Samuli & Kalle – Kiitos

Tavoitteisiin on päästy. Seuraavaksi seuraa seuraavaa: Samuli Oja ja Kalle Peltonen jatkavat koripalloelämiään liigaparketeilla. Huikeeta jätkät!

Jyväskylä Basketball Academyn toiminnan ytimessä on tavoite auttaa pelaajia etenemään urallaan. Silti, kun tähän tavoitteeseen päästään ja pelaaja polkaisee urallaan askeleen eteenpäin kohti isompia kenttiä, ylpeyden ja onnistumisen tunteiden kaverina on haikeus.

Hyvinkään Pontevan kasvatti, Lahden ja Järvenpään kautta Jyväskylään saapunut Samuli Oja omaa varsin laaja-alaisen näkökulman siitä, minkälaista koripalloharjoittelu voi olla ja on omin silmin nähnyt, miten päivittäinen toimintakulttuuri on muuttunut Suomen Ateenassa.

Neljän vuoden aikana Samuli nousi kannattajien suursuosikiksi ja profiloitui kolmospyssyksi, joka otti harteilleen vastustajan parhaan kaaripelaajan puolustamisen. Puolustuksen mallioppilaasta esimerkkipelaajaksi ja lopulta koko helkkarin puolustuspelaamisen oppikirjan kirjoittajaksi edennyt Samuli hakkasi parhaalla kaudellaan kolmoset säkkiin 37,7% tarkkuudella, ollen täydellinen versio modernista ”3-and-D” -pelaajasta.

Päätöskaudellaan Samuli levitti siipiään myös kaaren sisäpuolella, kapteenin tarjoiltua vastustajille kylmää vettä erinäköisten zetappien, floatereiden ja muiden uunotusten muodossa, weiwaten rimasuoritteet sukan läpi todella kunnioitettavalla 52,6% tarkkuudella. Uusi koira, vanhat temput jne.

Tulevalla kaudella Samulin tyhjäksi jättämiin kapteenin saappaisiin ei ole kenenkään helppo astua, eikä miehen pelillistä arvoa voi pelkillä tilastoilla mitata. Ennen kaikkea mies jättää ison loven JBA:n ympärille muodostuneeseen yhteisöön. Hyvien ihmisten jättämiä aukkoja ei ole helppo täyttää, eikä Samulia korvaa kukaan yksi ihminen, minkä kokoinen tai näköinen tahansa.

Hyville ihmisille kuuluu kuitenkin tapahtua hyviä asioita. Tulevalla kaudella Samuli pelaa Korisliigaa Uudenkaupungin Korihaiden riveissä ja se jos joku on ansaittu palkinto vuosista JBA-paidassa. Aina ei ole ollut helppoa, mutta työnteon ja itsensä likoon laittamisen määrä ei ole horjunut missään vaiheessa. Samuli, jos joku, on ollut päivästä 1 asti esimerkillinen pelaaja ja ennen kaikkea esimerkillinen ihminen.

Tärkeintä on kuitenkin se, että Samuli saa pelata ainakin tulevan kauden, ei enempää, ei vähempää, kuin MARA-MARTTISEN KANSSA! Äijät on varmaan kämppiksiä. Better love story than Twilight.

Ai niin, Samulilla oli jotain sanottavaakin. Tempauduin mukaan omaan nerouteeni, anteeksi.

Miltä se jyväskyläläisen koripallomaiseman kehitys on näyttänyt läheltä seurattuna?

Jyväskyläläisen koripalloilun tekemisen taso on mennyt aika reippaasti eteenpäin omien kaupungissa viettämieni vuosien aikana. Eipä sitä aina päivittäin tullut miettineeksi, kuinka paljon vaikkapa JBA:nkin toiminta kehittyi muutamassa vuodessa perustamishetkestä tähän päivään. Nykyisille olosuhteille tulee antaa niiden ansaitsema arvo eikä pitää niitä itsestäänselvyytenä, sillä rohkenen väittää ettei Suomessa ole koripallon saralla montaakaan harjoitteluympäristöä, jossa olosuhteet ovat samalla tasolla kuin täällä. Innolla odotan ja tulen seurailemaan nyt hieman etäämmältä, mitä tuleman pitää ja miten tekemistä kehitetään edelleen.

Ympäristö on oletettavasti antanut myös avaimet henkilökohtaiselle kehitykselle. Miten kuvailisit yhdeksällä tai useammalla sanalla omaa matkaasi JBA-paidassa? Onko menty eteenpäin? Mitä muuta tästä kaikesta on jäänyt käteen?

Omaa mahdollista kehitystä on aina kohtuullisen vaikea arvioida eikä nytkään äkkiseltään tunnu, että olisin kovinkaan erilainen kaveri kuin muutama vuosi sitten. Mutta jos hetkeksi pysähtyy miettimään, niin ainakin fysiikassa, pelin ymmärtämisessä ja heittämisessä olen mennyt eteenpäin, vaikkei se välttämättä ihan aina pelikentällä näkynytkään.

Paljon on tullut oppia koripallosta ja urheilemisesta ylipäänsä. Ennen kaikkea neljästä JBA-vuodesta jäi käteen paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa on sovittu, että pidetään joka vuosi saunailta. Myös eläkeiässä.

Viimeiset sanat, ennen kuin Samuli ”Hieno Mies” Oja lyödään kävelemään lankulta haiparven seuraan.

Kyllähän Divari-A:n parasta kotiyleisöä ikävä tulee. Kiitos hienosta kannustuksesta vuosien varrella ja erityiskiitos eturivissä usein istuneelle herrasmiehelle, joka monesti tsemppasi mennessäni antamaan erän aloittavaa sivurajasyöttöä.

Kiitos kaikesta, Samuli.

Kalle Peltonen.

Roskapönttö.

Nuoresta kohokkaasta Jere Luoman uskolliseksi kätyriksi. Uskollisesta kätyristä ydinpelaajaksi. Ydinpelaajasta vitospaikan maestroksi, joka operoi ihan kaikilla alueilla koripallokenttää kuin vähän kevyemmän ruokavalion omaava Nikola Jokic.

Käsittämättömiä takaovisyöttöjä, parhaalla kaudella yli 35% tarkkuudella kuulaa säkkiin kaaren takaa, alati kehittyvää ja joka puolelta hyökkäykseltä tilaa syövää puolustuspelaamista ja perinteikästä, roskapönttömäistä olemusta huokuvaa tekemistä. Kalle Peltonen on kansallisaarre ja meidän kaikkien on syytä vaalia häntä.

Isoin kehitys vuosien varrella on luonnollisesti tapahtunut siinä, minkälainen mies nuoresta urheilijasta on kasvanut. Ajoittaiset nuoruuden intopuuskassa tehdyt kyseenalaiset valinnat ovat vaihtuneet päämäärätietoiseen, periksiantamattomaan harjoitteluun ja se on johtanut tuloksiin, joista Lehtisaaren Kuntotalon tarunhohtoisten lamppujen alla on haaveiltu.

Kuntsikan lisäksihän Kalle on siis Kilpisen aamutreenien kasvatti. Siellä on nähty mm. erään sittemmin vielä vähän Kauhajokeakin kirkkaampien valojen alle siirtyneen pelaajan ”totaalinen nollaus” (Kallen omat sanat) ja tästä tapauksesta on olemassa myös video.

Toim. huom., kyseessä on täysin vapaan keskimatkan hyppyheiton ohi laittaminen. ”Antaa heittää” on aina ollut ehkä kaikista tehokkain puolustusmuoto.

Kova työ ja itsensä likoon laittaminen ovat kuitenkin myös Kallen tapauksessa maksaneet hedelmää. Divarikentät vaihtuvat Korisliigan mestariehdokkaan paitaan, kun Kalle teki Kauhajoen Karhun kanssa 1+1-mallisen sopimuksen.

JBA menettää Kallessa luonnollisesti ison pään moniosaajan, mutta ihmiset toiminnan ytimessä tietävät, miten merkittävä ja erityinen ihminen matkustaa Kauhajoen suuntaan. Kallea lämpimämpää ihmistä ja parempaa ystävää ei joka päivä kävele vastaan, joten kauhajokiset – Pitäkää tästä nuoresta miehestä hyvää huolta. Hän on sen huolenpidon arvoinen ihminen.

Kalle, toistetaan sama puoliveltto kysymys kuin Samulille. Miten jyväskyläläinen koripallo on muuttunut viimeisten vuosien aikana?

Iso juttu mikä tulee mieleen on se että nykyään ainakin minun silmissäni ollaan siirrytty pakkovoittamisen kulttuurista pelaajien kehitys ja hyvinvointi edellä menevään kehityspolkuun. Silloin kun olin itse juniori-ikäinen, ei ollut itsestäänselvyys pääseekö miesten treeneissä käymään jos oli oman ikäisten harjoitukset päällekkäin. Nyt harjoitellaan paljon nuorten kanssa yhdessä, mikä varmasti kehittää junnuja enemmän. En varmasti ole viimeinen pelaaja joka täältä ponnistaa uusiin, kovempiin haasteisiin urallaan.

Mitkä tekijät nostaisit tärkeimmiksi siinä, että olet nyt ottamassa seuraavaa, merkittävän isoa askelta omalla koripallourallasi?

Omalla kohdallani ympäristö, joka ruokki kasvuani niin pelaajana kuin myös ihmisenä, on ollut todella iso asia. Tietysti myös joukkuekaverit ovat toimineet omalla osallaan suunnannäyttäjinä. Kun joka vuosi näkee jonkun lähtevän ”kirkkaisiin valoihin” pelaamaan, tulee sitä väkisinkin miettineeksi, että miksi en itsekin siihen pystyisi. Tästä hatunnosto siis tienraivaajille, Maralle (Miikka Marttinen) ja Robille (Robert Juvonen).

Ja jos isoa kuvaa katsoo, niin loistavasta valmennuksesta varmaan löytyy syy kaikelle tälle. Joten, kiitos Mikko, kiitos Juuso, kiitos Toni ja muut valmentajat, jotka ovat kestäneet mua ja mun tietynlaisia, kevyempiä ja ketterämpiä luonteenpiirteitä kentällä sekä sen ulkopuolella.

Aikasi JBA:ssa on ollut, no, monisävyinen. Mitä tästä jäi käteen kun kurkataan olan yli taaksepäin?

Ensimmäisenä mieleen tulee, että ollaan nukuttu ja menty eteenpäin niin yksilöinä kuin joukkueena. Paljon muistuu mieleen pelejä, jotka on ratkenneet ”tolppa sisään, tolppa ulos” -menetelmällä. Paljon muistoja liittyy myös kentän ulkopuolelle. Pelireissuilla takapenkillä on kuunneltu Abbaa Björkin Jaakon kanssa, pelattu Monopolia ja voitettu Timi ”Taas Se Levittää” Puittinen Yatzyssä kymmeniä kertoja pienillä marginaaleilla. Yhteisien lounashetkien lomassa pelattuja, Iltalehden ”15 Kysymystä” tietovisoja unohtamatta. Junnut kertoo parhaaksi asiaksi koripallossa turnaukset, mutta kyllä Hyppösen Ilkan järjestämät saunaillat on parhaita.  Toivottavasti laatu pysyy samana vaikka vanhukset nyt ovat siirtyneet muille maille.

Kiitos JBA-perhe kuluneista vuosista. Ei mitään vakituista hätää, nukutaan ja mennään eteenpäin ja pidetään pallo pyöreänä.

Kiitos sinulle, Kalle.

***

Tue toimintaamme ja hanki tukikausikortti! www.jba.fi/tukikausikortti

  • Jyväskylä Basketball Academy
  • HoNsu
  • Säynätsalon Riento
  • Muuramen Urheilijat
  • JyWe
  • Laukaan Urheilijat
Osta lippuja