JBA:n Kevätseminaari 2022 purkissa, ota mukava asento ja nauti nauhoitteena!
Milloin? Tiistaina 26.4. klo 18:30-20:00
Missä? Teamsissa, ilmoittaudu mukaan TÄÄLLÄ Su 24.4. mennessä
Kenelle? Pelaajille, valmentajille, vanhemmille ja kaikille asiasta kiinnostuneille!
Hinta? Seminaari on osallistujille ilmainen
Nuoret koripalloilijat – millä eväillä maailmalle?
Miten nuoren pelaajan kannattaa harjoitella jotta on mahdollista päästä mittamaan oma potentiaalinsa pelaajana ja ihmisenä? Mistä urheilun kautta opituista taidoista on ollut eniten hyötyä uralla ja elämässä?
Seminaarissa ajatuksiansa aiheesta avaavat Ranskan pääsarjassa valmentava Susijengin tuleva päävalmentaja Lassi Tuovi, huikean uran tehnyt ja edelleen Korisliigan tähtipelaajiin kuuluva Taru Tuukkanen, HoNsU-kasvatti Lauri Markkanen sekä 65 aikuisten maaottelua pelannut urheilupsykologi Dionne Pounds.
Tilaisuuden juontaa MTV3 Tulosruudusta tuttu Toni Immonen.
Seminaarin tarjoaa Jyväskylä Basketball Academy yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa.
Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!
No kyllähän se vaan maistuu! Pudotuspelit kuin pudotuspelit, niin kyyyyyyyllähän se sytyttää ihan eri tavalla, kun jäljellä olevien pelien lukumäärä on ennalta rajattu ja lähitulevaisuus riippuu vain ja ainoastaan otteluiden voittajista.
Kokemukset kehittävät ja parhaan tulostason ulosmittaaminen on taito, jota pitää myös opetella. Siinä mielessä suuri kuva ei Jyväskylän Weikkojen ja Kataja Basket Talentsin kohdalla muutu, mutta jos kerran kauden aikana sopii luistaa arvomaailmasta ja lyödä tulokset prosessin edelle, se on nyt.
Putoamispuolivälierien (näille on oikeasti pakko keksiä parempi virallinen nimitys) ytimessä on tuttu pudotuspelisapluuna, vain käänteisessä järjestyksessä. Paras kolmesta -systeemillä haetaan sarjanhäviäjä, joka jatkaa putoamisvälieriin (JOKA ON VIIMEINEN SARJA. MITEN VOI VÄLIERÄ OLLA VIIMEINEN SARJA VOI JEESUS) toisen putoamispuolivälieräsarjan (…….) häviäjää vastaan.
Eli, ensimmäinen kahteen voittoon säilyy sarjassa. Kaksi tappiota, taistelu sarjapaikasta jatkuu putoamisfin- eikun putoamisvälierissä. Putoamisvälierien häviäjä jatkaa putoamisfinaa- eikun putoaa ylimpään alueelliseen kakkosdivariin.
Putoamisfinaali pelataan sit varmaan jossain eeppisessä galaksien välisessä turnajaisessa, jossa kaikki maailman huonoimmat asioille annetut nimet lyödään yhteen kaavioon ja siellä sitten sijoilta 11 ja 947 kaivetaan ”öyskäri” ja ”masuasukki” toisiaan vastaan ja jos niille jaetut anonyymit Twitter-äänestyksen äänet jakautuvat prosenttiluvuin 43-57 kumpaan tahansa suuntaan, siirtyy voittanut nimi ”putoamisfinaaliin”, joka paljastuu yllätyspyllätyksenä Putous-sarjan Harjakaisen runonlausuntaesitykseksi ja siellä sitten esiripun alas valahtamishetkellä voittanut nimi paljastuu Harjakaisen mahasta bensalla maalattuna, liekehtivänä mahatifona.
Uskoisin, että jotenkin vastaavanlaista ajatushautomoa on käytetty ”putoamisvälierien” keksimisprosessissa.
Nooo, mutta, ei anneta sen häiritä.
Milläs kokoonpanolla Wesselit tänään pelaavat? Huhupuheiden mukaan ”Virtaharju ja pojat”. Joka käsittää ainoastaan noin 97 potentiaalista nimeä, koska noita ÄIJJIÄ JA MIÄHIÄ on suhteessa poitsuihin aika vähän. Ainakaan pelikuntoisia.
Sanotaan, että se on Ville Virtaharju, pari tyyppiä jotka on kelvottomia pingiksessä ja loput arvotaan hatusta. Ei sillä mitään väliä ole, koska Coach Toni Nyman on tässä kohtaa kautta tottunut siihen, että lay-up jonosta saa ensimmäiset haistelut siitä, keitä on ehdolla viisikkoon minäkin pelipäivänä. Mies on mukautumisen ja jaloillaan ajattelun mestari, joten ongelmaa tästä ei saada syntymään. Tarvittaessa lyödään toteemipaikka ekaksi jaksoksi ja tehdään scoutti omista sekä vastustajan pelaajista ekan kympin aikana ja toisella jaksolla on jo täysin orientoiduttu muuttuvan labyrintin mutkiin.
VIRTAHARJU, TÄNÄÄN LYÖDÄÄN SIT VASARAA TONTTIIN, EIKÖ?
Kataja Basket Talents kuvastaa erinomaisesti joukkuetta, mutta myös ikinuorta ja alati kehittyvää Head Coach, Shamaani Marko Tuonosta. Mano vetää niin innokkaalla ja korkeaoktaanisella otteella sivurajalla, että välillä unohtuu miehen olevan jo ainakin 35-vuotias.
Ja Mano, vanha Weikko-ikoni! (Kiitos Ilkka Hyppönen)
Tässä ottelusarjassa on historian lehtien havinaa niin, että korvakäytävät humisee. Odotamme kansainvälisen median tarttuvan jutun varteen viimeistään viikonloppuna.
Veikka ”The First One” Mervola on kevään korvilla asetellut johtajan viittaa harteilleen, eikä se näytä lainkaan huonolta herran päällä. Veljensä Valtterin lailla palloskriinipelaamisen nyansseilla leikittelevä takapelaaja päätti runkosarjan maaliskuussa 6 ja 8 syötön iltapuhteisiin Panttereita ja sarjan kärkipäässä majailevaa Kipinää vastaan, joten oletettavaa on, että JyWen puolustuksen venymiskykyä tullaan testaamaan toden teolla.
Eemil ”hetkinen mikä se sukunimi oli” Tuononen lyö palloa ilmaan ihailtavalla itseluottamuksella, mutta mikäs siinä on irrotellessa kun kauden parin ekan matsin jälkeen prosentti on ollut väkivahvoissa. Kolmas mielenkiintoinen takakentän lupaus on 2005-syntynyt Kalle Kuivalainen, jolta löytyy pelaamisestaan sopiva ripaus korintekouhkaa, mutta vähintään tasapainottava määrä pelintekovalmiutta. Mikäli nuorukaisen varteen löytyy jostain sentti tai muutama lisää, löytyy tulevaisuuden pelikentän B-Divaria kirkkaammista valoista. Tai siis, no, varmaan Talents pelaa isojen poikien Katajan kanssa samojen valojen alla aika monesti. Ettei se nyt sikäli sillai isosti muutu.
Isossa päässä 201-senttinen Miika Smolander saa hienon tanssiparin Virtaharjusta. Kumpi voittaa levypallomähinät? Kuinka hyvin Smolander saa liipasinherkän Virtaharjun kaaripelaamista häirittyä? Monta kysymystä, tarkalleen ottaen kaksi, mutta niin vähän vastauksia.
MUTTA, MITÄ TEKEE JOHANNES LASAROFF!? IKINUORI RIKU HEINONEN!? Todella epäreilua, että tässä on potentiaalisesti kaksi ihan aikuista ihmistä laittamassa nauhoja kireälle ja tuomassa ripauksen nostalgian tuulia. Ikuisesti muistan, kun vanhalle Twitter-tililleni laitoin jostain A-poikien SM-karsintaturnauksesta huomion ”sähäkästä Katajan junnusta” väärällä nimellä, koska Lasaroffin pelipaita oli jotain ihan muuta kuin miehen oikea nimi. Good times. Heinonen, gaaddääm SM-kultamitalisti, kaksi reissua liigajengin kanssa ja nyt taas, heti perään 7 vuoden tauon jälkeen kilpakoripallon maailmassa.
Kyllä kevät vaan on taianomaista aikaa!
Tänään lähtee! Monnari! JyWe – Kataja Talents! Toinen matsi on sit joskus ja mahdollinen kolmas on myöhemmin. Ennakoidaan, kun ennakoinnin aika on. PUTOAMISPUOLIVÄLIERÄT! NIIN KUIN AINA ENNENKIN! VAMOSSSS!
Emme myönnä, että Divari-A:n pudotuspelien otteluohjelma olisi yllättänyt autoilijat tai tiedotusportaan. Ei sillä, että se myöskään valtavasti myöntämistä vaatisi kun ensimmäinen pudotuspelipätkä tulee yhden sarjan jo alettua. Savuava ase jne.
ALKOIPAHAN VAAN AIKA NOPEAAN, EI MEILLÄ MUUTA.
Avataan sillä sarjalla, joka on vielä korkkaamatta.
#1 Torpan Pojat (Uuno. Uuno on numero yksi. 19-3) vs. #8 HNMKY (9-13)
Kyllä se nyt vaan niin on, että vaikka koripallo on koko Suomen kansallislaji, sytyttää täällä skutsistanissa asti Helsingin Herrojen pudotuspelikädenvääntö. Töölön Kisahalli ja Helsingin Urheilutalo hönkivät asbestin ja hengitystievaurioilta maistuvan tunnelman lisäksi mittaamattoman määrän urheilukulttuuria ja historiaa, eikä maukkaampia areenoita voi yhdelle pudotuspelisarjalle toivoa.
ToPo tuntuu jenginä välillä epäreilulta. Kokemusta, osaamista, ymmärrystä, intohimoa, aistikkuutta ja taiteellista silmää on enemmän kuin muilla pudotuspelijoukkueilla yhteensä. Olemme tehneet taustatyömme huolella, uskokaa meihin. Tästä puuttuisi enää, että Juuso Kauppinen syöksyy pudotuspeliavauksessa Kisiksen uumenista parketille ratkaisuhetkillä kuin Rey Mysterio konsanaan!
Kauppisen ”running mate” Miki ”Riki Sorsan veli!?” Kuusisto on kuitenkin edelleen täällä, eikä välttämättä poistu Divarin keskikirkkaista valoista ikinä. Ja mikäs tuossa on dominoidessa, kun Syrjäsen pelikirja tarjoaa tasapainoiseen ateriakokonaisuuteen hyvän määrän tilaa, aikaa ja oikea-aikaisesti tutkalle ilmaantuvia syöttövalintoja. Kuusisto on yksi niistä HAUSKOISTA pelaajista vastustajan näkökulmasta, joista aina kopissa jauhetaan samat sävelet.
”Joo anna tilaa vaan, ei se heitä kuitenkaan. Sit sil ei oo enää paikkoja ajaa eikä samoja syöttökulmia. Ei sillä sit oo mitään.”
Sit taas katsotaan matsin jälkeen tilastolakanaa, josta löytyy 11 syöttöä, 8 levypalloa ja muutama ujutettu setappi puhtaasta uhmakkuudesta. Ja joku +92 plusmiinuksessa. Arvostakaa Miki Kuusistoa.
Caleb Richey ja Tommy Hamilton tuovat todella mausteisen lisän ToPon vahvaan kotimaiseen runkoon. Richey ei mene perus skoraajajenkin muottiin vaan on valmis myös pelaamaan korista just sillä tavalla, kuin ToPon hyvin öljytyssä koneistossa tarvis on. Selkeä lisäarvo löytyy kuitenkin potentiaalisesta paikaltaanlähtönopeudesta, MITÄ EI KYLLÄ KUUSISTOLTA LÖYTYNYTKÄÄN RIITTÄVÄSTI. ToPo, teidän takakenttä on todella ärsyttävän hyvä, eikä vielä ole edes puhuttu siitä yhdestä mestarista.
Hamiltonin mauste on se, että mies on noin 250-senttinen ihmisvuori, joka on riittävällä kineettisellä energialla ladattuna niinsanottu pysäyttämätön luonnonvoima ja se on sit Herran hallussa (höhö), että kuka HNMKY:n pelaajista yltyy Daavidiksi Goljatin edessä ja lyö kroppaa likoon kun Hamilton laittaa mylvintäkintaat käteen ja alkaa niittämään riman lähellä. Salainen ase, joka ei ole kovinkaan salainen. Siis ei hemmetti se on iso mies.
Salaisista aseista tuli mieleen, että yksi salainen agentti vetelee ToPon riveissä edelleen. Niin kauan kun Eero Sahlbergin siluetti komistaa ToPon joukkuekuvaa, odotan ikuisesti myös Juuso Kauppisen luimuilevan lähimmän kulman takana. ToPo-IKONI on siitä mielenkiintoinen koripalloilija, että pystyy skoraamaan kevyesti kaksinumeroisille keskiarvoille ilman, että käy kaaren sisäpuolella tekemässä muuta, kuin lataamassa vauhtia heitolle juoksemiseen.
Silminnäkijähavaintoja ei ole kahden pisteen koreista, joten oletamme ”kakkosten” olevan vain sukat viivalla ammuttuja kolmosia. Aiheuttanut varmasti allergisia reaktioita. Sahlberg taistelee yhdessä Topi Halmeen kanssa Divarin ”MITEN SE ********* ON VAPAANA!?” -palkinnosta, joka jaetaan pelaajalle, jonka kohdalla vastustajan valmentaja on useimmin kiroillut, että, miten, jummijammi, se on kattavasta scouttipaperinipusta huolimatta, SILTI, KYKENEVÄINEN SAAMAAN KYYNÄRPÄÄN SUORAKSI KAAREN TAKAA?
Ja sit on Eldar ”En suostu katsomaan syöttöni kohdetta päin” Skamo.
Jos saisin toivoa yhtä matchuppia HNMKY:n puolelta, se olisi Emil Skytän nuoret pohkeet vs. Skamo. Skamohan luo väkisin jokaisessa pelaamassaan pudotuspelisarjassa välittömän matchup-ongelman kentälle astellessaan, mutta tässä olisi maustetta ja räjähdyspotentiaalia kaikkiin ilmansuuntiin. Young Legs vs. Old Patience. Skamo kouluttaa pienempiään postissa ja leikittelee nopeudellaan isompien pelaajien ohi kaarelta, joten on HNMKY:n valinta mikä tahansa, ei ongelmatonta ratkaisua löydy.
Skamolla on, kuin Damonilla taannoin Korisliigan pressipapereissa, pelipaikkana ”Se mitä Jussi tarvii”.
Mites HNMKY sitten? Miten vastata Divarin monipuolisimpaan ja tehokkaimpaan hyökkäykseen, joka löytää aina, eikä tyydy ikinä muuhun kuin parhaaseen mahdolliseen heitonvalintaan?
No, ainakin jalkoja löytyy haastamaan Kuusiston ja Richeyn takakenttää. Samuli Mäkelä ja Erik Waxlax ovat Divari-A pelien määrässä kokeneinta konkareita, eivätkä kumpainenkaan häviä pätkän vertaa suoranopeudessa ToPon kaksikolle. Mikäli Mäkelä ja Waxlax onnistuvat navigoimaan tiensä ToPon zettien skriinitilanteiden läpi onnistuneesti, aukeaa HNMKY:lle uskottava mahdollisuus saada ToPon hyökkäys yskähtelemään. Mikäli joukkue tuossa onnistuu, voi matsin jälkeinen ”HOS” kajahtaa ilmoille yllättävänkin iloisin sävelin, sillä puhtaasti ”yksi vastaan yksi” tilanteiden puolustajina molemmat ovat vähintäänkin kyvykkäitä ja pystyvät lyömään ToPon pallotaitureille haastetta riittämiin.
Coach Timo Saukkolan eroottisia vivahteita huokuva koripallopelikirja sisältää sivistyneitä, koriksen kehityksen aallonharjalta roiskuvia nyansseja, joilla nuori ryhmä saa vastustajansa parhaimmillaan todellisiin pulmatilanteisiin pallon molemmin puolin. Löytyy erilaisia työkaluja palloskriinipuolustukseen, löytyy tuttujen settipelien sisältä kikkoja vastustajan pahaa-aavistamattomien puolustajien päiden menoksi ja löytyy staffi, jossa on pelkkiä radioääniä ja TV-kasvoja.
Takakentän kaksikon lisäksi HNMKY:ltä löytyy yllätysvalmiita etukentän welmuja Roni Vuoren ja Henri ”KAAPELIT” Mennanderin muodossa, jotka tuovat erityisesti puolustusriman äärelle tukalaa tilan tunteen puutetta.
Välimallin miehistä vaarallisin on kiistatta Santeri ”GET BUCKETS” Makkonen. Tarkempi kaaren takaa kuin sen sisäpuolelta ja heitto, jonka saa ilmeisesti irti ihan milloin vain ja mistä vain. Kauden mykistävin suoritus, ehkä koko Divarissa, on miehen 11/23 iltapuhde bonuskaaren takaa Pyrinnön (silloisen muodon) vieraana. Miten hyvin Waxlax-Mäkelä kaksikko ja HNMKY:n kansainvälisen luokan staffi saa Makkosta vauhtiin, siinä on yksi potentiaalinen jokerikortti koko sarjan kannalta.
JA AINA ON LEEVI-MATIAS TAIMELA! Back in business. Joskus taidolla, joskus tuurilla, aina tyylillä.
Edellinen joukkueiden kohtaaminen päättyi ToPon 97-89 kotivoittoon. Miten Kisiksen korit kohtelevat joukkueita? Kello 19, joko paikan päälle tai Ruutu+ ääreen, sillä se selviää.
#4 Kristika (14-8) vs. #5 HBA (13-9)
Mitäs meiltä täältä löytyy? Ai, alkanut pudotuspelisarja? Eeeeeei ole mahdollista, kyllä nyt ammattipiireissä oltais isolla äänitorvella toitotettu, että pelit alkaa. Ei olis koronakaranteenissa kotona olevilta laji-ihmisiltä vahingossakaan ohi pudotuspelikamppailu, vaikka olis yrittänyt pysyä uutispimennossa.
Käsi ylös, oma moka, katsotaan jälkilähetyksenä.
Molemmat jengit pitivät tahtipuikkoa hallussaan avauspuolikkaalla, mutta isommat swingit jätettiin puoliajan isolle tauolle ja loppuratkaisu veivattiin enemmän tai vähemmän tasatyönnöin maaliviivalle. Pitkä tarina lyhyesti:
Kristika johti ottelua tasaisen vapariköydenvedon ja Johan Kotavuon kolmosen jälkeen kahdella pisteellä viimeiselle kymmensekuntiselle mennessä. Aikalisältä Juha ”Juha” Sten piirsi skriinihärvelin, josta HBA sai isoa ilmaan, mutta valitettavasti vain rautoihin asti MUTTA EI SE MITÄÄN, KOSKA KANSAINVÄLISEN SKRIININ TEHNYT OKKU FEDERIKO SINGAHTI PAIKALLE JA SIIVOSI ROSKAT PÖNTTÖÖN JA MATSI TASOIHIN!
Ville ”Hännisen Ville” Hänninen koitti vielä jekuttaa Kristikan varsinaisen peliajan lopussa aikalisän jälkeen hupenevilla sekunnin kymmenyksillä voittoon kolmosella tai vapareilla. Tuloksetta. Ei syönyt.
Jatkoajan kuva oli kenties odotetunlainen ainakin alkutahtien osalta. HBA:n ykkönen pisteissä, levyissä, syötöissä ja viekkaissa hymyissä, Miro Little, hallitsi kenttätapahtumia vieraiden osalta joka puolella parkettia ja Mikael Aallon fyysinen, jopa ritarillinen preesens piti vaakaa tasapainossa.
Yksi valonnopeudella tehty suunnanmuutos, Little vapariviivalle ja Aallolle viides virhe, vaakakupit epätasapainoon ja HBA karkasi onnistuminen (ja Kristikan ohilaukaus) kerrallaan kohti maaliviivaa, turkulaiset takatukassaan. Kenties jopa odottamattoman kypsä loppuhetkien pelaaminen HBA:lta piti Kristikan kiriaikeet aisoissa, eikä edes loppusekuntien lipsahdus menetyksen muodossa antanut isännille enää sisärataa.
Urheilumetaforien jälkeen, HBA +6. Todella kova THE BIG STEAL nuorelta ryhmältä.
Ottelusarjan iso kuva ei muuttunut avauspelin jälkeen hirveästi. Kristika on hienoinen ennakkosuosikki paperilla, mutta HBA:n alati kehittyvät urheilijanuoret lyövät kyllä puolustuksellaan parhaimmillaan niin isoja kierroslukemia koneeseen, että jopa Teemu Sulosen quick releasen täytyy olla välillä way super too quick, jotta pallon saa kaarelta rimalle asti. Hänninen-Little on avauskierroksen kutkuttavin takapelaajien matchup ja tarjosi jo (toivottavasti) kolmieräisen ottelun avauserässä hienoja hetkiä. Jatkoajan Littlen avauskori ja muutama tovi myöhemmin nuorukaisen hyökkääjänvirheen kalastus Hänniselle – Pistäkää tätä suoraan suoniini.
Toista ottelua Kristika ei lauo 18% tarkkuudella siniviivalta (Hänninen 2/11, Sulonen 3/11, no way) ja Mikael Aallolla on vielä yksi kokonainen vaihde, joka lyödä sisään. Iso mies runnoi tilastoliuskalle 23/14, mutta yski 5 menetystä, ollen toki silti plusmiinustilastoissa plussalla kolmen pisteen verran. Mikäli Aalto pysyy parketilla sen verran kuin head coach Juha Ruohonen toivoo, on Kristika edelleen todella vahvoilla.
Hats off, HBA! Todella kova niisto heti kärkeen, eikä tätä puheista huolimatta voida pitää minään jättiyllätyksenä. Vaikka Little yksilöistä nouseekin kirkkaimmin esille, oli esitys erityisesti puolustuspäässä kollektiivin tuotos. Joskin, hemmetinmoisia urheilijayksilöitä sisältävän kollektiivin. Kollektiivin kuitenkin.
Erityismaininta Okku Federikolle, joka oli erityisesti ottelun ratkaisuhetkillä todella isossa roolissa. Tasoituskori varsinaisella peliajalla, mutta päälle esimerkiksi jatkoajalla Kotavuon kolmosen torjuminen kun ottelun voittajaa ratkottiin.
Eikaissiinä!
HBA juoksuttaa hienolla tilankäytöllä ja vauhdilla hyökkäystään, jotka useimmiten päätyvät pikänrolliin Littlen ja hienosti rullaustekniikat haltuun ottaneiden isojen kesken. Kristikan talenttimäärä Aallon ympärillä on edelleen todella jäätävä ja esimerkiksi Anton Kankaanpää saattaa yksinään kääntää ottelusarjan turkulaisille, mikäli sille päälle intoutuu.
LET’S GOOOO! SEURAAVA MATSI….ensi tiistaina?
Vattehel.
No, sillon sit. Toivottavasti kukaan ei unohda, että tätä sarjaa pelataan.
JBA:n Naiset tarjoavat todellista korisviihdettä kaksin kappalein tulevana viikonloppuna otteluissa, joissa joukkue pelaa pudotuspelisijoituksista – Eikä siinä vielä kaikki!
Matsit pelataan tarunhohtoisella Monnarilla!
Kuin jouluaattoa odottava lapsukainen, emme meinaa pysyä aloillamme näitä spektaakkeleita odottaessamme. Käytetään siis aikamme käsien päällä istumisen sijasta nopeaan katsaukseen siitä, mistä asetelmista otteluihin lähdetään.
Lauantai, kello 13.00 vs. Puhuttaret
Tämän kalenterivuoden puolella otteitaan parantanut Puhuttaret taistelee kynsin ja hampain sarjapaikasta. Voiton päässä yskähtelevällä koneella maaliviivaa kohti etenevää Panttereita ja kaksi voittoa Turun Rientoa perässä oleva vantaalaisryhmä tulee Monnarille varmasti virtaa ja vimmaa täynnä, eikä taistelu sarjapisteistä tule olemaan yhtä helppo kuin sarjataulukosta voisi päätellä.
Tarkkakätinen Emmi Nyqvist, Vilja Laitakari, Heiskarin siskokset ja Divarin alimittaisten vitosten ikoni Emmi-Julia Korhonen luovat pohjan pelivalmiille nipulle, joka pystyy hyvänä päivänä hidastamaan vastustajiensa hyökkäyspelaamista todella ikävällä tavalla ja pakottamaan vihulaiset hyppyheittojoukkueeksi. Penkiltä kentälle on tarjolla, esimerkiksi, maratonille sarjan valmiimpia pelaajia, Vilja Riihimäki, sekä aina hymyilevä ja viime aikoina kovassa heitossa ollut, maailman paras Riina Vallila.
Kotijoukkueen näkökulmasta tärkeintä on pitää puolustuspuolella palloa intensiteetti, syke, verenpaine, kolesteroliarvot, painoindeksi ja hemoglobiinit siinä määrin kunnossa, ettei pelistä tule hölkkävauhtista puolen kentän käsipallokamppailua. Mustavalkoisen yksinkertaiseksi maalattuna, mitä enemmän lukemia lyödään siirtymäruuhkan mailimittariin, sitä paremmissa asemissa JBA on.
Pakollisissa puolen kentän tammiotteluissa mielenkiintoista on nähdä, miten kotijoukkueen tilankäyttö sopeutuu ahtaaksi maalattua aluetta tekevän Puhuttarien puolustuksen asettamiin haasteisiin. Puuroutuuko pallon liikuttelu korfpallomaiseksi syöttöhipaksi, vai läpäiseekö Monnari-Legenda Titta Lepistö ja Jebalaatio Pere Klingan luotsaaman puolustuksen kuin aamukahvi suolis-
Ja tähän asti selvittiin taas asiallisella linjalla.
Lehdistön sananvapautta ei ole syytä rajoittaa.
Hyvän maun rajoja voi silti kunnioittaa. Naisten pelit kuitenkin.
Tasa-arvo! Törkyä kaikille!
Eteenpäin.
Tämä on oikeasti spektaakkeli. Onko Enska Helimäki katsomossa? Vetääkö Enska ja Pere puoliajalla koko kentän 1vs1 SHOW’N!?
Ei voi tietää, ellei saavu paikan päälle.
Sunnuntai, kello 17.00 vs. Capitals – ARVONTA, PALKINTOJA, YLEISÖTULVA, EL CLASSICO!
Paras mahdollinen tapa päättää huikea koripalloviikonloppu. Hyvin mahdollisesti rutinoitunein Divarin valmennusstaffi (ainakin positiivisin) ja aivan jäätävällä pelivalmiudella jokaiseen tapahtumaan saapuva Caps-nippu, jossa on niin paljon potentiaalia, että räjähtää hallista katto irti.
Tätä ennenhän alueella pelataan, ainakin, U16 ikäluokan valtakunnallisia pelejä lauantaina Lehtisaaressa (kello 15, HoNsU vs. HyPo) ja sunnuntaina Monnarilla (kello 11, HoNsU vs. Ura). Täydellinen korisviikonloppu, joka saa ansaitsemansa loppuhuipennuksen edellisestä 10 ottelustaan 8 voittaneen Capitalsin saapuessa mittaamaan JBA:n kevätkunnon.
Ottelutapahtumasta arvoisensa tekee otteluisäntänä toimiva OP-Koti!
Tapahtumassa on arvontaa (jokainen arpa voittaa!) ja tarjolla on sen sorttisia palkintoloisia, että kotijoukkueen valmennusjohto on huhujen mukaan harkinnut ostavansa kaikki arvat.
PLUS! HUOMIO! ATTENZIONE!
Ottelussa arvotaan paikka kesän Kuortane Basketball Campille, kaikille otteluun saapuvien 2006-2014 syntyneiden junioreiden kesken! Palkinnon arvo 345€!
Jos ei tämä kaikki tee kamppailusta Tallinnan reissun jälkilöylyjä muistuttavan kihelmöivän kiinnostavaa, sarjataulukko viimeistään tekee. Ennen lauantain ottelua Capitals on yhden voiton karkumatkalla sarjataulukon vitosena, mutta edellinen keskinäinen kamppailu kääntyi Helsingissä JBA:n eduksi kahdeksan pisteen erolla. Runkosarjan loppukiri alkaa tulevana viikonloppuna ja kilpailu pudotuspelikaavion paikoista käy apokalyptisen kuumana.
Capitalsin kokoonpano on hienoisen mysteerin verhon alla HBA-yhteistyön tuomien potentiaalisten muuttujien vuoksi, mutta todella kova nippu saapuu Monnarille vaikka pelaajaruletti pyörähtäisi miten. Kotijoukkueen ryhmittymä on kohtuu varmasti lukkoon lyöty, vaikka yhden pelikuntoon piakkoin palaavan urheilijanuoren siluetti parrasvaloihin pääsyä odottaakin kuumeisesti.
Viime viikonloppuna kovan väännön Helsingin Urheilutalolla käynyt JBA taipui lopulta sarjan kolmospaikasta kisaavalle HNMKY:lle, mutta lupaavia merkkejä nähtiin erityisesti hyökkäyspäässä. Monesta suunnasta onnistumisia saanut Jebalaatio liikutti palloa, löysi puolustuksen kipukohdat ja rankaisi erityisesti kaaren takaa luoduista laadukkaista heittopaikoista.
Hyökkäyksen kapellimestari, Mikkosen Sarkku, kieputteli helsinkiläispuolustusta pyörryksiin peräti 12 koriin johtaneella syötöllä – Kuinka Caps on varautunut Lehtisaaren Legendan pysäyttämiseen?
Vakio-onnistuja, LEPISTÖN TITTA, jahtaa sarjan korikuningattaren titteliä ja syytä on olettaa, että lämpimät muistot tulvivat Monnarin korispyhätön uumenista mieliin ja virittävät Titta-Riinan likimain ennennäkemättömään iskuun.
Kuinka monta jölssiä Jenna naulaa? Hennan hyökkäyslevypallojen määrä, yli vai alle 7 per peli? Saran Swagger-mittari, riittääkö lukemat? KUKA PÄÄSEE, VAI PÄÄSEEKÖ KUKAAN ELSA SORRIN PIHDEISTÄ IRTI!?
Heta Mättö on kuulemma skorannut vasurilla tiistain treeneissä. Tämä ei ollut vitsi.
Mimmu Pussinen vetää 9-päiväisen työviikon alle ja lyö pelihaalarit sunnuntaina päälle. Odotettavissa noin 97 kansainvälistä skriiniä ja rullauksesta 0 korintekoyritystä, mutta 15 syöttöä vapaille heittäjille.
Maukka Ahosen oikean käden pora ja vasurille koukkaava pivot ovat osoittautuneet pysäyttämättömiksi luonnonvoimiksi. Tämä nyt oli vain ilmoitusluontoinen asia. Ettei tule yllätyksiä katsomon lehtereille.
KAIKKIEN AIKOJEN JOKERIKORTTI, PIIIINJAAAAAAA PAAANANEEEEEEENNNNNN. Rajaton korintekoarsenaali, stepbackien kantama yltää keskiympyrään, liikkeellelähtöaskeleet nopeampia ja vahvempia kuin Jagulaarilla. Koko koripallomaailma odottaa viikonloppua henkeään pidätellen. HENKEÄÄN PIDÄTELLEN.
JBA lahjoittaa ottelun lipputulot täysimääräisesti Ukrainaan, otteluisäntä Pelimatkat Sports Travel tuplaa summan. Haastamme mukaan kaikki yksityishenkilöt ja yritykset: vaikka et pääsisi paikanpäälle niin osta pääsylippuja ja auta Ukrainaa!
Lisäksi JBA lahjoittaa 5€ jokaisesta JBA:n junnupassilla otteluun saapuvasta juniorista. Helppo tapa tehdä hyvää: saavu paikalle ja kannusta!
***
Kevätauringon lämmittämä kilpailu sarjataulukon kriittisimmistä sijoituksista jatkuu sunnuntaina Viitaniemessä, Kouvot Akatemian saapuessa sarjapistetaistoon Gradialle. Väkevän taistelun sarjakärki ToPoa vastaan esittänyt JBA olisi sunnuntain kamppailun, sekä rästipelin voittamalla vain voiton päässä kouvolalaisista, joten kaikin puolin tärkeistä pisteistä pelataan sunnuntai-iltapäivänä.
JBA esitti kotikaukalossaan inspiroivaa ja uskoa sekä itseluottamusta valavaa taistelua ToPoa vastaan keskiviikkona, jonka jälkilöylyistä on hyvä hakea vauhtia sunnuntain tasatyöntötaistoon Kouvoja vastaan. Pidetään lopullinen kokoonpano informaatiosumutuksen hengessä salaisuutena, mutta mahdollista on, että kokoonpano muuttuu tai on muuttumaton keskiviikosta! Joku voisi luulla, että otteluennakossa ennakoidaan parhaan mahdollisen kyvyn mukaan tulevan koitoksen nyansseja ja asetelmia, mutta ehei! Harhaan olette astuneet!
Kyse ei ole välttämättä lainkaan siitä, että tiedotusporras tekee jälleen töitä yön pimeässä, piilossa kansan sekä toimiston valvovan silmän alta ja täten täydellisessä uutispimennossa itsekin. Kyse toki myös voi olla juuri tästä. Mutta ei välttämättä.
Todennäköisesti kyllä.
(Muttei välttämättä.)
Se on kuitenkin varmaa, että samanlaista ihmisvuoristoa ei kotijoukkue joudu siirtelemään, kuin mitä se Tommy Hamiltonin kohdalla joutui tekemään. Ja kun vuorista nyt puhutaan, niin pakko se on ääneen sanoa (ei ole), että sanonta ”usko siirtää vuoria” ei pidä paikkaansa. Ellei sitten kyse ole yleisestä harhaluulosta ja sanonta onkin ”Usko siirtää vuoria” ja kyseisessä sanonnassa puhutaan nimenomaan säveltäjä, sanoittaja, kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja Usko Kempistä.
Rakkauden vuonna 2022 en toisaalta laskisi tätä pois mahdollisuuksien spektristä.
No, tärkeintä on kuitenkin se, että JBA reivasi koko rahan edestä ja kotiyleisö sai nauttia rakkikoiramaisella asenteella jokaiseen tilanteeseen syöksyneen kotijoukkueen kunniakkaasta esityksestä. Kotijoukkue onnistui pakottamaan vieraskaravaanin yhteensä 27 menetykseen ja samanmoista latausta on lähdetty hakemaan sunnuntain sutinoihin.
Onneksi Kouvojen puolelta ei löydy Divariin ylivertaisia yksiköitä.
Hän sanoi, sarkastisesti, selatessaan Joel Mäntysen kauden keskiarvoja.
Todella normaalin monipuolinen 199-senttinen laituri vetää kautta läpi pyöreästi 23 pisteen, 12 levypallon, 5 syötön ja 1,1 riiston ottelukohtaisilla numeroilla. Kolmoset säkkiin 36,4% tarkkuudella. Miestä rikotaan 7,3 kertaa per matsi. Mies on siis pisteissä ja levypalloissa sarjan vitosen kärjessä. Syötöissä top-10. Toiseksi rikotuin pelaaja.
Ja sit kun päästään näistä NÖRTTInumeroista irti ja katsotaan sitä toimintaa kentällä, niin se on todella epäreilun helpon näköistä. Tai ehkä se on vaan tällai normaalina ihmisenä, normaaleilla pohjekrampeilla ja normaaleilla huonosti syötyjen iltojen jälkeisinä aamuturvotuksina, kun vähän HARMITTAA katsoa jonkun nisäkkään liikkuvan niin vastaansanomattoman vaivattomasti toisten, tavallisten kuolevaisten seassa.
Jatkossa, kun kaveriporukan saunaillan jälkeen joku herää yhdeksäntoista tuntia muuta seuruetta ennen aamulenkille, muiden halatessa itseään heti heräämisen hetkestä alkaen rehti, rehellinen ja joskus myös todellinen sekä aiheellinen kuolemanpelko takaraivossa, se yksi mestari saa ”JoelMäntynen” -tittelin.
Normaalisti tuo kappale jäisi editointipöydälle, mutta koska näitä ei valvo eikä sensuroi kukaan, koska TÄMÄ EI OLE MIKÄÄN VENÄJÄ TAI POHJOIS-KOREA, se jää elämään internetiin ikuisiksi ajoiksi ja lopulta siitä tulee totuus ja yksi merkittävimmistä historiallisista ylipitkistä lausekokonaisuuksista.
No, onneksi Mäntynen on viimeiseen pariin peliin ollut vaisummalla pelipäällä.
Hän sanoi toivottoman monotonisesti, kasvot eleettöminä ja internet-selaimen valaisemina, ainoina yöllisen ristiretken ystävinään Mäntysen edellisten kahden ottelun 42/13/7 ja 25/12/10 tilastorivit.
Jeesuskristus.
No, mutta, ei Kouvot tietenkään yhden pelaajan joukkue ole. Eikä Mänty-
Ei se edes pelaa
Anteeksimitäviineriä
Niin, että jos tekisit työsi, olisit nähnyt hyvissä ajoin, että Mäntynen on liigajoukkueen kokoonpanossa paikallismatsissa.
……hhhhmmmmmhhhhhhhhh
Onko kaikki hyvin?
Tottakai on. Miksei olis.
Sä oot ihan kalpea.
En ole.
Goosfraba.
Ottelun korkeat panokset pitävät näytelmän silti äärijännittävänä ja mielenkiintoisena. Voitolla JBA kapuaa Pyrinnön kanssa tasavoittoihin ja kahden voiton karkumatkalle sarjajumbo MuKista. Kouvotkin alkaisi näkymään jo horisontissa.
Kouvojen näkökulmasta voitto nostaisi joukkueen tasavoittoihin viimeisessä pudotuspelipaikassa kiinni olevan HNMKY:n kanssa. Isot panokset. Big Bazookas.
Tällä kertaa ei pelaajavitsejä. Tämä ei ole mikään komediaklubi. Eikä pitkään hiottua ja rakkaudella valeltua joukkuekoheesiota sovi lähteä hämmentämään nostamalla yksilöitä kollektiivin yläpuolelle.
ETTÄ. EIKAISSIINÄ. Gradian D-sali, kello 17.00. Ruutu+, sama kellonaika. Saapukaa ehdottomasti paikalle, mikäli kynnelle mitenkään kykenette, sillä lipputulot lahjoitetaan kaksinkertaisena Ukrainaan!
JBA lahjoittaa ottelun lipputulot täysimääräisesti Ukrainaan, otteluisäntä Pelimatkat Sports Travel tuplaa summan. Haastamme mukaan kaikki yksityishenkilöt ja yritykset: vaikka et pääsisi paikanpäälle niin osta pääsylippuja ja auta Ukrainaa!
Miltä näyttäisi rajaton määrä korkealuokkaista koripallokokemusta niputettuna yhteen Divari-A ryhmittymään? Varmaan tämän vuoden ToPolta. En tiedä miksi se piti kysyä tuolla tavalla, ei varmaan tämän päivän otteluennakossa spekuloida esimerkiksi jollain Espoo Unitedin raadolla. Hyvä Torppa! Hyvä Eero Sahlberg! Hyvä Suomi!
Sitä tässä vaan mietittiin poikain kanssa, että miltä tuntuis puolustaa jengiä, missä vois ainakin teoriassa olla kentällä samanaikaisesti Sahlberg (38,8% 3p), Alvar Michelsen (41%) ja Topi ”Kyborgi” Halme (47,4% LOL) vähän venyttämässä kentän geometriaa, sekä Miki ”Welho” Kuusisto pujottelemassa puolustuksen sisustassa ja Eldar Skamo hassuttelemassa nuoria kohokkaita patentoidulla versiollaan Old Man Gamesta.
Vähintään yksi selän takaa ässist ja ehkä yksi vastustajan puikoista ujutettu syöttö tänään tilauksessa Skamolta. Perhostyylin maalivahdeilla on haastava iltapuhde tiedossa.
Hätäisempi unohtais mainita sen faktan, että Tommy Hamiltonin 210-senttinen vartalo saattaa myös aiheuttaa haasteita kotijoukkueen puolustukselle tänään. Mutta ei, ei tämä tiedotusosasto. Koko ajan pelin päällä. Hamilton ja Skamo muuten sijoilla 4 ja 1 sarjan kagosten onnistumisprosenteissa. Sitä se on ku ei oo kiire. Aina löytyy vapaata ilmatilaa hyvien fundamentaalien korintekoliikkeelle.
Heikkouksiakin joukkueesta löytyy!
Esimerkiksi, Sahlbergin muotivainu ei ole lainkaan samaa, korkeaa kansainvälistä luokkaa kuin miehen oppikirjamainen heitto. Kansainvälinen yleisö on myös todella pettynyt, ettei Sahlbergin ja Halmeen Twitter-geimi ole enää parhaiden aikojensa loistossa. Näistä pitäisi mielestäni laittaa suoraan 19 pistettä kotijoukkueen lokeroon matsin alkuun.
Olen pahoillani, näin se vain on. En keksi sääntöjä, pyrin vain parhaani mukaan vahtimaan, että suosikkijoukkueeni hyötyvät niistä sekä niiden mahdollisista porsaanreiJistä.
Kotirykelmä suattaapi vahvistua yhdellä jäsenellä Helsingin vierailusta, joka on vähintäänkin tervetullut uutinen. VaikkaKIN, toisaalta, ehkä koripallon tulevaisuus on vain vaihteleva määrä 1- ja 5-paikan pelaajia kentällä samanaikaisesti. Välimalliston damonwilliamsit on NIIIIN last season.
Pelkkiä Helsingin reissun plussia ja miinuksia jos tuijottais oikein intensiivisesti, niin Panu ”BING BONG” Blomgrenin ja Roope ”Filthness” Filtnessin olis ehkä syytä pysyä parketilla tänään. Roopelle se tietysti on haastavampaa, kun ajatukset vetää koko ajan orastavaa pingismestarin uraa kohti, mutta parhaansa se nuorukainen varmasti yrittää.
MITÄS MUUTA!?
Mikäli ottelun lopputuloksen yhteenlaskettu pistesumma on 192, järjestetään päätössummerin jälkeen puolen kentän heittokisa, jossa ensimmäinen pallon sisään keskittänyt pelaaja saa elinikäisen oikeuden ilmaisiin Sohwin Siipiin.
Suosittelen, että tämän sponsoridiilin kanssa käydään pikaisesti hommiin. Ylösheittoon on kuitenkin vielä monta minuuttia.
Tuomas ”Chuck Norrisin Idoli” Flinck ja triplatupla. Kuulitte sen täällä ensin.
KELLO 18.30. GRADIA. RUUTU PLUS. LAITTOMAT ITÄKIRGIISIALAISET STRIIMIPALVELUT. LET’S GOOOOOOO.
Miesten matka Divari-A:n vaivihkaa lämpenevässä kevättalvessa jatkuu lauantaina kotihallissa timanttisten yksilöiden täyttämää Kristikaa vastaan. Riittääkö kotijoukkueen kollektiivinen hauis Mikael Aaltoa vastaan? Saako Anton Kankaanpäähän kukaan mitään otetta? Mitä Jere Luoma on juoninut tätä spektaakkelia varten ja heittääkö Wille Nordell tuttuihin rimoihin yhtään heittoa ohi?
Hyvää päivää itse kullekin säädylle ja säädyttömyydelle! Päällimmäisenä tässä varmasti jokaisella on mielessä se, että löikö Mörkö sisään tai söikö Mörkö lisää, mutta heti siinä kintereillä valtakunnan ajatusvirran aallonharjalla on se, että, GRADIALLE PÄÄSEE TAAS KOTIYLEISÖ MYLVIMÄÄN JA RUMMUTTAMAAN!
Naisten viime sunnuntain kotivoitossa rummut saatiin putsattua pölyistä ja tulostaulullekin löydettiin kotivoiton numerot vallan vaivattomasti, joten kaikki on JBA-merkkisesti valmisteltu ikimuistoiseen näytelmään. Täydellä miehistöllä ei kotijoukkue vieläkään pääse numerolaput rinnassa lähtöviivalle, mutta se on kai tämän kauden yllä leijaileva harmituksen harmaapilvi vähän joka kolkassa koripalloilevaa Suomea, joten ei kuluteta siihen valitusvirteen virtaa tämän enempää.
Tasaisissa merkeissä kevättä kohti etenevä Divari-A on sarjataulukon puolesta kutkuttava. Rästiottelut voittamalla JBA on voiton päässä pudotuspelipaikasta ja Kristika olisi saman tempun tekemällä kotiedussa kiinni ja pysyisi edelleen kiinni taistelussa runkosarjan kärkipaikoista.
Mitäs tässä nyt voidaan JBA-miehistöltä sitten odottaa?
No, Ville Virtaharju on ainak…
OIKEASTI, KATSOKAA VILLEN KUVAA BASKET.FISSÄ! Voooooooi kun on söpö, lapsenkasvoinen kuopiolaispoika siellä. Voe mahoton. On todella tuima ilme vielä. Eikä päivääkään yli 11-vuotiaan posket.
Ei se mitään Ville. Kaikki meistä on olleet, tai ainakin halunneet joskus olla mehudiskon halutuin poitsuoletettu. Mandalorian-kypärä päähän ja vastustajan etukentälle helwettiä!
Vuoden 2022 puolella sitä helwettiä on myös annettu. Pisteitä ja erityisesti hyökkäyslevypalloja on revitty kyllä pahaa-aavistamattomien vihulaisten käsistä kuin ilmaisia ämpäreitä eläkeläisiltä. Raidersia vastaan säkkiin 5 isoa, onko sihti kotisalissa yhtä tarkka?
Ykköspyssy pistetehtailun puolella on edelleen ollut Kalle ”Nätti poika” Koivunen, joka pyörittelee vastustajan puolustuksen ja katsojien pikkuhousut solmuun illasta toiseen, naulaa kolmoset säkkiin likimain 40% tarkkuudella ja juttelee aina niin mahdottoman mukavia Caffitellan työntekijöille. Mut se on vaan Kalle. Kalle on sellanen. Kiva-Kalle.
Iloisia uutisia kokoonpanon puolelle saatiin Huima-ottelussa, kun Lauri Jäntti teki paluun pelikuntoisten kirjoihin. Enkelin heitto ja aikuisen miehen raamit on yhdistelmä, jonka jokainen valmentaja joukkueeseensa haluaa, mutta erityisesti ”Late Lammas” tuo joukkueeseen kansainvälisen tason karaokeosaamista Tuomas ”Nuori Vesku Loiri” Flinckin vierelle. Kun kello lyö 03:22 ja pitää vetää ”Shallow”, niin tiedätte, kuka ottaa Lady Gagan äänialat haltuun.
Lauri. Lauri ottaa.
Markus ”Megamassiivi” Muilu teki myös paluun parketille Huimaa vastaan. Merkittävän tästä tekee se, että olemme jälleen yhden päivän lähempänä sitä hetkeä, jolloin Markuksen ja Eemeli ”Papa Bear” Yalahon muodostama Twin Towers kombinaatio dominoi koko suomalaista koripallokenttää. David Robinson ja Tim Duncan eivät ole mitään tän kaksikon rinnalla. Hakeem Olajuwon ja Ralph Sampson, pyh.
Ainoa duo joka pääsee edes lähelle, on Ressu ja Jussi.
IKÄVÄN ISKIT RINTAAAAAAAAN
SUN TAKANA SORTUI MAAAAAAA
Kylmät väreet, koko kropassa. Puoliajalla Markus & Eemeli – Prinsessa. Se on vähintä mitä voitte tehdä.
Give the people what they want.
Roope Filtness ei pääse näihin mukaan ennen kuin oppii pelaamaan pingistä. Ota se kiinalainen kynäote haltuun ja katotaan keväämmällä sit uudestaan.
Panu ”Poikabändi” Blomgren on karannut joko NSYNCistä, Bäkkäreistä (TELL ME WHY) tai Ind-X’istä. Ei tässä oikein nyt muuta ollut vitsinä, kunhan halusin todeta sen ääneen. Palloskriinien käyttötilanteissa on ihailtavalla tavalla vaikutteita NSYNCin ”It’s Gonna Be Me” musavideon koreografiasta. Kuin nuori Justin Timberlake!
Eino Kandelin ja Pyry Kantomaa tuovat jokerikortteina jalkoja ja sykettä ihan jäätäviä määriä Flinckin yliekonomisen pelityylin takana ja on vain ajan kysymys, kunnes jompikumpi tai kumpainenkin räjäyttää pankin kanavoimalla sisäistä ”JJ Barea kesäkuussa 2011” toteemieläintään. Ehkä jo tänään? Gradia – Where Amazing Happens.
”Mitäs muuta Turkuun kuuluu?”, kysyis varmaan joku kotimaisen komediatuotannon suurkuluttaja.
Lyhykäisyydessään todetaan, että ihan samat saamarin haasteet tässä on jälleen edessä kuin joskus pudotuspelisarjassa. Mikael ”Huijauskoodi” Aalto pelaa väärässä sarjassa ja varmaan myös väärää lajia, koska miettikää nyt tuo ruumis käsipallokentillä!? Cocksit ja Dickenit sopimuspaperit ojossa heti.
Anton ”ISUKKI” Kankaanpää ampuu vasurilla stepbäkkiä puolustajien FEISSIIN ja donkkaa oikealla kaikkien yli. Muistakaa se. Laittakaa scouttiin ylös. Jos ajaa oikealla niin valmistautukaa vasaraan. Anton on kyllä niin pahuksen mukava mies ja hieno tyyppi, etten suostu solvaamaan häntä edes vitsillä.
JERE LUOMA SEN SIJAAN no ei vaan, ei vaan. Pihvimestari itse on henkilökohtaisesti ollut aiheuttamassa useampia JBA:n olemassaolon aikaisia TOP-10 muistoja. Espoo Unitedia (RIP) vastaan kotivoitossa käsittämätön and-1 pihvitys ratkaisuhetkillä feat. supermiestuuletus, se värisyttää kyllä viisareita edelleen paikallisen koripalloyhteisön syvissä riveissä. FLOPPAA KYLLÄ VARMAAN TAAS AINAKIN YHDEN VIRHEEN JOLLEKIN PAHAA-AAVISTAMATTOMALLE JUNIORILLE.
Koska niin kuuluu tehdä. Hyvä Jere. Lets fäking göy.
Mitäs tähän väliin sanois? Ville Hänninen on edelliseen kolmeen peliin vetänyt jollain 24 pisteen ja 32 syötön keskiarvoilla ja siinä on sit kaaripelaajistoon myös tarjolla Johan ”Divari-A Hall Of Fame, First Ballot” Kotavuota ja Teemu ”Rainmaker” Sulosta ja Ville ”Tuplana” Wuorenjuurta ja Jan ”Dirk” Novitskya ja KETÄ NÄITÄ KAIKKIA NYT ON.
En tiedä miten Kristika on tätä Divari-A:n palkkakattoa kiertänyt näiden hankintojen kans-
Juuri korvankarvannuppiininappiini samaani tiedon mukaan Divari-A:ssa ei ole palkkakattoa. Tämähän muuttaa hemmetti kaiken.
No, ihan sama. Pitäkää huoli, ettei noiden kaikkien jälkeen vielä Wille ”Welikulta” Nordell saa rannetta vapaaksi. Haaste sinänsä, kun miehen heittokantama alkaa siitä hetkestä kun kiikareilla näkyy rimalle ja kyynärpään saa suoraksi.
EI KAI SIINÄ SI. BERLIININMUNKKIA KIDUKSIIN VAAN.
Kello 13. JBA vs. Kristika. Kotiyleisön voimin!!!!!
Lauantaina kannattaa käydä kevyellä hiihtolenkillä ja sitten suunnata sukset kohti Viitaniemen lähes legendaarista D-salia, kylään saapuu Kristika Turku ja kolme kotiyleisölle tuttua naamaa: Jere, Anton & Wille!
Jyväskylässä voimassa maskisuositus yleisötapahtumissa kaikille yli 12 vuotiaille. Tervetuloa mukavaan ja turvalliseen ottelutapahtumaan, koris on parasta paikanpäällä!
Lapuan talvinen keskusta maalautuu verkkokalvoille verrattain vilkkaana ja idyllisenä, arkirytmiään luotettavalla tahdilla suorittavana kylänä. Ensivilkaisun jälkeen tarkentuvat yksityiskohdat valottavat moninkertaisesti laiskoja stereotyyppejä monipuolisemman ja värikkäämmän ympäristön.
Vetoketjukorjauksen kohtalon läpikäynyt huppari kainalossa keskustan lämminhenkistä kahvilaa kohti kävelevä Chrysostom Chukwuma on keskellä ensimmäistä ammattilaiskauttaan. JBA-paidasta Lapuan Kobrien liigaryhmään täksi kaudeksi hypännyt ”Chuku” vietti viisi kautta Jyväskylässä, jonka aikana mies kävi läpi monta mäkietappia ja oppimisen kurvia. Kasvutarinan moninaiset vaiheet johtivat kuitenkin lopulta siihen, että monta kokemusta kypsempi ja viisautta kasapäin varastoon kerännyt koripalloilija parhaassa iässä pakkasi laukut ja siirtyi ammattilaiskentille.
Ennen kaikkea täysin valmiina tekemään sen seuraavan loikan.
– Ei nää pelit ole kuitenkaan sellaisia, että siellä kentällä olis jotenkin vaikea olla, Chukwuma vakuuttaa.
Hyppy Divari-A:sta liigaan on osoittautunut useille pelaajille valloittamattomaksi haasteeksi, mutta Kobrien tämän kauden tehokkaimpaan viisikkoon kuuluva pelaaja omistaa tarvittavat kuitit siitä, että istumapaikka on jatkossakin bisnesluokassa muiden ammattimiesten kanssa.
– Aika JBA:ssa on tietysti auttanut paljon siihen, että tähän oli valmis. Mutta, kuten sanoin jo kauan sitten, Korisliigaan pääseminen ei ole se juttu, vaan se, mitä siellä tekee.
Kobrien paras viiden pelaajan yhdistelmä on tällä kaudella ollut Chukun ja Antto Nikkarisen, Stokley Chaffee nuoremman, Christian Lutete neljännen sekä B.J. Raymondin viisikko, joka on voittanut kauden tähänastiset minuuttinsa 29 pisteellä. Viisi pinnaa, pari levypalloa, ensiluokkaista puolustamista ja kyky soluttautua osaksi mitä tahansa viisikkoa kuulostaa yhdistelmältä, jonka moni muukin joukkue ottaisi mieluusti riveihinsä.
– Jos mietitään pelkästään sitä, että miltä pelaaminen nyt tuntuu ja näyttää, niin kyllä mä henkilökohtaisesti tavoittelen tietysti sitä, että rooli kasvais tulevaisuudessa. Eikä siinä ole mitään ihmeellistä, sitä varmasti jokainen pelaaja tavoittelee.
Kentällä homma todistetusti toimii. Miltä muu arki näyttäytyy korkeimmalla sarjaportaalla?
– Arki? No, mitäs se. Sama kuin Jyväskylässä. Treenit, kauppaan ja kotiin. Se on se kolmio mitä kierretään, Chukwuma naurahtaa.
– Ei vaan, pari treeniä päivään ja sit kun tekee kouluhommia niin kyllä se päivä alkaa olemaan siinä kohtaa paketissa. Aika Jyväskylässä auttoi kyllä näiden asioiden kanssa, arkirytmi ja tavat työskennellä on tosi samanlaisia. Ei ole tarvinnut sillä tavalla sopeutua tähän arkeen.
Kokonaisuutena ensimmäinen vuosi liigan kirkkaammissa valoissa on ollut siis onnistunut. Onnistumisia kentän puolella, arki rullaa mallikkaasti ja joukkueen tarjoama ympäristö on tähän hetkeen ollut parasta koripalloilijan ikää lähestyvälle Chukwumalle juuri oikea.
– Kobrat on organisaationa ollut ihan erinomainen, täällä on pelaajan hyvä olla. Tullaan jengin sisällä kaikki hyvin toimeen keskenämme, vahvistukset on hyviä tyyppejä ja porukassa on ollut hyvä henki alusta asti.
***
”Vain sillä on merkitystä, että mitä sillä mahdollisuudella tekee, kun se annetaan.”
Sykki-kasvatti saapui Jyväskylään alkusyksystä 2016. Henkilökohtaisella tasolla onnistuneen Divari-B kauden PuHun paidassa pelannut parikymppinen talentti, jolla olisi ottajia ollut varmasti lähempänä kotipesääkin. Muutto Keski-Suomeen herätti luonnollisesti kysymyksiä jossain piireissä ja kirvoitti huhuja, joita jokainen Hollywoodin ulos puskemia urheiluelokuvia nähnyt voi arvailla.
– Ei se kyse ollut siinä kohtaa mistään stereotyyppisistä ”huonoista piireistä” tai että mulla olis ollut ongelmia kentän ulkopuolella, Chukwuma muistelee.
– Mä olin vaan tosi kauan ollut jollain tavalla samassa paikassa ja samassa pisteessä. Mun vaihtoehdot oli muistaakseni käytännössä ToPo tai JBA ja siinä hetkessä piti tehdä jotain uutta ja päästä uuteen ympäristöön, uusiin maisemiin. JBA oli just sitä mitä tarvitsin.
Kauempaa arvioituna kaikki kansainväliseen koripalloon tarvittavat työkalut omistava Chukwuma oli pelaaja, jonka piti vain saada ”se jokin” kohdalleen. Löytää se kytkin, mikä käännetään ON-asentoon, jonka jälkeen onnistumiset seuraavat toisiaan kuin suomalaiset kanssaihmisiään ämpärijonossa.
Kesäaamun vaivattomuudella kentällä liikkuva, lattiasta hyppykepin jousilla irtoava ja hyppyheiton samettisella pehmeydellä saattava Chukwuma sai läpi juniorivuosien osakseen hehkutuksia Susijengi-potentiaalista, eikä syyttä. Koripallotaitojen hiominen ei kuitenkaan ole ainoa asia, jota nuoret pelaajat joutuvat käymään uransa murrosvaiheissa läpi.
Uuteen ympäristöön siirtyminen ei ole mutkatonta. Uusi joukkue, uudet ihmiset, uudet toimintatavat, uusi kaupunki. Asunnon etsiminen. Huonekalut. Kaikki, mikä liittyy koko elämän siirtämiseen.
– Tulin vähän varovaisesti paikalle. Mietin et ”Okei, Keski-Suomi, Jyväskylä. Mä en tunne ketään. Miten mun pitää nyt käyttäytyä, puhua ja olla?”
Sopeutuminen ja jatkuva mukautuminen johtaa pettävän helposti ensin varman päälle pelaamiseen. Jatkuva varmistelu ja riskien välttely johtaa omien vahvuuksien epäilyyn. Epäily johtaa epävarmuuteen.
Kentällä ja sen ulkopuolella.
– Koitin vaan olla astumatta kenenkään varpaille, Chukwuma muistelee.
– Pelaaminen näytti sit tottakai ihan samalta. Ylisyöttelin peleissä enkä halunnut ja lopulta edes uskaltanut ottaa omia ratkaisuja. Sit, kuten minkä tahansa asian kanssa, kun sitä teki riittävän kauan, siitä tuli tapa. Siihen jää jumiin. Menee helposti lukkoon.
Kehitys ja uuden oppiminen vaatii usein vanhoista, usein huonoista tavoista pois oppimista. Epävarmuus ja pieneksi itsensä tekeminen ovat tapoja siinä missä huolimaton levypallopelaaminen tai skriinien levottomin jaloin tekeminen.
NBA-tason lay-up pakettien opettelut tai heiton ongelmakohtien hiomiset kalpenevat sen työmäärän rinnalla, mitä henkiset ja ajatusmaailmalliset kehityskohteet osakseen vaativat. Eivätkä omista valinnoista riippumattomat takaiskut helpota työtaakkaa.
– Toista kautta edeltävänä kesänä tuli nilkkavamma, mikä sit vei yhden vuoden melkein kokonaan pois kaikesta, Chukwuma kertaa.
– Jotain tapahtu aina kun kausi läheni, alettiin käymään läpi uusia konsepteja ja pelitapaa ja yhtäkkiä mä menin taas vähän nurkkaan. Vaikka oli tosi varma fiilis kesän jälkeen. Puhuttiin tosi paljon siitä, että mistä se johtuu, mutta jälkeenpäin voi sanoa, että mä koitin edelleen vaan todella kovin ”pelata oikein”, etten vahingossakaan vaan mokaa mitään.
Haasteet harvoin asuvat mielessä yksin. Vaikeimpina aikoina vahvimpienkin mieliin ajautuu ajatus helpon uloskäynnin ottamisesta. Miksi nostaa päivästä toiseen itsensä esteiden yli vain löytääkseen edestään aavemaisella tavalla aiempia muistuttavia tuskailuja.
Omien ajatusten kanssa kaksintaistelu tuli tutuksi myös Chukwumalle.
– Kyllä niitä päiviä myös oli. Niitä hetkiä kun vaan mietti, että mikä järki tässä on? Joka kerta sitä asiaa pyöritteli ja jotenkin sit tuli aina kuitenkin siihen lopputulokseen, että ”tää on paras paikka just nyt”. Aina sen kuitenkin mietti niin.
Valmennus ei ollut tilanteelle sokea, mutta näin isojen asioiden kanssa ei kukaan ole valmis hetkessä. Eikä kilpaurheilu ole aina helpoin mahdollinen ympäristö kasvamisen ja kehittymisen vääjäämättä aikaa vievälle prosessille. Tulokset ovat ne, mitkä näkyvät ulkopuolelle ja aiheuttavat pahimmillaan sisäänsä syövällä tavalla paineita ja stressiä kaikille mukana olijoille.
– Asiasta puhuessa viesti oli aina, että ”anna mennä vaan”, että parempi se on vetää täysillä ja väärin kuin varovasti oikein. Samalla tää on kuitenkin kilpaurheilua, niin ei se ihan täysin niinkään mene ikinä vaikka miten haluais itse asiaa niin miettiä, Chukwuma muistuttaa.
– Eikä ne asiat olleet kenenkään muun syy. Kuten sanoin: Jokaisen pitää itse käyttää se mahdollisuus kun se annetaan.
Kehitystä tapahtui kaikesta huolimatta erityisesti hyökkäyspäässä jollain osa-alueella jokaisella kaudella. Lopputuloksena viimeisellä kaudella Chukwuma kirjautti pallolliseen vastuuseen nähden syöttökeskiarvon ja menetysten muodossa selkeästi parhaat lukemansa aikuisten sarjoissa.
Pelin ymmärtäminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen otti valtavia harppauksia viimeisten JBA-vuosien aikana.
Eikä sitä kehitystä löydetty pelkästään videolta ja koripalloharjoituksista.
***
”Mä oon aina ollut sellainen, että ajatus lähtee tosi helposti karkailemaan. Se voi helposti näyttää siltä muille, että mua ei kiinnostais joku asia tai jotain sellaista. Esimerkiksi jos mä vaikka katon leffaa, niin yhtäkkiä havahdun, että hetkinen, mitä toi hahmo just sanoi.”
Lukio-opinnot eivät sovi kaikille.
Jatkuva tiedon tulva ja uusien asioiden sisäistäminen lukemalla vaatii keskittymiskykyä ja asioiden lokeroimista oikeisiin paikkoihin. Jos informaatioruuhka on huomattavasti vilkkaampaa kuin sen lokerointivauhti, ei kapasiteetti riitä ja lopulta systeemi ylikuormittuu. Asioiden sisäistämisen vaikeusaste nousee mahdottomiin kertoimiin ja oppimisen haasteista tulee ylitsepääsemättömiä.
– Esimerkiksi matematiikan opiskeleminen on aina ollu todella vaikeeta mulle, Chukwuma myöntää.
– Hirveästi asioita, mitä pitäis pystyä lokeroimaan ja muistaa. Parhaimmillaan se oli aina pari tuntia tosi siistiä sit kun joku asia klikkas ja siihen pääs kiinni. Sit tulee vaan lisää, lisää ja lisää, ja lopulta se vaan hajoaa käsiin.
Koripallokentällä vastaavat haasteet liittyvät useimmiten kokonaisuuksien hahmottamiseen, toimimiseen niiden kokonaisuuksien sisällä ja useiden liikkuvien palasten seuraamiseen. Konkreettisia esimerkkejä ovat esimerkiksi pykälää monimutkaisempien hyökkäyspelien toteuttaminen tai pallottoman puolustajan roolissa toimiminen, jossa pitää olla kartalla pallosta, omasta pelaajasta sekä mahdollisista taktisista toimista joilla vastustaja koittaa hankaloittaa omaa tai muiden joukkuekavereiden elämää.
Kuten aiemmin todettiin, valmennus ei ollut sokea näille asioille. JBA:n päävalmentaja Mikko Tupamäki ja Chukwuma lähtivät puimaan asiaa pintaa syvemmältä. Opintojen rattaiden ruosteisessa etenemisessä ja pelikentällä tapahtuvan kokonaisuuksien prosessoinnin verkkaisessa vauhdissa nähtiin mahdollinen yhteys, joten tuuma vaihtui toimiin.
– Kun oppimisen haasteet tuli ilmi ja niitä puitiin, niin saatiin järjestettyä Chuku neuropsykiatrisiin testeihin, Tupamäki avaa.
– Sieltä sitten paljastui lopulta todella monta asiaa myös miehelle itselleen ja auttoi varmasti siinä, että hän myös itse pääsi käsiksi niihin asioihin, joiden kanssa ollaan tekemisissä.
Mitä testeistä lopulta paljastui?
– Kävi ilmi, että iso osa kaikista noista ongelmista johtuu siitä, että mulla on tosi lyhyt työmuisti, Chukwuma paljastaa.
– Se oli kaikin mahdollisin tavoin todella iso asia, kun oppi itse ymmärtämään ne syyt erilaisten haasteiden takana. Esimerkiksi jos ajatus lähtee karkaamaan, ja sitä kyllä tapahtuu edelleen, sen huomaa nykyään nopeasti. Sen pystyy katkaisemaan ja keskittämään ajatukset takaisin siihen mitä tekee.
Kentän ulkopuolella aikuislukion opinnot vaihtuivat Gradian tarjoamaan kasvatus- ja ohjausalan perustutkintoon Jämsässä. Sen valmiiksi saamisen jälkeen työn alle otettiin liikuntaneuvojan opinnot.
– Koulunkäynti oli ennen tosi ahdistavaa, pelkästään sen ajatuksen takia, että miten työlästä ja vaikeaa se on, Chukwuma pyörittelee.
– Kun pääsi alkuun niin toki ne asiat sai tehdyksi, mutta se tieto siitä, miten paljon työtä, vaivaa ja haasteita se prosessi piti aina sisällään, se teki pelkästä opiskelun ajatuksesta todella vaikean ja ahdistavan.
Kun löytää työkaluja itsensä syvempään tuntemiseen, nopeasti useammatkin asiat loksahtelevat paikalleen. Oman olemisen kiusana olevista peikoista tulee voitettavia vihollisia, kun niitä oppii käsittelemään.
Kun oppimisesta tulee itsensä hallitsema työmaa, tulee työskentelystä myös monin kerroin mielekkäämpää ja haasteista tulee hallittavia, onnistumisiin johtavia ponnisteluja. Onnistumiset kasvattavat intoa ja lopulta positiivinen kierre jahtaa omaa häntäänsä jokaisen elämän kulmakiven ympärillä.
Missä vaiheessa opinnot sitten ovat?
– Loppusuoralla. Viime aikoina oon vetänyt esimerkiksi vähän vanhemmalle väestölle suunnattuja jumppia. Vesijumppaa ja sellaista. Ja mä oon oikeasti tykänny siitä. Se on erilaista, mut se on kivaa.
Oppimaan oppiminen kuulostaa tärkeilevien, omaa metaforallista viittaansa kiillottavien ihmisten egonpönkittämispuheelta, mutta ei se pelkästään sitä ole. Konkreettisella tavalla kentän ulkopuolella näkyneet asiat kulkivat käsi kädessä koripallokentällä tapahtuvan oppimisen kanssa.
– Myös koriksen saralla selkeästi isoimmat kehitysaskeleet otin JBA:n vuosina nimenomaan siinä, että miten mä ajattelin ja opin ymmärtämään peliä, Chukwuma huomauttaa.
– Missä mä olen kentällä, miksi, mitä mä voin ja mitä mun kannattaa tehdä? Mihin asioihin kiinnitän huomiota, kun katson peliä vaikka videolta. Ennen keskityin vain palloon, nykyään katson enemmän isommassa kuvassa, mitä ”actioneita” tapahtuu, miksi niitä tehdään ja miten ne vaikuttavat peliin. Sitä, miten kaikki pienet asiat vaikuttavat kokonaisuuteen.
***
Päävalmentaja Tupamäki kävi vuosien aikana kliseiseltä kuulostavat lukemattomat juttutuokiot nuoresta talentista ammattikenttiä valloittamaan lähteneeksi pelaajaksi kasvaneen Chukwuman kanssa. Pelkkiä ylävitosia ja puujalkavitsejä ei vuosien aikana heitelty. Isot asiat käsiteltiin niiden vaatimalla vakavuudella.
Kehittymisen ja oppimisen ensimmäiset askeleet ovat aina epämukavia. Uuden taidon oppiminen vaatii jonkun sellaisen asian tekemistä, mitä ei vielä hallitse. Kukaan ei näytä hyvältä tehdessään jotain, mitä ei vielä osaa. Yhtä lailla ihmisenä kasvaminen vaatii epämukavien asioiden, epämukavien tunteiden käsittelyä. Kukaan ei mielellään tee jotain, mihin yhdistyy epämiellyttäviä, ikäviä ja isoja tunteita.
Se vaatii vahvan ihmisen ja vahvan tuen, jotta niihin asioihin pääsee oikeasti, merkittävällä tavalla käsiksi.
– Koko homma lähti avautumaan pitkälti varmaan siitä, että Chukun kanssa otettiin tosissaan ja ajan kanssa käsittelyyn ne haasteet, mitä miehellä oli opiskelujen kanssa ja kohdattiin ne ongelmat ja ikävät tunteet mitä ne tottakai herättivät, Tupamäki muistaa.
– Chuku otti hemmetin hienosti siitä koko oppimiseen ja opiskeluihin liittyvästä asiasta omistajuuden. Monta muuta asiaa käsiteltiin pitkän kaavan mukaan samalla, eikä ne kaikki olleet pelkästään iloisia asioita.
Vierestä nuoren miehen kehityskaarta viiden kauden ajan seurannut Tupamäki ehti käymään ennen Chukwuman viimeistä kautta myös keskustelun, jota ei Kobrien paidassa vastustajien elämästä tuskaista tekevää pelaajaa katsellessa osaisi arvata.
– Kaiken sen jälkeen innostus opintoihin kasvoi ensimmäistä kertaa elämässä jopa niin suureksi, että hetkellisesti mietittiin, että onko koripallo enää edes se asia elämässä johon haluaa panostaa eniten, Tupamäki valottaa.
– Lopulta tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä se vielä on, mutta luonnollisesti kaikki ympärillä tapahtunut antoi myös ihan eri perspektiivin tarkastella asioita. Suhtautuminen kokonaisuuteen varmasti muuttui paljon.
Jos Chukwuma oppi itsestään paljon ihmisenä ja pelaajana, oppi myös Tupamäki. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, kuten sanotaan, eikä sanonta tässäkään yhteydessä kaiu tyhjänä.
– Samalla kaikki tapahtunut vaikutti tietysti myös siihen, miten itse pystyin valmentajana näkemään Chukun kentällä valmennustilanteissa. Miten pystyin suhtautumaan, jos joku asia näytti aiheuttavan ongelmia. Kaikki loksahti tietyllä tavalla paikalleen.
Itsensä tuntemaan oppiminen on valloittavan voimaannuttava asia. Paikalleen loksahtaneet palaset valaisivat tulevaisuuden näkymiä ennennäkemättömän kirkkaasti, enää piti lähteä kulkemaan sitä polkua mikä tuntui omimmalta.
– Ruvettiin sitten pienten palasten kautta kokoamaan pakettia kasaan, niin kentällä kuin kentän ulkopuolella. Ajatuksella, että ihan jos vaikka nilkan liikkuvuutta pitäisi lisätä, niin pieniä asioita kerrallaan riittävän kauan tekemällä se asia saavutetaan, Tupamäki vertaa.
– Samoilla periaatteilla mietittiin kentän ulkopuolisia asioita ja tultiin nopeasti esimerkiksi siihen lopputulokseen, että aikuislukion opinnot ei ehkä ole niitä, joihin kannattaa aikaa uhrata hirveästi.
Mainitut palasten loksahtelut eivät räjähdysmäisesti nostaneet Chukwumaa 30 pisteen triplatupla-koneeksi, mutta reitti seuraavalle tasolle piirtyi selkeämmin pelaajalle ja valmentajalle. Työkalut olivat olemassa, niitä piti vain hioa ja kohdistaa ne oikeisiin tehtäviin.
– Oman identiteetin hahmottuminen ja kirkastuminen näkyvät luonnollisesti kentän ulkopuolella, mutta myös parketilla. Jos joskus saattoi pisteiden tekeminen olla merkki tehokkuudesta ja onnistumisista, niin JBA:n loppuaikoina Chukun identiteetti kentällä oli rakentunut joukkueen parhaan puolustajan rooliin ja kyllä se sama näkyy edelleen Korisliigan puolella myös, Tupamäki iloitsee.
– Mies otti omistajuuden omasta kehityksestään täysin uudella tavalla ja kantoi vastuuta enemmän sekä vahvemmin kuin aiemmin. Sillä tiellä ollaan edelleen.
***
Chukwuman matka maan korkeimmalle tasolle on kullan arvoinen opetus siitä, miten kiirettä ei pidä päästää rattiin kehityksen valtatiellä. Opetus siitä, miten periksiantamattomuus ja vahva tukiverkko antavat pohjan ponnistaa ihan mihin tahansa. Opetus siitä, miten mahdollisuudesta otetaan kaikki irti.
Vahvinkaan tukiverkko ja ympärillä oleva apu eivät kuitenkaan ketään kuljeta maaliviivan yli. Tuskaisimpina itsensä kanssa taistelun hetkinä helpon reitin houkutus on joskus vastaansanomaton, kun vaikea ja pitkä tie on se joka johtaa tavoitteiden luokse. Chukwuman matka ei todellakaan ole ollut lyhyt, kevyt, eikä se ole kulkenut helpoimman reitin kautta.
Sinnikkyys ja periksiantamattomuus kantoivat myrskyisimpien hetkien läpi.
– Kyllä se on tullut ihan kasvatuksesta ja se on ollut mukana ihan lapsesta asti, Chukwuma pohtii.
– Joskus on tullut mietittyä, että helpompaahan se olis ollut jättää homma kesken ja luovuttaa. Se tuntuu kuitenkin niin väärältä, että ei se ole ollut oikeasti vaihtoehto. Ei se ole oikeastaan ikinä ollut.
Ajatus kiireestä resonoi kuitenkin Chukwumassa. Nuorena väylä kirkkaisiin valoihin oli, kuten kaikilla isoja unelmia päiväunissaan elävillä, niin selvä ja suora. Kiitorata auki ja hanaa. Jos likimain samoihin ikäluokkiin kuuluvia pelaajia eteni liigaympyröihin, oli selvää, että sinne omakin tie on viemässä ennemmin kuin myöhemmin.
– En muista mikä maajoukkueleiri se oli, mutta (Mikko) Larkas sanoi mulle, että näkee mulla potentiaalia erinomaiseksi Korisliiga-pelaajaksi, Chuku kaivelee.
– Mun kysymys mun päässä oli vaan, että ”mikä hemmetin Korisliiga, mistä sä puhut?”. Mä olin omassa päässä menossa NBA:han.
Kierrepalloja eteen kasapäin heittänyt ura on opettanut skaalaamaan odotuksia ja käsittelemään epäonnistumisia. Erityisesti jälkimmäisen kanssa mies paini ja teki töitä paljon JBA-vuosina, eikä tuloksetta.
– Epäonnistumisten käsittely oli yksi isoimmista asioista, minkä kanssa kehityin Jyväskylässä. Joskus nuorempana ohiheitto tai mikä vaan epäonnistuminen jäi vaivaamaan tosi pitkäksi aikaa, Chukwuma myöntää.
– Toki myös se oli prosessi. Alkuaikoina se meni siihen, että jos tuli epäonnistuminen, saattoi miettiä ihan suoraan, että ”ihan sama, ei kiinnosta”. Eikä sekään ole oikea tapa, ettei välitä. Kun kävi molemmat ääripäät läpi ja sai apua asioiden käsittelyyn, niitä tunteita osaa käsitellä paljon terveemmin.
Kasvun mentaliteettia huokuva ja itsensä kanssa silmämääräisesti täydellisen sinut Chukwuma on päällisin puolin sama ihminen kuin Jyväskylään syksyllä 2016 saapunut nuorukainen. Kuoren alla asuu kuitenkin vahvuuksia vankistanut sekä omat haasteensa hyväksynyt ja selättänyt aikuinen ammattilainen.
Reflektointi on arvokasta ja opettavaista. Nuorille urheilijan ja ihmisen aluille tärkeä, herkästi käsistä kasvun vaiheissa lipsuva ohjenuora on Chukwuman mielessä Jyväskylän vuosia muistellessa.
– Toinen iso asia minkä oppi on varmasti se, että uskaltaa olla rohkeasti se, kuka on. Se on asia mikä tulee varmasti monelle iän ja kokemusten myötä, mutta se on yksi iso juttu minkä opin vuosien aikana. Se on auttanut täällä.
Mitä seuraavaksi? Divarista on valmistuttu, opinnot etenevät sujuvalla tahdilla, mahdollisuus liigauraan on ansaittu ja se on käytetty tähän asti ensiluokkaisella tyylillä ja taidolla. 25-vuotiaana Chukwuma on vasta astumassa koripalloilijan parhaiden ikävuosien kynnykselle.
– Korisliiga on nyt hyvä. Tietysti jokainen tavoittelee sitä, että kehittyy ja sitä kautta kasvaa isompaan rooliin, Chukwuma linjaa.
– Jos kehitys jatkuu, niin tartutaan mahdollisuuksiin mitä tarjotaan. Jos se olis joskus ulkomailla niin se olis mahtava juttu, mutta nyt ollaan hyvässä paikassa. Täällä on todella hyvä olla just nyt.
Määränpään saavuttaminen, ammattitaidon hiominen ja itsensä löytäminen eivät tule ilmaiseksi. Niillä on hintansa. Muutama vuosi Jyväskylässä olisi joskus voinut tuntua paljolta nuoresta talentista.
