Kiitos Monnari

Jyväskylä Basketball Academyn neitsytkausi Miesten 1-Divisioona A:ssa koki päätöksensä viime sunnuntaina Monnarilla. Pyrintö-ottelu päättyi tappioon ja Oulun voittaessa ToPon, jäi JBA pudotuspeliviivan alapuolelle. Kausi oli silti ikimuistoinen ja likimain jokaisella mahdollisella tavalla onnistunut.

Summeri soittaa, JBA-miehistö kiittää yleisöä ja suuntaa tämän jälkeen päät painuksissa kättelyjonoon Pyrinnön kanssa. Kotiyleisö kiittää takaisin, muutamat hahmot jäävät heittämään tsempit ja ylävitoset pelaajille hienon kauden päätöksen kunniaksi ja lopulta joukkue katoaa pukukoppikäytävän syövereihin kotiyleisön suunnatessa parkkipaikkaa kohti.

 

Se kausi oli siinä.

 

Hätäisempi yksilö jossittelisi Jere Luoman käsittämättömän huono-onnisella runkosarjan päätösviikon torstain loukkaantumisella, mutta sellainen jossittelu johtaa vaan loputtomaan pään raapimisen suohon ja ovenkarmien potkimiseen. Urheilu on arvaamatonta ja sisältää odottamattomia vastoinkäymisiä, joiden kanssa pitää pystyä elämään.

 

Niiden vastoinkäymisten kanssa JBA oppi elämään jo ensimmäisen toimintavuotensa aikana.

 

Yksikään JBA:n pelaaja ei pukenut jokaiseen kauden 27 otteluun ja esimerkiksi Robert ”Kausikortti Puuhamaahan” Juvonen pelasi vain 20 ja Miikka ”Höylä” Marttinen 19 ottelua. Jere ”The Beef Awakens” Luoma joutui jättämään väliin kolme ottelua – JBA kärsi tappion joka kerta. Välissä voittoja otteluista, joissa viisikosta puuttui noin seitsemän pelaajaa ja Ville ”Vasen” Lehtonen pelasi pelkällä oikealla kädellä kotivoitossa Tarmoa vastaan, joka jäi myös karismaattisen herrasmiehen kauden viimeiseksi otteluksi.

 

JBA:n toiminta ei kuitenkaan perustu tuloksiin tai yksittäisten otteluiden suorituksilla juhlimisiin. Ne ilakoinnit voi jättää muille. Se prosessi, minkä JBA on käynyt koko kauden aikana, se on ollut aivan käsittämättömän hieno tarina ja läheltä seurattuna jotain niin kaunista, etteivät sanat tee sille oikeutta.

 

Kesän alun harjoituksista matka syksyn ensimmäiseen harjoituspeliin oli keskimääräisen jyväskyläläisen tuplavokaalin mittainen, mutta vähintään yhtä antoisa. Korisliigassa parhaillaan viidettä sijaa hallussaan pitävä Lapuan Kobrat tuli, näki ja haki voiton Monnarilta. Eroa kertyi ”jotain kakskyt”, mutta ilmaiseksi ei edes jenkkikolmikon sekä Damon Williamsin ja Aubrey Conerlyn tähdittämä ryhmä saanut voittoa.

 

”Jos pelaatte tällä intensiteetillä koko kauden, olette perhanan ikävä vastustaja”, totesi Kobrien päävalmentaja Damion Dantzler. Damion, my man! Kauniita sanoja, mutta onhan tuossa perinteistä ämeriikän vieraanvaraisuutta mukana.

 

Lopuista harjoitusotteluista tuloksina olivat voitto vielä ilman Jerald Fieldsiä pelanneesta Lahdesta sekä perinteinen ”meillä on saunailta Tampereella odottamassa, ei pelata jatkoaikaa” –tasapeli Pyrintöä vastaan. Jo tällöin Monnarilla ymmärrettiin, kuinka salakavala taktikoija Pyrintö-koutsi Juri Heinämäki on. Kaikki ylimääräinen scouttivideo vastustajalta pois ja partaansa nauraen takaisin bussiin.

 

Maltillisen optimistisista harjoitusotteluiden tuloksista huolimatta JBA lähti kauteen lähtökohtaisesti altavastaajan asemasta. Avausotteluna Oulu vieraissa ilman Winslo Barrya ja kaverilla kolme jenkkiä sekä Korisliiga-tasollakin jo konkariksi leimattava Ilmari Kallio.

 

Ja Robert Juvonen rikkoo sormensa ottelun avausjaksolla.

 

Ja Oulu käy toisella jaksolla parhaimmillaan kymmenen pisteen karkumatkalla kotiyleisön mylviessä desibelimittarit rikki.

 

Kolmannella jaksolla tasoihin. Päätösjaksolla karkuun. 83-68 –vierasvoitto. Mara lapioi 22 pinnaa, repii 7 levyä ja jakaa 4 syöttöä. Robi pelaa särkyneestä sormesta huolimatta todellisen kapteenin tavoin 31:25, heittää 13 pistettä ja hakee Maran tavoin 7 levyä ja jakaa myös 4 syöttöä. Valtteri ”Valkosuklaa” Leppänen kehittää itselleen uuden lempinimen operoiden 11 pistettä ja SEITSEMÄN KORIIN JOHTANUTTA SYÖTTÖÄ. Muuratsalon hiihtoladut eivät ole olleet tuon ottelun jälkeen enää entisellään. Ehkä JBA on sittenkin ikävä vastustaja.

 

Ottelun todellinen tarina oli kuitenkin Jeren käsittämätön 25 pisteen ja 6 levypallon show. Puoliajalla Ynnin rakastettu kuuluttaja toteaa, että mikäli ottelu olisi lastensatu, olisi sen sadun nimi ”Kuka pysäyttäisi Jeren?”. Vastaus tuona sunnuntaisena iltana: Ei kukaan.

 

Sosiaalinen media täyttyi yllättyneistä reaktioista, eikä tuo nyt mikään ihme ole. Kotimaisin voimin rähisevä opiskelijajengi joku keravalainen hippi pointtinaan ei ole se ensimmäinen ehdokas kaatamaan kolme jenkkiä ja liigakokemusta sisältävä Ynni.

 

Yllätykset kuitenkin jäivät tuohon- EIVÄTKÄ EDES JÄÄNEET.

 

Kotiin kohtaamaan Espoo United. Noin miljardin budjetilla operoiva organisaatio, tuhatviissataa liigamatsia ja noin 39 Korisliigan mitalia sisältävä nippu. Aivan ylikylän jenkit Jeb Iveyssa ja Omar Calhounissa. Robi lasaretissa. Ei mitään palaa.

 

MUTTA MINKÄ KOKOINEN PALA ON MIIKKA MARTTISELLA!?

 

Aivan käsittämätön, galakseja alistava jölmyräinen pesään päätösminuutin alkajaisiksi ja pieni ja ärsyttävä JBA tavoittamattomalle karkumatkalle. Maralle 19 pinnaa ja 9 lautapalloa. Samuli ”Coca Cola Zero on parasta kesäisen aamukasteen aikana hyvinkääläisen venelaiturin nokassa nautittuna” Oja kolme isoa keskelle ja 13 pistettä kasaan. Jokainen parketilla käynyt kotijoukkueen taistelija pisteille. Myös Niilo ”Henkiset Rintakarvat” Kärkkäinen.

 

Ja Kalle ”Nugetit” Peltonen siirtyi ottelun jälkeen Espoon kaupungin pormestarin virkaan laitettuaan Tero Laitisen taskuunsa maapallon kiertosuunnan kääntäneellä torjunnallaan. Mutta nää nyt on näitä, ei näistä tarvitse isoa juttua tehdä. Kalle vaan tekee mitä Kalle on aina tehnyt.

 

Edessä oli selkeästi päättymätön voittoputki, eikä mikään mahdollinen este pystynyt hidastamaan JBA:n voittoku-

 

……..

 

Sain juuri karvanoppaani, anteeksi kurvinuppiini, anteeksi keravankeskustaani, anteeksi koiranmakkaraani, anteeksi, ei minulla edes ole korvanappia. JBA:lle viiden ottelun tappioputki. Kuherruskuukausi Alanyassa sai melko nopean ripulipyörteen parin päivän hekumoinnin jälkeen. Siinä sitä sai Chrysostom ”Chuku” Chukwumakin katsoa Munkkiniemessä, miten tutu naamat löivät tasaisen kolmen kymmenminuuttisen jälkeen kaasun pohjaan ja hyvin pelannut JBA jäi vastustamattomasti kyydistä.

 

Okei, ehkä tätä Divari-A:ta ei pelattu läpi ihan yhdessä syksyssä.

 

Pelattiin sittenkin!

 

Vieraissa JKS nurin, Edon Maxhuni Show kaatuu Monnarilla ja kauden avaustappion JBA:lle tarjoillut FoKoPo vastassa Forssassa.

 

Kuka edes voisi unohtaa tämän ottelun?

 

FoKoPon paikkapuolustus pyrki hidastamaan JBA:n hyökkäystä ja aiheuttamaan ongelmia heittonsa kanssa alkukauden ajan taistelleelle Robille. Okei. Ymmärrämme varmasti kaikki tämän taktiikan pohjimmaisen idean. Ymmärrämme myös sen, että tuohon maailman aikaan tuo vaikutti varmasti täysin oikealta ottelusuunnitelmalta.

 

38 pistettä.

 

Kolmekymmentäkahdeksan.

 

Kuusi syöttöä.

 

Robert goddamn m*********ing Juvonen.

 

Verkkokalvoille pinttyneet, galaktisella voimalla forssalaisen koripalloylpeyden naamalle läimityt kolmoset metrejä bonuskaaren takaa, niitä ei kukaan vie koskaan pois. Robi pelasi itsensä yhden 40-minuuttisen aikana yhdeksi Divari-A:n historian kovimmista takamiehistä, eikä tämä ole liioittelua. Koko kauden paperille kirjoitettujen nimien perusteella altavastaajana jenkkien tähdittämiä joukkueita vastaan pelannutta JBA:ta johtanut otti joukkueensa reppuselkään ja kantoi sen voittoon.

 

Tuota suoritusta ei sovi koskaan unohtaa. Kapteeni johti joukkueensa läpi vaikeiden hetkien aina maaliviivalle asti ja sen yli. Kymmenen kolmosta säkin pohjalle ja niin käsittämätön esitys, ettei sitä oikein osaa laittaa edes kunnolla perspektiiviin. Näitä otteluita ei mahdu useimpien pelaajien kohdalle koko uralla yhtään. Robi suoritti Feeniksin urheilutalolla 35 minuuttia ja 31 sekuntia täydellisessä hurmiossa, eikä kenelläkään vastustajan pelaajalla ollut mitään sanottavaa siihen.

 

Valtsu täydensi väkevästi 21 pisteellä, moukaroiden itsensä myös divariyleisön tietoisuuteen kuudella osumallaan yhdeksästä kaaren takaa lähteneestä irrotuksesta. Ulkomuistista todettakoon, että tämän ottelun jälkeen Valkosuklaan osumisprosentti kaaren takaa divarissa oli noin 121. Se on ”ihan okei” ensimmäistä vuottaan pelkästään miesten pelejä tahkoavalta nuorukaiselta.

 

FoKoPo-vierasreissun jälkeen oli edessä Pyrinnön kaataminen Pyynikillä vahvalla rutiinisuorituksella. Tuo on lause, jonka merkitystä ei sovi vähätellä. Joulukuun puolivälissä ryhmä pelaamisen ohessa opiskelevia miehiä oli saavuttanut jo ”rutiinitason”, jolla haettiin sarjapisteet Pyynikiltä. Tämä siitä huolimatta, että vastustajan penkin päässä istui taktiikkanero Juri Heinämäki. TÄSTÄ LISÄÄ TUONNEMPANA.

 

Nuoren joukkueen vuosi 2016 päättyi harmittavaan tappioon pikkujoulupelissä JKS:ää vastaan, jossa Monnarin yleisön pauhatessa isäntien ote ei pitänyt ihan loppuun asti ja JKS repi sarjapisteet mukaansa vähintäänkin mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen. Ottelussa jaettiin teknisiä virheitä kuin ne olisivat menossa pois muodista ja lensi joku JKS-pelaaja ulos ottelustakin ja se koko tapahtuma oli kuin illan viimeiset biisit ennen hitaita Londonin lattialla. Kaikesta huolimatta viihdyttävä kokemus, vaikka jälkeenpäin tuntuukin vähän hyväksikäytetyltä.

 

Mitä? Mitämitä?

 

Niin siis joo. Siis joo. Joo ei siinä.

Vuosi 2017!

 

Hyvin epäurheilijamainen Jere Luoma venytti vuoden ensimmäisen matsin Porvoossa Tarmoa vastaan jatkoajalle. Voitossa varsinaisella peliajalla myös kiinni ollut JBA osoitti jälleen venymiskykynsä, kairaten jatkoajalta voiton Tarmon hämmentävän joukkuepuolustuksen pihdeistä. Porvoosta suoralla yhteydellä Monnarilla ja Ynnistä jopa WC-ankkamaisen siisti kotivoitto.

 

Joku kannattajista uskalsi päästää ajatuksen pudotuspeleistä ilmaan, vaikka asiasta ei joukkueen keskuudessa puhuttukaan. Trust The Process. Kaikki muu tulee siinä sivussa.

 

Ja näin. Lahden vierasreissulta ”jotain kakskyt” tauluun, koska rinnakkaistodellisuuksien välinen tuomioistuin havaitsee kaikki katteettomat toivon kipinät ja tarjoaa kyllä raippaa heti. Nöyryydellä kotimatsiin vajaamiehistä Pyrintöä vastaan ja kenties koko runkosarjan hirvein kotimatsi. Jotain selittelyä rutiinitasosta ja väkisin positiivisten seikkojen kaivamista, whatever, voitto on voitto.

 

”Hetkinen. JBA:han voisi ihan oikeasti selvitä pudotuspel-”

 

Ja sieltä! Heti! Heti kun meinaa lähteä laukalle, universumi muistuttaa taas tasapainottavilla sattumuksilla äärimmäisestä huumorintajustaan. Espoo United paiskoi JBA:ta kuin märkää rättiä Tapiolan, tuota, sanotaan vaikka tunnelmallisessa Urheiluhallissa.

 

MIIKKA MARTTISEN KIVET! MONNARI!

 

EU-tappiosta JBA otti tärkeimmät opit matkaan ja kotiottelussa ToPoa vastaan parketille asteli taas täysin erilainen joukkue. Vahva kokonaissuoritus, kylmät hermot ToPon loppukirin aikana ja Mara sinetöi tuplaween wapareillaan. Marttisen kivien kokoluokkaa ei tässä kohtaa kautta uskaltanut kukaan enää kyseenalaistaa, eikä kyllä ollut syytäkään. Sillä onhan ne nyt valtavat. Bokserit on pakko olla tilauskamaa. Speedoja ei voi käyttää vaikka miten haluaisi.

 

MIIKKA MARTTISEN KIVET!

 

”Näin kovilla voitoilla JBA voisi oikeas-”

 

Ja näääääääääääääin HBA:lta 16 pinnaa takalaittomaan. Tässä kaudessa ei kyllä ollut mitään järkeä. Siis ihan oikeasti. Katsokaa nyt näitä kaikkia tuloksia ja tehkää jotain kaavoja, ei näiden pitäis olla millään tasolla mitenkään selitettävissä. Seuraavaksi JBA varmaan kaatoi jonkun Espoo Unitedin ilmaan kolmea viisikkotason pelaajaa.

 

*Heittelee papereita dramaattisesti ympäri yksiötä ja kävelee pää edellä hankeen*

 

Joo. Ilman Samuli Ojaa, ilman Timi Puittista, ilman Robert Juvosta. Barrylle virhetili täyteen matsin lopussa kauden kovimman iltapuhteen jälkeen, Valkosuklaalle virheet täyteen päätösminuutilla EU:n kurottua noin 52 pisteen eron yhteen pisteeseen paikkaprässillään.

 

Ja niin joo. Ville ”Hattu” Lehtonen pelasi jestas sentään elämänsä korismatsia. Täysin pysäyttämätöntä operointia 21 pisteen ja 4 levypallon muodossa. Ja tietysti isku suoraan naamaluihin jaaaaaa ottelun ratkaisuhetkiltä sivuun. Villen suorittamisen taso EU:ta vastaan oli kuin olisi seurannut puuron valmistumista Aromipesän jouluversion, Joulupesän uumenissa. Se vaan toimii. Ei sitä osaa sillä tavalla kuvailla, mutta Joulupesä vaan toimii. Ville <3 Joulupesä.

 

Enter Henry ”Born Ready” Boyd. Päätösminuutilla paikkaprässi klassisella ”peura ajovaloissa” hämäyksellä puhki. Etukentällä vielä perinteisempi ”paniikkikohtaus” –feikki ja träpin splittaaminen. Nää on ihan timanttisia juttuja Henkka! Toi kokemuksen tuoma varmuus huokui kaikesta tekemisestä.

 

Viimeisessä puolustuksessa Henkka ansoitti Jeb Iveyn ottamaan hyppyheiton aivan liian hyvästä rytmistä keskimatkalta, eikä edes tuon kokemuksen omaava pelaaja osaa odottaa tuollaista tilaisuutta sekuntia ennen päätössummeria.

 

United nurin ja seitsemäntuhatpäinen Monnari laulaa White Stripesin Seven Nation Army –biisin tahdissa ”Heeeee-e-enry Booooo-yyyyd”. Ilja Saralahti soittaa ilmaviulua ilman housuja ja Ilkka ”Don Juan” Hyppönen sytyttää mikrofonin varressa jyväskyläläisyleisön ennennäkemättömiin liekkeihin.

 

EU-voiton jälkeen vakuuttavat 99 pistettä taululle ja kotivoitto FoKoPosta. Jatkoajalla. Koska hei, aina jos voit tehdä jonkun asian haastamalla itseäsi tarpeettoman paljon, on se asia syytä tehdä juuri niin. Vastoin kaikkia odotuksia Robert ”COME AT ME, FORSSA” Juvonen dominoi kenttätapahtumia 28 pisteen, 4 levypallon, 5 syötön ja 6 riiston muodossa. Nämä ovat oikeasti ihan videopeli-lukemia. Ei näillä tilastoilla pelata korista oikeassa elämässä. Kamoon nyt Robi.

 

JERE LUOMAN TUPLA-TUPLA! Melkein unohdin. Jere ”Tuplapihvi” Luoma painoi siihen sitten kauden ensimmäisen ja ainoan tupla-tuplan 14 pisteellä ja 11 levypallolla. Levypalloista luonnollisesti 6 oli hyökkäyspäässä riehuttuja. Oikeasti, ymmärtäkää nyt, että tämä mies otti kauden aikana keskimäärin 2,3 puolustuslevypalloa ja 3,3 hyökkäyslevypalloa ottelua kohden. Ihan(an) rikollista toimintaa.

 

”Heiheihei, hetkinen. Pudotuspeleihinhän pääsee nelj-”

 

KUKA SE OLI? KUKA? Näitä juttuja on nyt treenattu sen verran, että ton tason aivopieruja ei vaan voi tulla tässä kohtaa kevättä.

 

Vieraissa takkiin ilman Pierre Jallow’ta (siirto ToPoon) ja HL Colemania pelanneelta JKS:ltä. Kotiin ja tappio Lahdelle hienon toisen puoliajan jälkeen, mutta tappio kuitenkin.

 

CHUKUUUUU!!!!!!

 

Otetaan se tappio tappiona, mutta onhan toi nyt. Voi jestas mikä tyyppi tämä on. Herrrrrrrrranjestas mitä urheilemista.

 

Lahti-matsin vahvan toisen puoliajan siivittämänä JBA pisti Monnarilla pystyyn sen tason puolustuspään esityksen viisi päivää myöhemmin Tarmoa vastaan, ettei vastaavaa kuivaa kautta ole nähty kuin Timi Puittisen…itseasiassa ei. Tässä ei nyt ole vitsiä.

 

Tarmo-voiton jälkeen runkosarjan loppusuora aukesi eteen. Vierasmatsi helkkarin vahvaa ToPoa vastaan joka oli vahvistunut entuudestaan vielä Jallow’n verran. Vierasmatsi aivan täydessä Munkkiniemessä. JBA:n faneina Robin one and only, (äänekäs) osa Kärkkäisten klaania sekä uskollinen bussikuski.

 

JBA:N KOLLEKTIIVISET KIVET!!!

 

Kahden pisteen vierasvoitto. Jokainen JBA:n pelaaja pussitti vähintään 2 pistettä. Robi, kapteeni, aivan käsittämätön esimerkki joukkueelle ja taistelija jollaisista kuulee vain saduissa, 22 pistettä, 5 levyä, 8 syöttöä ja 5 riistoa.

 

Näitä tarinoita varten korista pelataan. Tarinoiden, joiden aikana ryhmä pelaajia kasvaa yhteen ja joukkueesta tulee jotain paljon suurempaa kuin vain osiensa summa. JBA kasvoi kauden aikana joukkueeksi, joka pystyi haastamaan lähtökohtaisesti paperilla kovempia joukkueita jatkuvasti ja nousemaan kovimmilla mahdollisilla hetkillä vaikeista paikoista voittoihin.

 

Salaisuus tässä kaikessa on myös se, että JBA ei enää keväällä ollut oikeasti paperilla vastustajiaan heikompi joukkue. Jokainen joukkueen jäsen laittoi kesästä lähtien niin tajuttoman määrän tunteja sisään, ettei sitä ymmärrä ellei nähnyt läheltä. Päävalmentaja Mikko Tupamäen alaisuudessa jokainen joukkueen jäsen pääsi pelaamaan vahvuuksillaan sekä haastamaan itseään ja samalla monipuolistumaan pelaajina. Juuso Konttinen piti yhdessä liettualaisen ihmemiehen Stasin kanssa läpi kauden huolen siitä, että jokainen pelaaja pystyy pelaamaan koripalloa absoluuttisella huipputasollaan.

 

Kevään 2017 JBA oli juuri niin kova joukkue kuin tulokset antavat ymmärtää. Kotivoitto EU:sta vajaamiehisenä ei ollut vahinko. Kolmen jenkin Tarmon pitäminen 59 pisteessä Monnarilla ei ollut sattumaa. Vierasvoitto ToPosta kovimmassa mahdollisessa paikassa ei tapahtunut siksi, että ToPo olisi alisuorittanut.

 

JBA ansaitsi joka ikisen voiton jonka se kauden aikana otti.

 

Valitettavasti JBA myös ansaitsi juuri sen paikan sarjataulukossa, jonka se lopulta sai.

 

Kauden toiseksi viimeisiksi harjoituksiksi jääneissä treeneissä, ikitaistelija Jere Luomalle alaraajavamma harmittoman näköisessä tilanteessa ja kauden kaksi viimeistä ottelua jäivät väliin. Tappio Oulussa. Tappio kotona Pyrinnölle vimmatusta taistelusta huolimatta.

 

Suurilta osin tietysti siksi, että Pyrinnön koripallon aallonharjalla elävä päävalmentaja Juri Heinämäki kaivoi takataskustaan ”Kuuden Pelaajan Pelikirjan” ja siinä sitä sitten ihmeteltiin yksissä tuumin, että miten JBA silti sai ”ihan okei rotaation” pyöräytettyä kuutta pelaajaa vastaan puolustettaessa. Okei, vitsit vitseinä. JBA todellakin ansaitsi sen, mitä se kauden päätöskamppailussa sai. Pyrintö latoi kovat heitot keskelle välillä lautojenkin kautta ja JBA:n vastaavat heitot kolisivat raudoista ohi. Urheilu on tätä.

 

Urheilu tarjoaa haasteita ja vastoinkäymisiä, mutta se tarjoaa myös aina uuden mahdollisuuden.

 

JBA:n tarina alkoi kaudella 2016/17. Tarinan seuraavaa lukua lähdetään kirjoittamaan piakkoin.

 

Kiitos Monnari. Kiitos Jyväskylä. Ilman teitä, JBA ei olisi pystynyt tähän.

 

Jatketaan matkaa ensi kaudella. Yhdessä.

Comments

Leave a Reply

XHTML: You can use these tags: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  • Jyväskylä Basketball Academy
  • HoNsu
  • Säynätsalon Riento
  • Muuramen Urheilijat
  • Jynmky
  • Laukaan Urheilijat