Weikot aloittaa taistelun sarjapaikasta

//

No kyllähän se vaan maistuu! Pudotuspelit kuin pudotuspelit, niin kyyyyyyyllähän se sytyttää ihan eri tavalla, kun jäljellä olevien pelien lukumäärä on ennalta rajattu ja lähitulevaisuus riippuu vain ja ainoastaan otteluiden voittajista.

Kokemukset kehittävät ja parhaan tulostason ulosmittaaminen on taito, jota pitää myös opetella. Siinä mielessä suuri kuva ei Jyväskylän Weikkojen ja Kataja Basket Talentsin kohdalla muutu, mutta jos kerran kauden aikana sopii luistaa arvomaailmasta ja lyödä tulokset prosessin edelle, se on nyt.

Putoamispuolivälierien (näille on oikeasti pakko keksiä parempi virallinen nimitys) ytimessä on tuttu pudotuspelisapluuna, vain käänteisessä järjestyksessä. Paras kolmesta -systeemillä haetaan sarjanhäviäjä, joka jatkaa putoamisvälieriin (JOKA ON VIIMEINEN SARJA. MITEN VOI VÄLIERÄ OLLA VIIMEINEN SARJA VOI JEESUS) toisen putoamispuolivälieräsarjan (…….) häviäjää vastaan.

Eli, ensimmäinen kahteen voittoon säilyy sarjassa. Kaksi tappiota, taistelu sarjapaikasta jatkuu putoamisfin- eikun putoamisvälierissä. Putoamisvälierien häviäjä jatkaa putoamisfinaa- eikun putoaa ylimpään alueelliseen kakkosdivariin.

Putoamisfinaali pelataan sit varmaan jossain eeppisessä galaksien välisessä turnajaisessa, jossa kaikki maailman huonoimmat asioille annetut nimet lyödään yhteen kaavioon ja siellä sitten sijoilta 11 ja 947 kaivetaan ”öyskäri” ja ”masuasukki” toisiaan vastaan ja jos niille jaetut anonyymit Twitter-äänestyksen äänet jakautuvat prosenttiluvuin 43-57 kumpaan tahansa suuntaan, siirtyy voittanut nimi ”putoamisfinaaliin”, joka paljastuu yllätyspyllätyksenä Putous-sarjan Harjakaisen runonlausuntaesitykseksi ja siellä sitten esiripun alas valahtamishetkellä voittanut nimi paljastuu Harjakaisen mahasta bensalla maalattuna, liekehtivänä mahatifona.

Uskoisin, että jotenkin vastaavanlaista ajatushautomoa on käytetty ”putoamisvälierien” keksimisprosessissa.

Nooo, mutta, ei anneta sen häiritä.

Milläs kokoonpanolla Wesselit tänään pelaavat? Huhupuheiden mukaan ”Virtaharju ja pojat”. Joka käsittää ainoastaan noin 97 potentiaalista nimeä, koska noita ÄIJJIÄ JA MIÄHIÄ on suhteessa poitsuihin aika vähän. Ainakaan pelikuntoisia.

Sanotaan, että se on Ville Virtaharju, pari tyyppiä jotka on kelvottomia pingiksessä ja loput arvotaan hatusta. Ei sillä mitään väliä ole, koska Coach Toni Nyman on tässä kohtaa kautta tottunut siihen, että lay-up jonosta saa ensimmäiset haistelut siitä, keitä on ehdolla viisikkoon minäkin pelipäivänä. Mies on mukautumisen ja jaloillaan ajattelun mestari, joten ongelmaa tästä ei saada syntymään. Tarvittaessa lyödään toteemipaikka ekaksi jaksoksi ja tehdään scoutti omista sekä vastustajan pelaajista ekan kympin aikana ja toisella jaksolla on jo täysin orientoiduttu muuttuvan labyrintin mutkiin.

VIRTAHARJU, TÄNÄÄN LYÖDÄÄN SIT VASARAA TONTTIIN, EIKÖ?

Kataja Basket Talents kuvastaa erinomaisesti joukkuetta, mutta myös ikinuorta ja alati kehittyvää Head Coach, Shamaani Marko Tuonosta. Mano vetää niin innokkaalla ja korkeaoktaanisella otteella sivurajalla, että välillä unohtuu miehen olevan jo ainakin 35-vuotias.

Ja Mano, vanha Weikko-ikoni! (Kiitos Ilkka Hyppönen)

Tässä ottelusarjassa on historian lehtien havinaa niin, että korvakäytävät humisee. Odotamme kansainvälisen median tarttuvan jutun varteen viimeistään viikonloppuna.

Veikka ”The First One” Mervola on kevään korvilla asetellut johtajan viittaa harteilleen, eikä se näytä lainkaan huonolta herran päällä. Veljensä Valtterin lailla palloskriinipelaamisen nyansseilla leikittelevä takapelaaja päätti runkosarjan maaliskuussa 6 ja 8 syötön iltapuhteisiin Panttereita ja sarjan kärkipäässä majailevaa Kipinää vastaan, joten oletettavaa on, että JyWen puolustuksen venymiskykyä tullaan testaamaan toden teolla.

Eemil ”hetkinen mikä se sukunimi oli” Tuononen lyö palloa ilmaan ihailtavalla itseluottamuksella, mutta mikäs siinä on irrotellessa kun kauden parin ekan matsin jälkeen prosentti on ollut väkivahvoissa. Kolmas mielenkiintoinen takakentän lupaus on 2005-syntynyt Kalle Kuivalainen, jolta löytyy pelaamisestaan sopiva ripaus korintekouhkaa, mutta vähintään tasapainottava määrä pelintekovalmiutta. Mikäli nuorukaisen varteen löytyy jostain sentti tai muutama lisää, löytyy tulevaisuuden pelikentän B-Divaria kirkkaammista valoista. Tai siis, no, varmaan Talents pelaa isojen poikien Katajan kanssa samojen valojen alla aika monesti. Ettei se nyt sikäli sillai isosti muutu.

Isossa päässä 201-senttinen Miika Smolander saa hienon tanssiparin Virtaharjusta. Kumpi voittaa levypallomähinät? Kuinka hyvin Smolander saa liipasinherkän Virtaharjun kaaripelaamista häirittyä? Monta kysymystä, tarkalleen ottaen kaksi, mutta niin vähän vastauksia.

MUTTA, MITÄ TEKEE JOHANNES LASAROFF!? IKINUORI RIKU HEINONEN!? Todella epäreilua, että tässä on potentiaalisesti kaksi ihan aikuista ihmistä laittamassa nauhoja kireälle ja tuomassa ripauksen nostalgian tuulia. Ikuisesti muistan, kun vanhalle Twitter-tililleni laitoin jostain A-poikien SM-karsintaturnauksesta huomion ”sähäkästä Katajan junnusta” väärällä nimellä, koska Lasaroffin pelipaita oli jotain ihan muuta kuin miehen oikea nimi. Good times. Heinonen, gaaddääm SM-kultamitalisti, kaksi reissua liigajengin kanssa ja nyt taas, heti perään 7 vuoden tauon jälkeen kilpakoripallon maailmassa.

Kyllä kevät vaan on taianomaista aikaa!

Tänään lähtee! Monnari! JyWe – Kataja Talents! Toinen matsi on sit joskus ja mahdollinen kolmas on myöhemmin. Ennakoidaan, kun ennakoinnin aika on. PUTOAMISPUOLIVÄLIERÄT! NIIN KUIN AINA ENNENKIN! VAMOSSSS!