JBA Miehet 2020/21 – Aikakauden Päätös

//

Niin se päättyi. Miesten kausi. Done. Nunnavuoren legendaarisen palloilupyhätön uumenissa, raivoisan taistelun jälkeen, Kristika jatkoi matkaa välieriin 11 pisteen erolla. Vapareita vähän ohi, ylivoimaisen Niilo Kärkkäisen systemaattinen sortaminen esivaltojen toimesta ja Anatoli-Timo-Jari hyökkäysketjun iskukyky. Ei sitä tarvitse sen enempää puida.

Koko kausi, koko ainutlaatuisen erikoinen ja kuluttava kausi, se on kuitenkin nyt paketissa. Mitä kauden aikana tapahtui?

No, vuosi 2020 oli harmaa. Jälkikäteen sitä ei ehkä edes muista, kuinka päämäärättömän sumuista ja epätietoisuuden täyttämää kaikki oli. Kautta saatiin pelattua seitsemän ottelua ja kotiottelu Korikouvoja vastaan marraskuussa jäi viimeiseksi, ennen kuin matsit lyötiin säppiin. Vuoden 2020 puolelle mahtui mm. yksi karanteenijakso ja kaikkea muuta ”uutta normaalia” mukailevaa kivaa.

Alkukauden yskähtelyt ja uudistuneen ryhmän hitsautumisen aikana JBA keräsi vain kaksi voittoa seitsemästä ensimmäisestä ottelusta. Potentiaalia väläyteltiin, mutta hyvien jaksojen jänne ei vielä kantanut. Vuoden pelit päättäneen voiton jälkeen kapteenin suusta karannut lause, ”löydettiin taas aika monta tapaa miten matsin olis voinut hävitä”.

Kasvun tarinaan kuuluu usein monta juonikäännettä ja niin kuului tähänkin. Vaikeina hetkinä asiat nähdään eri tavalla kuin nousukiidossa, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Käännekohdaksi muodostuneen tauon aikana joukkueen ryhti, itseluottamus ja ajoittainen hullunrohkeus käänsi kelkan lähes täysin. Kuinka monella tapaa Korikouvot-pelin olisi voinut hävitä? Vaikea sanoa, mutta tauolta palannut jengi muisti tasan tarkkaan vain ja ainoastaan sen, miten se hoidettiin maaliin.

Breikin aikana tapahtui tosiaankin paljon. Isoimpana konkreettisena mullistuksena valmennusjohto löi ideariihen tulille ja Coach Tupamäen sekä Coach Bodiben aivokäyrät maalasivat niin psykedeelisiä kiemuroita Monnarin parketille, ettei ulkopuoliset silmät olisi voineet uskoa näkemäänsä todeksi.

”Mitäänhän tästä ei tule, mutta illuusion kupla pysyy hengissä kun riittävästi puhalletaan ilmaa siihen”, harhautti päävalmentaja mediatiimiä vuodenvaihteen tienoilla Monnarin toimitsijakopilla.

Kuten arvata saattoi, kyllähän siitä jotain tuli. Jotain uutta, jännittävää ja Divari-A:n pyörremyrskyn lailla sekaisin laittavan kaunista.

Vuoden 2021 avaava matsi Mäkelänrinteellä kaartui vielä niukalle tappiolle, mutta seuranneista 9 ottelusta JBA rouhi 7 voittoa ja ainoat tappiot tulivat vierasparketilla Kristikalle 2 pisteellä ja Pyrinnön rankkaripaikalle kymmenisen pisteen erolla.

Yksittäisistä pelaajista erityisesti etukentän erityismiehet, Jaakko, Eetu ja kirkkaasti parhaan kautensa aikuisten tasolla pelannut Ville löysivät täysin uuden vaihteen pelitavallisten muutosten myötä ja jokainen löysi itsensä kevätkauden aikana pelien ratkaisuhahmona. Kolmikon lisäksi luonnollisesti Aleksi ”Basso” Liukko oli isona osana ryhmää, vaikka kärsi loukkaantumishuolista kauden mittaan. Loukkaantumisista huolimatta kukaan, korostan, KUKAAN, ei tule unohtamaan aivan sairasta Oulun vierasreissua, josta tuliaisina oli aikuisen miehen 27 pisteen ja 23 levypallon LOUHINTA. God damn Allu.

Eikä sovi unohtaa joukkueen nuorimmaista, Eemeli ”Rookie” Yalahoa! Keväällä Divari-A debyyttinsä tehnyt Eemeli oli lopulta äärimmäisen tärkeä palanen pudotuspelitaistelua ja painoi ratkaisupeliin 12 pistettä ja 8 levypalloa, syöttömerkinnällä höystettynä. Tästä nuorukaisesta kuullaan vielä ja paljon.

Etukentän trion Eetu ”Pitkäaikainen Lämmittäjä” Villan lisäksi uusina kasvoina ryhmään täksi kaudeksi liittyivät takakentän Tampereen vahvistukset Tommi ”Gunn” Luojus ja Tuomas ”Flinck-Flak Sarja” Flinck, sekä Äänekosken hymypoika Kalle ”Keskiaukeama” Koivunen. Kolmikolle yhteistä oli kauden aikana lähes koominen suoritusvarmuus ja otteiden tasaisuus, vaikka juuri pelaajina kolmikko on niin erilainen kuin hyvän maun rajoissa mahdollista on.

Tarkkakätinen Kalle säkitti kauden aikana kolmoset pussiin reilulla 35% tarkkuudella, Tommi ennätti pitkän sesongin aikana puolustamaan varmaan jokaista pelaajaa molemmissa 1-Divareissa ja Das Flinck kävi JBA:n paidassa nähdyn jokapaikanhöylämäisen suorittamisen ohella lämpimikseen JyWen paidassa vetämässä Divari-B debyytissään tauluun 15 pinnan, 12 levyn ja peräti 13 syötön triplatuplan.

Yksittäisistä tarinoista siisteimpiin lukeutui uusvanhan nimen kasvu kauden aikana osaksi Divari-A:n makeimpia pelaajia. Tiitus ”Fly Like A Butterfly” Kuukkaselle reissu JBA:n paidassa ei ollut ensimmäinen, mutta puolentoista kauden Divari-A:sta pidetty breikki, jonka aikana nuorimies pelasi tuloksellisesti varsin onnistuneet 17 matsia Huiman paidassa, toivat tälle sesongille varsin erilaisen Tiituksen.

Kauden aikana Tiitus kasvoi puhtaasta volyymiheittäjästä pelaajaksi, joka on plusmerkkinen, joukkueelleen kiistatta hyödyksi oleva pelaaja vaikka ranne ei tulikuumana olisikaan. Pudotuspelisarjassa Kristikaa vastaan mies ei räjäyttänyt pankkia korisateella, mutta väkevällä taistelulla ja puolustuspäässä itsensä likoon laittamalla Tiitus oli siitä huolimatta +/- tilastolla plussalla kun kaikki oli sanottu ja tehty.

Eikä se rajaton itseluottamus ole edelleenkään mihinkään kadonnut. Ratkaisupelin behind-the-head tarjoilu Allulle? MOR-JES.

Mikään tässä maailmassa ei ikinä ole oikeasti varmaa, eikä tässä lähdetä julistamaan mitään ennen aikojaan. Kaikki on mahdollista ja mikään ei ole mahdotonta. Joskus kuitenkin tulee hetki, kun oma pysäkki tulee kohdalle ja on tartuttava uusiin haasteisiin.

Henry Boyd on ollut ties kuinka monta vuotta putkeen Jyväskylän mr. Basketball. Kukaan joka on edes etäisesti koriksen kanssa tekemisissä tällä alueella ei voi väittää suoralla naamalla, ettei tuntisi Henkkaa. Henryä. Whatever. Viiteen viimeiseen kauteen mahtuu HoNsUn A-poikia, kausi Huimassa Divari-B:tä, samassa sarjassa JyWen edustamista ja tietysti JBA:n kantavaksi voimaksi nouseminen. 21-vuotias mies on nähnyt jo todella, todella paljon.

Loputon hymy kasvoillaan jokaisen ihmisen äärettömän lämpimästi kohtaava Henry on antanut kaikille edustamilleen joukkueille, joukkuekavereilleen ja valmentajilleen vähintään yhtä paljon näiden vuosien aikana, kuin on itse saanut. Vastaavaa persoonaa ei tule kenenkään elämän polulla vastaan kuin äärimmäisen onnellisten sattumusten summana. Mikäli kävisi niin, että tämä oli Henryn viimeinen kevät JBA-paidassa, haluaa kirjoitusvastuussa oleva taho kiittää miestä koko keskisuomalaisen koripallon puolesta. Kiitos, Henry. Olet korvaamaton.

Chrysostom Chukwuma. Eräs valmentaja soitti JBA:n perustamiskauden kynnyksellä valmennusstaffin jäsenelle, että hei, täällä PuHussa on pelannut tällanen nuori jannu. Ottakaa se teille.

Joitain aikamääreitä myöhemmin Chuku saapui Jyväskylään ja suoraan junasta treeneihin. Sanomattakin on selvää, että vähän oli hakemista ekassa tapahtumassa. Ensikosketus Divari-A:han, aina houkuttava vierasreissu Ouluun (VOITTO!), takas Jyväskylään, apukoutsin sohvalle istumaan ja kuuntelemaan dorkia kysymyksiä ja odottamaan bussia Helsinkiin. Joku olisi voinut lyödä pillit pussiin jo siinä hetkessä. Viisi kautta myöhemmin Chuku, joukkueen seniorina, oli JBA:n ydinhahmoja, heitti kaaren takaa pudotuspeleissä yli 40% tarkkuudella ja oli luotettavampi pelaaja kentällä kuin ikinä ennen.

Vuosien varrella mies löysi itselleen kentän ulkopuolelta intohimon kohteen ja tehnyt sitä kohti töitä ihailtavalla tavalla. Jyväskylään syksyllä 2016 saapuneesta nuorukaisesta on kasvanut muiden ihmisten elämään lähtemättömän vaikutuksen tehnyt mies, joka on saanut matkan varrella itselleen lukemattomia faneja ja elämäänsä ihmisiä, joille voi soittaa jos vaikka muuttokuormaa ei jaksa yksin siirtää. Ystäviksikin niitä kutsutaan. Jos tämä oli Chukun JBA-tarinan viimeinen luku, se ei ollut Hollywood-tarinan hohdokas päätös, eikä sen sellainen kuulunutkaan olla. Se oli miehen itsensä kirjoittama ja se on ainoa asia millä on mitään merkitystä. Kiitos, Chuku. Olet inspiraation lähde todella monelle.

Niilo Kärkkäinen. Syksyllä 2016 JBA:n valmennusportaassa pohdittiin, että mikäköhän funktio tuolla nuorella miehellä olis muutaman vuoden aikajänteellä Divari-A:n rotaatiossa. Kauden toiseen matsiin Espoo Unitedia (Jonnet ei muista) vastaan nuorukainen joutui pukemaan loukkaantumisten vuoksi, 5:28 peliaikaa, pari pinnaa vaparilta ja +2. Pikakelaus helmikuun EU-matsiin, peliaika 20:01, 9 pistettä, 3 levypalloa ja 2 syöttöä. Ei sitä kumparelaskijapohjetta voinut kokoonpanosta poiskaan pitää niillä esityksillä.

Joka kausi Niilo otti kehitysaskeleita. Okei, harppauksia. Loikkia. Miten vaan. Kristikaa vastaan päättyneellä kaudella Niilo teki omat ennätyksensä peliajassa, pisteissä, levypalloissa, syötöissä, teholukemassa ja ENNEN KAIKKEA, vuosien työn jälkeen mies hakkasi p*rkele palloa kaarelta säkkiin peräti 37,6% tarkkuudella, keskimäärin VIIDELLÄ IRROTUKSELLA peliä kohden. Niiloa tunnollisempaa ja kunnollisempaa nuorta miestä ette ole elämässänne tavanneet, ettekä tule tapaamaan. Nuoresta ja ujosta kiharapäästä kasvoi viidessä vuodessa JBA:n kasvot ja joukkueen kapteeni, joka johti joukkuettaan kauden läpi sellaisella esimerkillä, ettei joukkueen kasvutarina voinut yllättää ketään ryhmän lähellä ollutta.

On ollut kunnia ja äärimmäinen etuoikeus päästä seuraamaan Niilon, sekä tietysti myös Chukun ja Henryn, kehitystä, itsensä tinkimätöntä likoon lyömistä ja kasvua (JBA:n) lähtöpisteestä tähän päivään asti. Niilon matka mauttomista poikakarkki-vitsien kohteista ja joukkueen junnun roolista edelleen mauttomien mieskarkki-vitsien kohteeksi ja ryhmän johtajan rooliin on ollut pitkä, mutta se on kuljettu alusta loppuun esimerkillisellä tavalla, josta on syytä olla todella, todella ylpeä. Hyvät ja haastavat hetket on otettu vastaan suoraselkäisesti, asiaan kuuluvalla tavalla ja vastuu kantamalla. Oman esimerkin voimalla on pidetty myös muut ympärillä samassa vastuussa, eikä JBA:n 2020/21 versiosta olisi kasvanut sellaista kuin siitä kasvoi ilman sen kapteenia. Jokainen on antanut oman panoksensa ja kaikkien äänellä on merkitys, se on selvää. Jokainen matkalla mukana ollut on ollut ihan yhtä tärkeä tarinan kirjoittamisessa.

Jonkun täytyy kuitenkin pitää kiinni ruorista tiukoissa paikoissa. Kapteeni teki sen juuri niin kuin se pitikin tehdä.

Kiitos, Niilo. Olet esikuva.

Jyväskylä Basketball Academy kiittää kaikkia miesten, sekä naisten (tiedotusportaan konekirjoitus-orja ei pysty miesten jengin kaltaiseen objektiiviseen analyysiin naisten joukkueesta, siinä syy niiden kirjoitusten puuttumiseen) joukkueen matkassa mukana olleita kaudesta 2020/21.

Uutta tarinaa lähdetään kirjoittamaan syksyllä.