tammi-Hakala valmennustrion aivan jäätävä ammattitaito yksilöiden kehittämiseen.
Pelitapa kokee varmasti joukkueella kuin joukkueella aina pieniä viilauksia, mutta Capitalsin peruskivet seteistä puolustusmalleihin ovat merkittäviltä osin tuttuja Divaria tarkemmalla silmällä seuraaville. Se tarkoittaa sitä, että se on tuttu myös pelaajille, jotka toteuttavat sapluunaa tinkimättömällä tempolla ja tarkkuudella. Kenties siisteintä Capsin pelaamisessa, ja tästä kunnia menee yksinomaan Samuel Savolaiselle, on joukkueen kyky tunnistaa vastustajan taktiset mallit hyökkäys- ja puolustuspelaamisen osalta ja löytää oikean malliset työkalut niitä vastaan pelaamiseen. Pelaajat ovat hyvässä koripallokoulussa viikosta toiseen ja se näkyy.
HBA-yhteistyön, U19 SM-sarjan pelaamisen ja ylipäätään vaan laajan ja mittavan kokoonpanon vuoksi Caps pyörittelee otteluissaan eri näköisiä kokoonpanoja viikonlopusta riippuen. Ainoastaan toista kauttaan Capitalsin avainhahmoihin kuuluvat Aada Tuukkanen ja Hanna Aho ovat pelanneet joukkueen kaikissa otteluissa. HBA-kytköksiä omaavista pelaajista Albina Syla on dominoinut korinalustoja neljässä ottelussa ja takakentällä etsivätoimisto Edit&Edit (Merivirta ja Pekkala), sekä väsymätön takapelaajien päällystakki Taika Uusimäki ovat näyttäneet osaamistaan kahdessa kamppailussa.
Sarjan tarkimmat kolmospyssyt omistavan Capitalsin vakiokasvoista vakuuttavinta jälkeä ovat tehneet alkukaudesta Tuukkanen sekä aivan kertakaikkisen huikea urheilijan alku, viime kaudella divarikansan tietoisuuteen raketin lailla räjähtänyt Oona Koskelainen. Vähemmän yllättävien uutisten listalla, Essia Hurme nakuttelee edelleen pisteitä tajuttomalla tehokkuudella ja kaaren takaa osumatarkkuus on aivan järjetön 60. 60%. Miettikää sitä hetki. Pieni otanta ja mitä tahansa, mutta 60% kaaren takaa on silti lukema jota ei kunnioitettavalla volyymilla heittoja irroittavan pelaajan kohdalla pääse monesti sanomaan, ei edes kolmen ottelun jälkeen.
Itsekkäistä syistä tiedotusosasto nostaa esille viime kaudella Helmi Basketin organisaatioon siirtyneen, Järvenpään NMKY:n kasvatti Sohvi Parikan. Mahdollisesti koko maailman työteliäin pelaaja ja yksi tinkimättömimmistä kilpailijoista tämän kauden Divarissa, on potentiaalinsa puolesta yksi kovimmista ja monipuolisimmista puolustajista ja roolipelaajahyökkääjistä joita parketeilla tullaan kauden mittaan näkemään. Laituri väläytteli taitopalettiaan Pantterit-voitossa, jossa Sohvi naulasi 27 minuutissa kauden ennätyspisteensä (10), repi 8 levypalloa, jakoi 3 syöttöä, saalisti yhden riiston ja pyyhki kaksi torjuntaa. Laittakaa nimi mieleen ja otteet seurantaan.
Kuukauden The Suoritus
Ymmärrämme, että isot numerot ovat isoja numeroita ja katseet hakeutuvat niihin, mutta raati pyyhkii alkukauden haasteiden lannistaman Puhuttarien kaatamisen tästä kategoriasta sivuun. Kunniamainintoina kuitenkin Edit Merivirran 40 pisteen (10/23 kaaren takaa) sunnuntai-iltapäivä ja Oona Koskelaisen lähes-tripla-tupla tuosta ottelusta.
Ensimmäisen katsauskierroksen vaikein valinta osuu pitkän pohdinnan jälkeen HNMKY:n vieraana kärsityn tappion suuntaan, jossa Essia Hurme veti äärimmäisen vakuuttavat 30 minuuttia ja 45 sekuntia. 20 pistettä, 8 levypalloa, 4 syöttöä ja 4 riistoa ovat kovia numeroita itsessään ja kun päälle lisätään, että Essian puolituntisen aikana Caps jäi pinnan plussalle, nousee suoritus maalikameran kuvassa kärkipaikalle.
Kataja Basket
Alkukauden saldo: 2-3. Voitot Panttereista ja Pontevasta, tappiot ToPolle, Nokialle ja Pyrinnölle.
Divarikartan piristys reipashenkisenä aikuisjoukkueena, joka on valmis tekemään minkä tahansa joukkueen sunnuntai-iltapäivästä nihkeän. Miltei kaikin mahdollisin mittarein sarjan tasaisimpia joukkueita, aina pituusjakaumasta peliaikoihin ja pisteidentekijöistä korisuhteeseen. Viiden matsin jälkeen voittoprosentti on vielä alle 50, mutta korisukkia on kulutettu Katajan peleissä yhtä paljon molemmissa päissä. Räjähdyspotentiaalia siis löytyy, kuten joukkue Hyvinkäällä näytti.
Jotain turvallista ja lämmintä on siinä, että Katajan kantaviin voimiin kuuluvat edelleen tuulennopea takapelaaja Anni Laurikainen, ikitaistelija Ada Käyhkö ja horjumattomalla varmuudella oman ruutunsa hoitava Sandra Keskevaari. Alati muuttuvassa maailmassa tarvitaan peruskiviä joihin nojata.
Maustetta ja tulivoimaa ryhmään ovat tuoneet uusina tulokkaina JBA:ssa viime kaudella divaria pelannut tarkkakätinen ja nopeajalkainen takapelaaja Mette Laine, sekä HNMKY:n riveissä menneen kauden tahkonnut äärimonipuolinen laituri Fanni Kantonen. Molemmat ovat löytäneet nopeasti paikkansa ryhmän sisällä ja tekevät omilla erityisominaisuuksillaan Katajan uuden päävalmentajan Joonas Riikosen elämästä rahtusen helpompaa.
Kolmesta tappiosta huolimatta Kataja on osoittanut kuuluvansa siihen ryhmään, joka varmasti taistelee kynsin ja hampain pudotuspelipaikoista kevään korvilla. Tappio-otteluissaan joensuulaiset ovat jokaisessa olleet ainakin teoreettisen iskuetäisyyden päässä vielä päätösjaksolla ja Pyrintöä vastaan kotona johtoasema vaihtui tappioon vain viimeisen neljänneksen surullisen osumatarkkuuden ja muutaman tarpeettoman menetyksen johdosta. Helpolla yksikään joukkue ei Katajaa vastaan ole kuitenkaan päässyt, eikä varmasti tule pääsemään.
Kokemuksen tuomalla rintaäänellä ja iloisesti kolmosia irrottelevalla otteella Kataja on vaarallinen syksyllä, mutta oletettavasti vieläkin ikävämpi vastus keväällä. Tappioiden tullessa sarjan kärkikolmikossa heiluville nipuille joukkueen voittosaldo hieman hämää, jonka vuoksi on syytä odottaa rauhassa otteluohjelman tasaantumista ja seurata joukkueen edesottamuksia suurella mielenkiinnolla.
Alkukauden The Suoritus
Seitsemättä kauttaan divarikarttaa kiertävä Niina Sedano teki parin vuoden tauon jälkeen paluun näille parketeille vuosi sitten, mutta meno sen kuin kiihtyy. Alkukauden komeimman suorituksen kunniamaininta kohdistuu ansaitusti Niinalle, sillä uran ennätyspisteet iskettiin tauluun Nokialla ja samaa lukemaa sivuttiin kuukauden päätösottelussa Hyvinkäällä! Näistä voiton vie kuitenkin Nokian palloiluhallin tupla-tupla, Sedanon kirjauttaessa tilastorivilleen komeat 16 pistettä, 13 levypalloa ja 2 koriin johtanutta syöttöä!
Hyvinkään Ponteva
Alkukauden saldo: 3-2. Voitot Riennosta, Hongasta ja EBT:stä. Tappiot JBA:lle ja Katajalle
Nuori ryhmä nuorentui entisestään jo kauden avauksessa JBA:ta vastaan, kun sarjan luotettavimpiin ja pitkäaikaisimpiin pelintekijöihin lukeutuva Miisa Pylkkänen joutui jättämään kentän epäonnisen törmäilyautokohtauksen jälkeen. Viime keväänä muuttohaukkamaisen paluun hyvinkääläisten riveihin tehnyt Pylkkäsen takakentän luottopari Vera Mäenpää on joutunut Pylkkäsen poissaolon aikana urakoimaan puolen tunnin keskiarvolla, eikä tuo minuuttimäärä tule merkittävästi pienenemään ennen kuin lupaavan nuoriso-osaston rutiinitaso kasvaa kauden edetessä divarin vauhtiin ja kovuuteen mukaan.
Päävalmentajan ja tässä kohtaa jo HyPo-ikoniksi laskettavan Tero Niskasen kovimmat lyömäaseet ovat löytyneet Pylkkäsen loukkaantumisen myötä entistä vahvemmin etukentän puolelta. Kesällä U18 maajoukkueen paidassa maajoukkuedebyytin tehnyt Anni Mujunen on vitospaikalla rouhinut hurjat, reilut 35 minuuttia ottelua kohden ja samalla lyönyt tauluun viime kautta kovemmat numerot kaikkiin merkittäviin tilastokategorioihin. Kun koko koripallomaailma puhuu rullaamisen syvyysuhkasta ja vitospaikan muuttumisesta vain kloonattujen roolipelaajien työmaaksi, repii nuorukainen 6 hyökkäyslevypalloa ottelua kohden, viimeistelee riman ympäriltä silmämääräisesti ”kaiken”, tarjoaa nopeilla jatkoilla vapaita heittoja kavereille, ampuu kolmoset naruihin 50% tarkkuudella ja toimii puolustuksen ankkurina.
Jos divarissa jaettaisiin kuukauden pelaajan titteleitä, olisi Mujunen ollut kiistatta valmis haastamaan kenet tahansa lokakuun pystistä.
Mujusen kaverina hyvinkääläisten Twin Towers -viisikossa toimii vuotta nuorempi Milja Helminen, jonka kehityskaari on pelottavan samankaltainen Mujusen kanssa, mutta luonnollisesti vuoden viiveellä. Tärkein kysymys tässä on nyt se, että mitä maksaa liput HyPon treeneihin? Emme halua intoilla liikaa, mutta jokainen yli 180-senttisten sisäpelaajien kanssa toimiva valmentaja soittaa tätä lukiessaan Lippupalvelun vaihteeseen ja kysyy tuota samaa kysymystä.
Valopilkuista ja nuoresta iästään verrattoman paljon koripallokokemusta kerännyt Mäenpäästä huolimatta HyPo on osoittanut nuorelle joukkueelle ominaisia piirteitä. Kauden avauksessa kunniallinen taistelu JBA:n vieraana, mutta jänne ei kestänyt vielä loppukiriin asti. Hyvän flow’n siivittämänä kuitenkin kotivoitto TuRista kolmannen jakson tyrmäyksellä ja samalla sapluunalla Honka nurin seuraavana viikonloppuna (Mujunen 21/19/6s!!!).
Vuoristorata ei kuitenkaan kiihdytä ikuisesti edes Hyvinkäällä ja kokenut sekä monipuolinen Kataja toimi jarrumestarina lokakuun lopulla, palauttaen HyPon takaisin sorvin ääreen selvin numeroin. Yskähdellen marraskuun puolelle siirtynyt HyPo palasi kuitenkin voittokantaan, rouhien arvokkaan voiton EBT:stä päätösjakson rajulla, hurmioituneella kirillä.
Alkukauden The Suoritus
Joskus on palkitsevaa etsiä piilotettuja helmiä ja ohittaa kansan syvien rivien hehkuttamat, valtavirtasuosioon nousseet esitykset. Anni Mujusen show Honkaa vastaan on kuitenkin sellainen, ettei sitä voi ohittaa pöyhkeinkään luxemburgilaisia viinejä nauttiva itäkalliolainen hipsteri. Reilussa 35 minuutissa tauluun 21 pistettä, 19 levypalloa, 6 syöttöä, 3 riistoa ja 3 torjuntaa. Se on niin aikuisen ihmisen tilastorivi, ettei Mujusta kohta voi enää kansanomaisesti kutsua nuorisolaiseksi.
Tapiolan Honka
Alkukauden saldo: 1-4. Voitto Panttereista, tappiot Nokialle, Pyrinnölle, Pontevalle ja JBA:lle.
Honka on omanlaisensa Divarin villi kortti ja otteluohjelman jännitysmomentti monelle joukkueelle. Kasapäin potentiaalia sisältävä ryhmä on positiivisimmalla mahdollisella tavalla kuvailtuna espoolainen Muuttuva Labyrintti, sillä mittavasta pelaajalistasta on viiteen otteluun kasattu viisi erilaista yllätysvalmista kokoonpanoa.
Kauden avauksessa Honka tuli perinteiseen tapaan hyvällä intensiteetillä puolustaen Panttereiden ohi toisella puoliajalla ja kairasi kovan kolmen pisteen voiton. Divarin rutiinitaso muistutti kuitenkin itsestään viikkoa myöhemmin liiganousua tavoittelevan ja pelinopeudellaan ihastuttavan BC Nokian muodossa ja aina vaikea Pyynikki oli haastava vieraspelipaikka myös Hongalle. Lokakuun päätteeksi HyPo kävi ryöstöretkellä Tapiolan Liikuntahallilla Anni Mujusen johdolla ja lähti nuoren kauden parhaan esityksen jälkeen sarjapisteet mukanaan.
Niko Nyholmin ja Olivia Eklundin luotsaama ryhmä on vielä alkukaudesta kipuillut menetysten kanssa, mikä on luonnollinen kasvun käyrä nuorelle ja vielä syksyllä pysyviä roolituksia hakevalle joukkueelle. Kauden edetessä erilaiset kokoonpanot ja viisikot saavat enemmän yhteisiä maileja alleen ja kiistaton yksilötaidon määrä nousee pintaan, jonka vuoksi Honka lukeutuu niiden joukkueiden ryhmään, joiden kohtaamista joukkueet odottavat erityisellä jännityksellä. Kun homma loksahtaa raiteilleen, se tapahtuu yllättävän nopeasti.
Marraskuun avaava ottelu JBA:ta vastaan oli haastava, mutta pallosta pidettiin parempaa huolta ja hyökkäyslevypalloja haettiin nälkäisellä otteella kauden keskiarvojen mukainen määrä. Voittoon asti divaridebytantteja sisältänyt kokoonpano ei onnistunut venymään, mutta jokaisesta JBA:n löysästä suorituksesta rankaistiin armotta.
Yksilöistä alkukauden aikana esille ovat nousseet takakentän kaksikko, Noora Sipponen ja Peppi Tyynilä. Nuoresta iästään huolimatta he ovat olleet jokaisissa pelaamissaan otteluissa niitä tarvittavia, nuoren ryhmän kaipaamia pelaajia, joihin nojata hetkillä, jolloin kaaoksen ja kontrollin turvaväli meinaa karata liian suureksi.
Alkukauden The Suoritus
Yksittäisiä välähdyksiä löytyy useammaltakin pelaajalta, mutta katseet hakeutuvat väkisin voitto-otteluun ja Panttereita vastaan esimerkillisesti pelintekijän paikalla pelanneeseen Noora Sipposeen. Tilastot ovat oma asiansa (12/6/4s), mutta erityisesti olemus kentällä sen tiukimmillakin hetkillä osoitti kypsyyttä, joita ei jokaiselta nuorukaiselta vastaavissa paikoissa löytyisi. Kolmen pisteen voitossa +/- lukeman ollessa +20, on suorituksen huikeudesta myös raakaa dataa kotona käytäviin keskusteluihin.
Huomio! Naisten divarikatsauksessa seuraavana vuorossa sijat 1-4: BC Nokia, ToPo II, Pyrintö Akatemia, HNMKY… Pysy kanavalla!
