Miehemme Maailmalla: Mara ja Valtsu Korisliigaa Valloittamassa

//

JBA:n paidasta ollaan jo seuran lyhyen olemassaolon aikana ponnistettu maailmalle ja Korisliigan kirkkaisiin valoihin. Tiedotuskoneisto otti yhteyttä liigaparketeilla pelaaviin ex-JBA sotureihin ja kyseli kuulumisia vauhdikkaan syksyn keskellä.

Jyväskylä Basketball Academyn toiminnan syvimmässä ytimessä on pelaajien keittäminen ja jokaisen yksilön eteenpäin auttaminen kaikin mahdollisin keinoin. Niin pelillisten ja fyysisten ominaisuuksien muodossa kuin myös arjessa, opintojen ja koripallon yhdistämisessä.

JBA:n lyhyen historian aikana on jo nyt nähty lukuisia hienoja kasvutarinoita. Uusia kasvoja on noussut joukkueen sisällä vastuunkantajiksi ja osa on kasvanut divarikentiltä Korisliigan kirkkaisiin valoihin.

Miikka ”Samuli Ojan hyvä henkilökohtainen ystävä” Marttinen on yksi näistä kasvutarinoista. Tampereen Pyrinnön kasvatti pelasi jo kaudella 2012/13 SäyRin silloisen divariporukan kanssa 11 ottelua ja siirtyi kaudella 2014/15 vakituiseksi jyväskyläläiseksi, tahkoten kaksi kautta BC Jyväskylän divarijoukkueessa ennen Jyväskylä Basketball Academyn tarinan alkamista.

JBA:n paidassa tätä nykyä 27-vuotias ”Mara” nousi kahden kauden aikana joukkueen kantavaksi voimaksi ja etukentän monitoimityökaluksi. Harva muistaa tätä enää, mutta ehkä härkäisimmät vitospaikan suoritukset koko JBA:n historiassa löytyvät nimenomaan Maralta, JBA:n vietyä ”small ball” -koriksen äärimmilleen Marttisen operoidessa vastustajan isoja poikia pois pelikentältä omalla dominoinnillaan.

Urheilijana uusia ulottuvuuksia löytänyt Marttinen kirjautti toisella kaudellaan JBA:n paidassa 13,1 pistettä, 4,8 levypalloa, 1,7 syöttöä ja 1,5 riistoa ottelua kohden – kaikki miehen henkilökohtaisia ennätyksiä aikuisten sarjoissa. Riehakas kehityskaaren yläkäyristymä ei jäänyt liigajoukkueilta huomaamatta ja Marttisen palveluksista kilpailtiin kaksin käsin. Lopulta tarjouskilvan voittajaksi selviytyi Uudenkaupungin Korihait, jossa Mara pelaa edelleen, toimien haiparven kapteenina.

Muutos divarista liigaan ei luonnollisesti ole helppo. Toisella kaudellaan Marttinen on kuitenkin näyttänyt kuuluvansa ehdottomasti kotimaisten liigapelaajien rutinoituneeseen ryhmään, parantaen keskiarvojaan kautta linjan. Kuluvalla kaudella 16 ottelussa Marttinen on ollut ryhmän kotimaisten pelaajien peliaikakuningas vajaalla 27 minuutilla, kirjauttaen nimiinsä 6,5 pistettä, 3,1 levypalloa ja 1,9 syöttöä ottelua kohden.

– Ekan liigavuoden alussa se oli tietty pieni muutos kun pääsi treenaamaan kunnolla kaks kertaa ja päivässä ja keskittymään pelkkään koripalloon, Mara muistelee.

– Muutama kuukausi siinä meni totutellessa mutta sit sai aika hyvin kiinni tästä peli- ja treenirytmistä. Tällä kaudella sit ois tavotteena ottaa taas yks askel eteenpäin ja tulla vähän vielä monipuolisemmaksi pelaajaksi.

Toinen JBA:n paidassa divarin eliittipelaajaksi itsensä nostanut hahmo on Muuratsalon Valkosuklaa, Valtteri Leppänen. Kolmen JBA-kauden aikana ”Valtsu” nousi tasaisesti kohti isompia saappaita, ollen lopulta viime keväänä kenties (kirjoittajan subjektiivinen näkemys ei sisällä sanaa ”kenties”) divarin paras takamies.

14,1 pisteen, 4,0 levypallon ja 3,1 syötön (jokainen on oma ennätys aikuisten sarjoissa) kausi poiki sopimuksen Korisliigan kestomenestyjän, Joensuun Katajan kanssa. Katajan paidassa Valtteri on päässyt pelaamaan myös europelejä, joensuulaisryhmän osallistuttua FIBA Europe Cupiin.

Valtsu on saanut syksyn edetessä jatkuvasti enemmän vastuuta joukkueessa, nousten viime aikoina avausviisikkoon Korisliigassa sekä Europe Cupissa. Liigaparketeilla Valtsu on toimittanut 12 minuutissa 4,2 pistettä per ottelu, ampunut kolmoset sukan läpi 44,8% tarkkuudella ja hoitanut puolustuspäässä oman ruutunsa totutun säntillisesti.

Jos ihmettelette ylireagoinnin maltillisuutta Valtsun kolmosprosenttiin Korisliigassa, syy on seuraava: Euro-Valtsu säkitti pallot kaaren takaa Europe Cupissa aivan käsittämättömällä 54,5% tarkkuudella, kirjauttaen tililleen 3,6 pistettä per ottelu. Tosi kiva saada kaikki muut pelaajat koko maailmassa näyttämään epäpäteviltä heittäjiltä, Valtsu.

– Kausi on mennyt vaihtelevasti. Nyt on poissaolojen takia tullut enemmän peliaikaa ja myös onnistumisia. Isoin onnistuminen henkilökohtaisella tasolla tähän mennessä on varmaan Europe Cupin ottelussa Egis Körmendia vastaan tehdyt 14 pinnaa (3p 4/6), Valtsu puntaroi.

Perinteisen nöyrä ja vaatimaton Valtteri unohti toki mainita sen, että mies on Katajan sisäisessä +/- -tilastossa toisena. Edelle on ennättänyt ainoastaan 7 ottelua pelannut Aapeli Alanen. Valtsun ollessa kentällä Kataja on jäänyt keskimäärin vajaat 3 pistettä plussalle jokaisessa ottelussa.

Mitkä sitten ovat olleet isoimmat erot liigaparkettien ja sydämellisen lämminhenkisten divaripelien välillä? Entä herrojen liigaryhmien ja JBA:n joukkueen?

– Korista se on täälläkin, Mara toteaa syväluotaavasti.

– JBA:sta jäin ikävöimään joukkuekavereita ja sitä yhteistä projektia kehittää pelaajia ja samalla auttaa meitä opiskeluiden ja muun arjen kanssa.

Ylisosiaalinen ja äärimmäinen ekstrovertti Valtsu löytää Maraa enemmän eroja myös itse urheilulajista.

– Sanoisin että peli on fyysisempää ja nopeampaa, Valtteri miettii.

– Tietenkin aluksi vähän jännitti lähteä kotikaupungista ja tutuista ympyröistä ”maailmalle”, mutta nopeasti pääsin porukkaan mukaan ja hyvin olen viihtynyt.

Mikäli se olisi mahdollista, mitä miehet ottaisivat mukaan JBA:n pukuhuoneesta nykyiseen ympäristöönsä? Ja MIKSI SAMULI ON NIIN PIDETTY TYYPPI?

– Ja jos jotain voisin ottaa JBA:sta mukaan, niin kyllähän mää Ojan Samulin ottaisin. Mutta en ehkä Korihaiden pukukoppiin vaan Nissaniin pelkääjänpaikalle navigoimaan, Mara täsmentää.

– Eniten olen jäänyt kaipaamaan Samulin erittäin hyviä vitsejä tietenkin, Valtsu tunteilee.

Samuli Oja – Rakkauden ja Pullantuoksuisen Joulun Lähettiläs 2019.

Molemmat miehet ovat edelleen jyväskyläläisen koripalloväen sydämessä, eivätkä kummatkaan tule sieltä lähitulevaisuudessa poistumaan. Eivät todennäköisesti ikinä. Kuka voisi unohtaa Maran stepback-kolmosta Espoo Unitedia vastaan seuran ensimmäisessä virallisessa kotiottelussa? Tai niitä lukuisia hetkiä, jolloin Valtsu otti koko JBA:n reppuselkäänsä ja kantoi joukkueen vaikeiden aikojen yli? Esimerkkeinä vaikka Robert Juvosen kanssa löylytelty FoKoPo -vierasvoitto tai Puittisen Timin kanssa maaliin kannettu Ynni-vierasvoitto.

Me kaikki muistelemme teitä ikuisella lämmöllä. Toivottavasti myös te meitä.

– Terveiset täältä susirajalta ja hyvää joulun odotusta, Valtsu toivottelee.

– Terveisiä ja myös tsemppiä kaikille lukijoille, jotka vielä jaksavat lukea näitä juttuja, piikittelee Mara tarpeettomalla tavalla vain omaa nöyrää työtänsä tekevää kirjoittajaa.

Mies, jota ei saa unohtaa näistä muisteloista, on yksi hienoimmista ja lämpimimmistä tiedotusportaan tuntemista ihmisistä. Straight Outta Kerava, herra Robert Juvonen.

Kilpakoripallon sapattivuodelta JBA:n neitsytkaudelle mukaan hypännyt, välittömästi koko toiminnalle kasvot ja arvot omalla tekemisellään antanut Robi pelasi kaksi kautta JBA:n paidassa ja toimi joukkueen kapteenina. Dominoivia otteita seurasi vääjäämätön siirto Korisliigaan, Lapuan Kobrien riveihin.

14 ottelua, 20 minuuttia per ottelu. 3,4 pistettä, 2,6 levypalloa ja 1,6 syöttöä. Yli 280 minuuttia kauden aikana pelanneista pelaajista jaettu kakkospaikka +/- -tilastossa.

Pitkään vaivanneet loukkaantumiset veivät kuitenkin miehen pelaamisesta parhaan terän ja kuluvan vuoden tammikuussa koripallo huipputasolla sai jäädä.

Sisäpiirilähteet kertovat kuitenkin Robin olevan maailman paras opettaja, ajattelevaisin ja lämpimin luonne sekä Tommy Hellstenin kirjojen ahkerin kuluttaja. Me emme ikinä unohda sinua Robi. Olit esimerkillinen kapteeni ja JBA:n ponnistusvaiheen tärkeimpiä yksittäisiä henkilöitä.

38 pistettä. 10 kolmosta. Tämä on Robert Juvosen maailma, me vain elämme siinä.