Noin kaksi vuotta on kulunut siitä, kun JBA:n päävalmentaja Mikko Tupamäki pyysi minua mukaan koripalloharjoituksiin Jyväskylän Kuokkalaan. Kilpakoripallosta vietetyn ”välivuoden” jälkeen ajatus paluusta heräsi samalla.
Heti ensimmäisten harjoitusten jälkeen huomasi, että Jyväskylän edustuskoripallossa muuttuu muukin kuin nimi. Nimittäin kaikki. Keskittymisen siirtäminen tuloksista tekemiseen on ollut nähdäkseni kaiken muutoksen ydin. Kun tämän ytimen ympärille tuo Mikon valtavan tietotaidon ja loppumattomalta tuntuvan halun kehittää pelaajia, on melko vaikeaa olla kehittymättä. Eikä siihen kukaan ole tainnut pystyäkään.
Samaan aikaan kun Mikko laittoi hanskat käteen ja alkoi kehittämään sitä, miten me pelaajat elämme koripalloa, näytti Juuso Konttinen mitä tarkoittaa fysiikkaharjoittelu. Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu hurjalta, kuinka nopeasti he aloittivat Jyväskyläläisen koripallokulttuurin muutoksen.
Keski-Suomen koripallokulttuurin muutoksesta saa kiittää lukemattomia henkilöitä, joista muutamaa tahdon erityisesti muistaa: Juuso Sainio – väsymätön pelaajien kehittäjä ja JBA:n edustusjoukkueen spirituaalinen johtaja, Ilkka Hyppönen – edustusjoukkueen isähahmo, joka pitää huolta käytännön asioista, pelaajien viihtymisestä ja joka kutsutaan hätiin aina kun jotain sattuu, Karri Ärling – Ilkan opissa marinoitunut tuleva kuuluttajalegenda, Kimmo Juvonen – Itsensä likoon laittava puheenjohtaja, Jaakko Kemilä – tekijämies, joka näkee metsän puilta ja koko JBA-perhe, joka on kasvanut yhdessä joukkueen ja organisaation kanssa.
Henkilökohtaisesti viimeiset kaksi vuotta ovat olleet mullistavia. Koripalloilijana ja urheilijana kehittyminen on ollut melkoista. Pari vuotta sitten 1 Divarissa pärjääminen vaati minulta jatkuvaa suoritustason äärirajoilla olemista. Tämän kauden jälkeen tulimme Mikon kanssa siihen päätökseen, että oman kehittymisen kannalta on järkevämpää hakea haasteita korkeammalta sarjatasolta.
Vaikka viime kausi loppui henkilökohtaisesti harmillisen aikaisin selkävaivojen takia, koen päässeeni kevään aikana fyysisen suorituskyvyn alueella harppauksia eteenpäin. Peruskuntokauteni alkoi jo helmikuussa ja tavoitteenani on olla syksyllä urani parhaassa kunnossa. Vuodet JBA:ssa ovat vieneet minua eteenpäin taktisesti, taidollisesti, fyysisesti ja henkisesti. Mahdollisuus toimia joukkueen kapteenina on ollut suuria kunnia, josta olen aina kiitollinen. Koen viimeisen kahden vuoden olleen minulle ponnahduslauta koripalloilijan prime-aikaani.
Samalla kun itse siirryn JBA:n kapteenin roolista, haluan kutsua kaikki ammattilaiseksi tähtäävät nuoret koripalloilijat Jyväskylään. Voin sydämestäni suositella JBA:ta ja Suomen Ateenaa sellaisena ympäristönä, jossa on turvallista, motivoivaa ja hauskaa kasvaa pelaajana, opiskelijana ja ihmisenä.
Nähdään Monnarilla!
Robert Juvonen #2